Onko täällä muita, kenen puolisolla harhaluuloisuus-mielenterveysongelmaa? Puolisollani on vakuuttunut siitä, että kodissamme käy poissaollessamme joku ulkopuolinen, joka ei varasta mitään, mutta käy siirtämässä tavaroita eri paikkoihin ja tuo kotiimme ylimääräistä pikkutavaraa. Lääkitys on päällä, mutta ei tunnu auttavan. Ahdistavaa, olemme olleet avioliitossa 35 v ja nyt elämme kuin kahdessa eri…

Nyt se on sitten lopullisesti ohi eikä yhteenpaluu ole enää mahdollista. Minun jätettiin tänään ja olen jonkinlaisessa shokissa, en oikein vielä pysty tuntemaan mitään! Tiedän, että järkytys, suru, ikävä, ahdistus, itkut, masennus ym. tulevat aikanaan… Kertokaa nyt te, jotka olette kokeneet vaikean eron, miten olette päässet eteenpäin ja miten toipuminen…

Minä en ole koskaan lukenut lääkkeitten mm sivuvaikutuksista jne. Nyt eilen tuli puheeksi yhden ihmisen kanssa pahentuva oloni ja unettomuus. Hän kysyi onko kukaan katsonut sopiiko lääkkeeni yhteen? Ei todellakaan ole. Itseasiassa en edes tiedä miksi minulle määrätty Mirtsabin, ollessani koomassa. Sitä ennen söin vain Ketipinoria ja Tenoxia nukahtamiseen. Nyt…

Onko muille käynyt niin että kun puolisolle on luottamuksella kertonut diagnoosin joka kohdallani on epävakaa persoonallisuushäiriö, puoliso nojaa aina siihen? Eli hän saa tehdä mitä tahansa, mutta minä hullu vaan sekoilen häiriintyneenä!? Onko lääkkeet otettu? -vittuilua jatkuvasti, sekä kysymyksiä oletko hullu vai sairas, tyhmä idiootti vai kusipää? Hän ei ymmärrä…

Seurustelin lapseni isän kanssa melkein 2vuotta. asiat etenivät nopeasti mutta jotenki en itse huomannut sitä puolen vuoden sisällä olimme muuttaneet yhteen ja tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Asiat menivät hetken aikaa hienosti yhteen muuton jälkeen mutta samaan aikaan minulle selvisi hänen synkkä menneisyys jota hän oli minulta pitäny kovasti salassa alkoivat…

Olen avosuhteessa josta en tahdo lähteä koska rakastan avokkiani, mutta samalla suhde ajaa minut itsetuhoiseksi. Asiat jotka kuristavat henkisesti ovat varmasti monelle pieniä asioita, mutta taipumus itsetuhoiseen masennukseen ja itsestä jatkuvasti vikojen etsiminen saa ne tuntumaan isommilta. Suhteessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa, mies kokkaa (kokki kun on) ja…

Oon tosi herkkä ihminen ja reagoin voimakkaasti asioihin…aloitetaan vaikka näin.oon pian kolme vuotta seurustellut.ei asuta vielä yhes.miehellä on ykdin olemien ja erakkomaisuuden piirteitä toisinaan.ottanu kerran kuussa aina muutaman päivän jaksoja ettei vastaa mun puheluihin vaikka soitan päivittäin paljon.oon saanu joka kerta paniikin huolestun ja pelkään tilannetta.syynä ollut aina kiire väsy…

Elämäni tuntuu niin epätoivoiselta et ajattelin kirjoittaa tänne hajanaisia ajatuksia elämästäni. Olen viiden lapsen isä ja aviomies . olen taistellut jaksamiseni kanssa jo vuosia. Itselläni ja myös monella ammattihenkilöllä on selkeät mielipiteet tilanteesta mut koen et itse en kuitenkaan pysty olemaan mielipiteissäni lopunperin niin varma. Mietin vain et olenko todellinen…

Hei, otsikko sanookin jo paljon. Mistä aloittaisin, nyky tilanne on sellainen, että harvemmin näen poikaystävääni ollenkaan. Meillä on aikoinaan 4 vuotta sitten ollut jonkinlainen suhde mutta itse olin silloin niin huonolla tiellä että jouduin lopettamaan suhteen jotta löytäisin itseni. Oli miten oli palasin rakkauteni kanssa yhteen ja olemme nyt seurustelleet…

Olen aivan poikki. Olen kirjoittanutsuomi24 biovanhemmat palstalla tarkemmin tilanteestamme mutta taustalla siis minun sairastuminen sisäilmaongelmiin ja sen myötä masentuminen. Muutama kerta liikaa alkoholia ja lastensuojelu hakee huostaanottoa. Olemme ottaneet tukea vastaan ja muutin ns.tukiasuntoon koska lastensuojelu näin ehdotti. Perheestä piti erota. Mies on terve ja täysin kykenevä huoltaja. En jaksa…