Valehtelijan koukuttama

Valehtelijan koukuttama

Käyttäjä hämppis aloittanut aikaan 14.03.2016 klo 16:50 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä hämppis kirjoittanut 14.03.2016 klo 16:50

Olen ollut vuosia parisuhteessa miehen kanssa joka on ollut ainoa koko seurustelun ajan. Toisin kuin hän, olen itse ollut todellakin sitoutunut ja uskollinen. Hänellä on useita ns. Kiinnijäämisiä, suhteita. Viimeisimpien vuosien aikana uskoin hänen vilpittömyyteen ja jäin suhteeseen ystävänä. Viimeviikkojen aikana hän tunnuusti suhteen joka on jatkunut nämä kaikki vuodet jotka olin huom. Olin hänen kanssaan suhteessa. Päätin lopettaa ja ihme kyllä koin suurta helpotusta. Kaikki vuodet kulkivat kuin filminauhana silmieni edessä ja mielessäni vaan nypin ; tuossa valhe, tuossa valhe, valhe, valhe valhe. Nyt hän tekee taas lähestymisyrityksiä viestein. Välillä tunnen ahdistusta, surua menneistä, hukatuista vuosista. Tiedän hänen hyväksi käyttäneen minua. Tiedän suhteesta toiseen ja ”avusta” jota hän on antanut hänelle. Arvostan toki auttamista teen niin itsekin mutta… hän ei ole vienyt minua minnekään esim. Rentoutumaan, hemmotteluun, elokuviin, syömään tai mitään mitä naisena voisi toivoa. Välillä vaikutti että hän osasi yhden asian todella hyvin, valehtelemisen. Hän käytti läheisiään peitelläkseen menonsa. Hän ei ole alkoholisti vaan todella raitis ja hyvät elämän tavat noin äkisti katsottuna. Itse olen käynyt terapeutissa ja potenut masennuksen, ahdistusta, vatsa- ja päänsärkyä ilman että olisin tunnistanut syitä. Viime aikoina kun olen pidättäytynyt tapaamasta häntä – olen alkanut löytämään ongelmieni juuret. Löytänyt päänsäryn, masennuksen ja ahdistuksen juuret. Se miten ihminen voi elää valheessa? Miten kertoa valheita valheen perään? En tiedä kenelle hän nyt kertoo. En aio langeta hänen valheisiinsa mutta. Jo pienikin lähestyminen tekee sen että olen taas koukuttunut. Sen ei tarvitse olla kuin pyyntö saada minut ulos, kauppaan, lenkille tms. Tunnen surua ja sääliä ja painun vaan syvemmälle yksinäisyyteen. Uskallanko enää koskaan kuunnella ketään ilman että heti ajattelen hänestä, valehtelija😐

Käyttäjä Milla20 kirjoittanut 14.03.2016 klo 22:03

Moni ihminen on hyvä valehtelija ja tuntuu että keneenkään ei voi luottaa. Minä en pysty luottamaan enää keneenkään ja olen koko ajan varovainen. Itse olen päättänyt yläasteen jälkeen että en valehtele enää asioista, koska se ahdistaa. Mieheni osaa täydellisesti manipuloida minua, mutta näen hänen lävitseen... Olen huomannut että kun vain näen kusipään niin tunnistan sellaisen heti. Varmaan liittyy minun rankkaan menneisyyteen. Olen huono neuvomaan sinua, että etsi joku toinen joka olisi sinun arvoinen, koska itse en pysty eroamaan tällaisesta avioliitosta. Kaipa ajattelen, etten löydä enää ketään vaikka se ei olisi totta. Pelkään että kukaan ei hyväksy minua ja pelkään yksinäisyyttä... Olin aina yksin tarhasta lähtien, minua on nimittäin aina kiusattu minun elämäni aikana, arvet kaikista huonoista kokemuksista taitavat kulkea läpi elämäni ja olen varmasti aina masentunut. Mieheni äiti sanoi että rakkautta ei ole olemassakaan, että se on vain sellainen myrsky aivoissa mikä menee ohi. Minä en ainakaan usko rakkauteen, vaikka itse rakastankin, koska en saa ikinä vastarakkautta.

Käyttäjä hämppis kirjoittanut 15.03.2016 klo 08:58

Kiitos vastauksesta. Minä uskon rakkauteen kaikesta huolimatta. Mun uskoani rakkauteen ei voi varastaa jonkun epäitsekkyys, sairas valehteleminen tai toisen mielenliikkeet tai mikä muu tahansa, tarkoitan kumppaniani. Lapsena katsoin sisareni kasvoja kun hän puhui. Joskus olen kuullut että valehtelijan näkee korvien heilumisesta. Tuskin korvat itsessään ihan noin vaan heiluu. Sisareni valehteleminen näkyi poskista, sen poskilihakset veltostuivat ja ilme herpaantui. Kasvot eivät olleet vakavat. Mullakin on rankkoja kokemuksia lapsuudesta saakka. Paljon epäaitoja opetuksia ja valheellista tietoa jotka vahingoittivat. Olen edelleenkin sitä mieltä että valhe voi vahinvoittaa toista olkoonkin että tarkoitus olisi kuinkakin hyvä. Eräs vanhus "vannotti" minua aina puhumaan totta. Se on hyvä neuvo pitämään omankin omantunnon puhtaana. Se vähentää syyllisyydentunteita joka johtaa monee muuhun hyvään. Itse kerroin joillekin etten pysty auttamaan häntä (ystävääni) ellei hän puhu totta. Itse tunnen juuri nyt suurta mielihyvää siitä etten ole itseäni sotkenut valheen verkkoon. Tänään tunnen olevani onnellinen ja kiitollinen ja haluaisin kertoa tuolle viisaalle, neuvon antaneelle vanhukselle kiitollisuuteni.🙂🌻