Onko Net-tuessa tukihenkilön kanssa kirjoiteltaessa joku viestiraja? Siis että, voiko keskustelua jatkaa pitkäänkin, vai onko tarkoitus kirjoitella vain muutamakerta?

Mietin tässä elämääni, masennustani, ahdistustani, ongelmiani, surujani, pieniä ilonpalasia ja niitä painajasmaisia tuskan hetkiä… Yks puolituttuni sano ”tuntuu ettei sua olis”, hän tarkoitti asiaa erikannalta kuin mitä minä tunnen. Minä tosiaankin tunnen välillä vaan niin vahvasti sen et oon henkisesti kuollu, vain ulkokuori jota kolhitaan jatkuvaan… Tänään kuitenkin taas havaihduin…

tänne saa nyt kirjotella niitä mitä on mielenpäällä.. ja yritetää auttaa, ainaki ite jos osaan.. mut kyl varmaa kaikki muutki kuten täällä on tapana =) mut oon huomannu ehkä saman ku muut, et yks ku yrittää saada jonku asian valmiiks nii sit on taas säkillinen uusia ☹️ mulla on lähinnä…

Olen taistellut koko elämäni milloin minkäkin vaivan vuoksi. Kun olin pieni (noin 4 vuotias) isäni haki minut aina tarhasta suoraan baariin, jossa se sitten joi, joi ja joi vielä lisää. Kotona se käytti väkivaltaa niin että jouduimme mun isoveljieni ja äitini kanssa lähtemään usein kotoota pois muutamaksi päiväksi kerrallaan. Sitten…

olen viillellyt niin paljon etten enään kehtaa olla missään edes kotona lyhyt hihasessa paidassa. Silloin kun on agressiivinen,masentunut tai suuttunu, silloin jotkut ihmiset vain viiltävät tai satuttaa muutenkin itseään. Se ei auta. ei ainakaan koskaan minua, minulla vain ns.napsahtaa päässä je viillän, sitten kun tulen järkiini, minu hävettää paljon ja…

Asuuko täällä muita lastenkodissa tai muussa vastaavassa paikassa. Olisi mukava kuulla kokemuksia ja kuulla erilaisista paikoista. Itse olen asunut lastenkodissa 2003 toukokuusta ja sitä ennen kävin viikonloppuja siellä. Olen ollut psykiatrisella osastolla ihan liian monta kertaa ja nyt käyn terapiasssa. Elämä alko mennä pieleen joskus ekalla kun koulukiusaus ja isän…

Anteeks jos taas keksin jotain idiootteja otsikoita. mut en tiiä mitä pitäis tehä ku on melkee nyt ollu pari kolme päivää jo vähä välii melkee itkettäny. Ja olo muutenki vetämätön ja surkee.. ehkä on hellyyden puutetta tai jotain sellasta, tai sit vaa tyhmä, idiootti epäsosiaalinen **** ei vaa osaa tehä…

mietin vaa tässä ku monena kertana vkossa rupee itkettämään ihan syytä.. Useimmiten sen takia ku muilla aina sattuu ja tapahtuu kaikkeen jänskää.. ja mulle ei mitään tapahru. Perjantainaki meinasin tehä jotain tosi ikävää, mut eipähän ketää estäkkään.. Mä tiiän et on typerää viilellä ihmisten nähren tai muutenki.. mut ei mikään…

Tarina on pitkä ja monivaiheinen. En tiedä, osaanko kertoa sitä enää kokonaan, muistanko enää kaikkea. Nyt on kuitenkin niin paha ja ahdistunut olo, että on pakko yrittää mitä tahansa. Ja jos kirjoittaminen vaikka auttaisi, selventäisi jotakin. Edes itselleni. Vuosi sitten seurustelin vähän aikaa erään koulun kautta tuntemani pojan kanssa. Poika…

oon huomannu et jostain syystä vaikka on fyrkkaa ihan hyvin kuukaudeks, mut sit aina tulee näitä hankintoja. Ja sit huomaa kuukauden puolivälissä, ei hemmetti!! Taaskaan ei riitä safkaa.. ☹️ joo joo mä tiiän mitä aijotte sanoo ”ruoka on tärkeempää ku jotkut hankinnat” plaa plaa.. ku musa ja soittaminen on enemmän…