Min kyllä kirjoitin tukiasunto, en asuntola. Riitti kyllä vastaus, kiitos. En olekaa menossa enää tukiasuntoon, kun ei se kannata kun sitten alkaa armeijakin. Asun tämän mummon yläkerrassa siihen asti, tehtiin siitä oikein paperi sossunmiehen kanssa. Ja mulla on tukihenkilöitä vähän joka puolella nyt, täältäkin otin net-tuesta.

hei kaikille.

puhuitte noista äideistänne.. haluun vaan sanoa että minulla lähinnä ongelmana isäni, vanhempani ovat eronneet. rakastan äitiäni yli kaiken, mutta isäni ei ole, oikeasti, ikinä sanonut yhtäkään kehua minulle. ainoastaan haukkunut, torunut, meinannut käydä käsiksi, välillä olen läski välillä tyhmä, en tajua mitään. hän on niin kova sanomaan ja arvostelemaan tekemisiäni ja elämääni vaikka ei ikinä ole ollut kotona kun olimme pieniä, aina töissä. se ihminen on sydämeltään kylmä, ilkeä. en näe mitään syytä olla hänen kanssaan minkäänlaisissa tekemisissä jos ei ole pakko. hän saa lähes poikkeuksetta minut masentumaan ja vihaamaan itseäni lisää. en vain ymmärrä miten joku voi olla noin julma omia lapsiaan kohtaan. mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt? lisäksi siihen vielä se että hän elelee kuin kroisos, ja ikinä ei ole rahoja näkynyt minun elämässäni, tai kyllä hän jotain auttaa, mutta väkisin ja tappelun kautta. minulla on melkein samanikäiset kaksi sisarusta ja äitini elätti ja kasvatti meidät yksin, tavallisella naisen palkalla. ja äitiäni hän kehtaa vielä haukkua kaikille. olen aivan varma että tämä huono isäsuhteeni on osasyy siihen että en voi luottaa yhteenkään mieheen itse, vaikka kuinka pitäisin tyypistä, aina vaan epäilen ja ajttelen että ei hän minusta oikeasti välitä ja kohta löytää paremman kuin minä, enkä ihmettele, kuka jaksaisi katsoa sellaista että joka kokoajan epäilee ja on muutenkin maailman vaikein ihminen.plah.😞

neiti halla, se oli ku suora kuvaus mun äidistä. yhtä kylmä on seki ja ei oo välittäny musta ikuna. fyrkkaa ei juurikaan oo.. ja ite kyllä häpeen sitä iha hirveen paljo ku tulee kouluunki ku valmistun.. ☹️ ja mikä ihmeellisintä mua ei käy enää sääliks se ämmä. mä en tunne mitään sitä kohtaa, vaikka aina jaksaa väittääki et on mun äiti, mut kun ei oo sellane äiti joka pitäis. mä tiiän yhen naikkosen joka on enemmän äiti vaikka ei sil ookkaan lapsia. mut silti. vihaan nii paljo et toivon etten enää ois missään tekemisissä sen ämmän kans, paitsi jos ei oo pakko. hävettää nii paljo ku näkee sen. ja ku ei sitä kiinnosta vieläkään mun elämä, nyt se esittää nii äitiä ja huolehtivaa et iha oksettaa.. tuskin mun kultunkaa vanhemmat paljoo musta välittää kuten ei muutkaa.. mut ei sitte. tälläne äpärä ku oon tai no melkee.. 18 vuotta ilman miehen kuvaa eläny. ei ihme jos on vähä tyttömäinen sisko ja äiskän kans eläny. toiv. sit ku muutan yhen likan kanssa nii en nää tai joudu olee sen ämmän kans ikuna enää tekemisissä sama koskee sen äidin äitiä. tulee väkisin ku ilmottaa kirjees et tulee käymään, vaikak en tod. haluu nähä sitä. mä en tajuu mikä sen ämmän mieles on. anteeks neiti halla jos taas puhun omista jutuista. nyt pidän taas vähä aikaa turpani kii ku ei ketää kiinnosta kumminkaa.. anteeksi.😟

ujom86 älä viitsi. tietenkin saa ja pitää sanoa mielipiteensä, asiansa. mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, mun päähäni ei vain mahdu ajatus että joku voi olla noin julma, omille lapsilleen. miks tollaisille ihmisille sitten siunauntuu lapsia? ja varsinkin näin uniikkeja kun me😋 olen niin epäluottvainen kaikkien mieshenkilöiden kanssa, mielestäni kaikki pettävät. ei heihin voi luottaa, eivät he ole ikinä tosissaan, kaikki vaan haluavat käyttää minua, tuskin kukaan voi ikinäelää minun kanssani kun aina on parempaa tarjolla.vihaan että minun pitää ajatella näin, joskus yritän ihan toden teolla ajatella hyvää kun on vähänkin vakavampi juttu menossa, mutta kaikki varmasti kaatuu aina siihne minu epäilykseeni, ja vaikka ei kaatuisikaan saan itse kärsiä omista ajatuksistani ja stressailustani 24/7 kokoajan kun epäilen, tai olen ihan varma että nyt hän on kyllästynyt minuun.löytänyt paremman tms.. haluaisiko joku ostaa minulle uudet aivot?

neiti halla, en tiiä.. varmaa siks ku ei aattele mitä tekee.. arvaa kui monta kertaa oon aatellu et ois tehny aportin mun kohalla? Ei näin epäsosiaalisia ja syrjäytyneitä tyhmä ihmisiä ketää kaipaa.. ja aattele kaikki onkelma mahtuu yhtee ihmisee.. epäsosiaalisuus, rumuus, tyhmyys, ööö ja kaikkee muuta. mussa ei oo mitään sellasta mikä ois hyvää.. ja miksen viittis? kai mä ny tiiän minkälainen mun äiskä on ollu ja tulee olemaan.. mulla ei oo mitään hyvii muistoja lapsuudesta. tai on, mut nekään ei oo äiskän luomia. ja itken melkee joka asiasta. kuten eile ja itkin äiskänki takia. välittikö se musta? NO EI!!! eihän sille paljoo paina mitä mulle käy tai mitää... mähän oon vaa se ihminen jota ei ketää huomaa ja muutenki seinäkukkanen.. 😭 en kyllä haluis ollakkaa mikää "pahis" tai mitää, mut silti ois kiva jos joku ees huomais mut.. ☹️

hali. Voi kun tietäisi mikä auttais. Varrmasti olet ajatellut, miksi ei raskautta keskeytetty sinun kohdallasi, niin minäkin. mutta silti jaksan uskoa että jokaisessa ihmisessä on pakko olla jotain hyvää, vaikka itsestänikin tuntuu jotenkin mahdottomalta. Voi kun saisikin päättää millainen olisi.. musta tuntuu että toi epäsosiaalisuus on se kaikkein isooin ongelma, mulla ainakin.. jos sitä ei olisi olemassa, niin varmasti osaisin korjata muita asioitani.. tyhmä sinä et ole.siitä olen varma. yritähän pärjätä.

en oo aatellu. mut huono päätös oli. ☹️ mä tiiän et oon hirveen ujo, etenki jos on monta ihmistä paikalla jota en tunne tai mitää.. jaaa kuulostaa idioottimaiselta, mut viihdyn yksin mut en haluis olla aina yksin mut en tutustu ihmisii vaikka kui aina jauhetaan siitä. mä en oo kovin sosiaalinen ihminen, ja tympii ku ihmiset etenki jotkut sanoo ettei osaa leikkiä tai olla yksin. Etenki lapset. Mä ite ainaki tykkäsin olla lapsena yksin ja tehä mitä huvitti ku ketää ei tuu komentelee tai mitään.. Mut sit tuli niitä päiviä ku ei ollu kivaa olla yksin. et ois ollu kiva jos esim. pelais jotain nii ei oo pelikaveria ym. ja siks musta kai tuli syrjään vetäytyjä ja hiljane mutta tarkkaavainen ruma poikalapsi. 😭.

ehkä menee ohi aiheen tai jotain.. mut eile ku mietin et kui moni mun ikäne on ollu sillee, nii pisti vihaks ku ykski kimma tekstas ettei ois voinu ajatella 2 vkoo sitte.. ja eka suutuin iha älyttömästi, ku ei mitää ikuna tapahru tai mitään muutakaa.. sit jossain vaihees rupesin itkee =(

Melkosen tuttuja ajatuksia herättää kyllä nämä kirjoitukset mitä täällä on ollut.Itsekkin olen tällainen aika ujo ja herkkä poika ja enkä oikein usein osaa olla luontevasti ihmisten kanssa,aina pelkää etää sanoo jotain väärin tai tekee itsestään naurettavan tai oikeastaan on jo niin huono itsetunto,että tietää että on jo täysin mitätön,naurettava ja tarpeeton,ettei kukaan voisi ikinä musta kiinnostua niin vaikee siinä on sitten mennä edes tutustumaan uusiin ihmisiin.Mutta itse olen kyllä mailikavereita etsinyt ja hommannut paljonkin ja minä pystyn kyllä niille puhumaan yllättävän hyvin ja avoimesti asioistani ja suunnaton apu onkin joistain kavereista ollut jotka on jo monta vuotta olleet mukana ja joille on saanut kertoa aina murheistansa,siitäkin on ollut jo mieletöntä apua mulle.Jotenkin vaan pystyn kirjottaan helposti melkein vieraillekkin ihmisille,puhelimessa puhuminen ei sitten oikein onnistukkaan luontevasti.Eikä murheistaan osaa ääneen puhua oikein edes lähimmille ystävilleen tai vanhemmilleen.Joitakin noita mailikavereita on sitten tavannutkin ja joittenkin kans on tullut ihan hyvin juttuun livenäkin,mut harvemminpa,sitten on tullut niitä hiljaisempia hetkiä,eikä toinen ole enää halunnut nähdä.Mutta tosiaan tiedän kyllä ihmisiä joiden kanssa on luontevaakin jutella,mut aika harvoin,mut silloin kyllä jos huomaa selvästi että toisella ihmisellä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet.Ja on toisia sellasia hieman ujoja kavereita,joiden kanssa se ujous ei sillain häiritse,vaikka tulisikin hiljaisia hetkiä.Mut joo tässä minun sekava panokseni tähän soppaan,helpottaa muuten sekin jo kun saa tänne kirjoitella ja tietää et joku näitäkin lukee ja ehkä osaa neuvoa.Itse en valitettavasti oikeen osaa neuvoa toisia tässä asiassa,kun ei sitä luonteelleen oikeen mitään voi,eikä voi esittää mitään muuta kuin on.Joten se ei oo niin helppoa vaan mennä tutustuun uusiin ihmisiin.Mut joo se siitä.

no ite en ny osaa toho mitää sanoo.. mut mä oon aina ollu sellanen eristäytyjä luonne, ja yksin viihtyvä ja tuleva.. tai siis sillee.. ku ei oo paljoo kavereita ollu, nii on pitäny ite jotain keksii aina.. ja kuten huomaatte, nii yhtä paljo taas tapahtuu ku omenalle puusta ku se putoo... olipas kielikuva 😀 no enivei. mullekki moni on sanonu et on heränny kännissä jonku ihmisen vierestä ja ei tiiä mitä on tapahtunu tai mitää.. mut mulle ei ikuna tapahru mitää.. ku mä tiiän etten oo mikään sosiaalinen ihminen tai pilehile tai mikään juhlija tyyppiä.. nii ei sitä paljoo mitää tapahru.. =/