Kohta noin vuos sit Tutustuin mun entiseen poikaystävään, joka oli mulle kiltti ja ihana. Mä pystyin kertoo sille kaikesta. Jopa siitä että olen pienestä pitäen halunnut kuolla ja siitä syystä yrittäny usein itsemurhaa. Meillä meni hyvin poikaystävän kanssa vaikka mä olinki vähä masentunu. Sit marraskuu muutti kaiken, mä tulin raskaaks…

Olen 21 vuotias nuori, avoliitossa ausuva nainen. Muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon uudelle paikkakunnalle tammikuussa. Sisustimme asuntomme kodikkaaksi ja haaveilimme jossain vaiheessa oman asunnon ostamisesta. Kihlauduimme kesäkuussa ja olimme onnemme kukkuloilla. Sukulaiset kyselivät pilke silmäkulmissaan tulevista häistä ja perheenlisäyksestä. Sain uuden työpaikan jossa työajat oli mitä parhaimmat. Työmatkaakaan ei ollut…

Oon vaihtamassa maisemaa, lähdössä uuteen isoon kaupunkiin. Vaihdan neljän vuoden jälkeen työpaikkaa ja pelkään, ettei mua oteta hyvin vastaan. Kavereita ei oo siellä ketään, muutama sukulainen, joten en oikein tiedä miten suhtautua koko asiaan. Pakko on kuitenkin lähteä, joten vaihtoehdot on vähissä. Nykyinen tuppukylä ahdistaa ja särkynyt sydän ei enää…

olen käyny läpi no en kokokanaan mutta kaikki hoidot vaan loppu ja nyt olen yksin hoitamassa toivon mukaan alkavaa oikeuden käyntiä nostin vuos sitten syytteen hyväksikäyttäjää vastaan mutta vieläkään tapaus ei ole menny eteenpäin tuntuu jo ettei se menekkään en tahdo päästä yli siit mitä miulle pienenä kävi koska ikinä…

Heittäisin ilmaan tämmösen kysymyksen, että onko kenelläkään toistuvia ahdistavia ajatuksia, joista ei pääse eroon ja mistä luulette niiden johtuvan? Vanhempani erosivat kun olin 17-vuotias, mistä aiheutui ahdistusta ja se laukaisi vuosia kestäneen masennuksen, mistä en ole vieläkään päässyt kokonaan eroon. Näin kävi vaikka toivoin vanhempien eroamista, kai olin ajatellut, että…

Hei vaan!Ongelmani on ehkä hieman outo,ainakin minusta tuntuu niin. En ole sellainen ihminen, että viihdyn baareissa tai joisin itseni joka viikonloppu känniin ja sekoilisin ympäri kaupunkia. Tykkään mieluummin olla ihan kotona kavereiden kanssa ja mennä aikaisin nukkumaan. Siksi en ole ollut erityisen huolestunut siitä että joutuisin raiskatuksi tai pahoinpidellyksi keskellä…

Mua on alkanut ahistaa mun suhde mun poikaystävän kanssa. Asun jenkeissä (tosin nyt olen suomessa vkesälomalla) ja se poika on jenkki. Ja siellä on nää suhteet vähän erilaisempia kun suomessa (aloitetaan nuorempana) oltiin siis keväällä pari viikkoa yhessä, mutta sitten erottiin koska se oli pelkkää pussailua yms. fyysistä kiinnostusta Pidin…

En nytten keksinyt otsikkoon jotain järkevää tätä kuvaavaa nimeä. Toivottavasti viitsitte lukea tyhmästä otsikosta huolimatta.. Mulla on nyt ollut kaiken laisia ongelmia vuoden ajan. Masennusta, paniikkihäiriötä ja vaikka mitä. Nyt stressin aiheeni onpäättötyö mutta en tullut siitä kirjoittamaan. Haluaisin laihduttaa, mutta en vain onnistu siinä. Painan vieläkin aika vähän, normaalissa…

En tiedä, onko se sairasta vai mitä se on, mutta pidän kivusta. Satutan itseäni, vaikka asiani ovat hyvin. Koulussa on helppoa ja saan hyviä numeroita, kotini on ihana, minulla on ystäviä.. Silti, en yhtään käsitä, mistä se johtuu, että pidän kivusta. Aina jos minulle tulee jostain joku pienikin haava vahingossa,…

Mä en tiedä muuta kuin viiltelyn,itkemisen,juoksemisen,seinän hakkaamisen,vatsalihakset,pään hakkaamisen seinään ja tyynyn hakkaamisen…Ja osat noista on itsensä satuttamista…Vittu kun ois nyrkkeilysäkki!!Helpottais vatusti…Ääh,puhun kuin teiniangsti…Oon jo kuitenkii 19…paljastan jo ikänikin..vaikka eihän se oo ees vakavaa… Jooh,mäkin kuulun luokkaan masennus…Ajoittain iskee ahistus ja paha olo ja siitä laukee sitte masennus..Välillä ahistaa niin helvetisti…Silloin…