En tiedä, onko se sairasta vai mitä se on, mutta pidän kivusta. Satutan itseäni, vaikka asiani ovat hyvin. Koulussa on helppoa ja saan hyviä numeroita, kotini on ihana, minulla on ystäviä.. Silti, en yhtään käsitä, mistä se johtuu, että pidän kivusta.
Aina jos minulle tulee jostain joku pienikin haava vahingossa, niin kun menen kotiin ja pääsen omaan huoneeseeni, revin sen isommaksi jollain esineellä, mikä sattuu olemaan terävä. Poltan itseäni myös kaikella mahdollisella, pistelen neuloilla, hakkaan ja puren itseäni. Mutta viiltää en uskalla, koska en halua arpia.
En ole uskaltanut sanoa tästä kenellekkään, enkä missään tapauksessa halua mennä ammattiauttajalle tms. joten voisitteko te muut täällä, jotka kirjoitatte, kertoa miten itse olette päässeet eroon samantapaisista ongelmista, tai kertoa omasta tilanteesta tai… 😯🗯️
Olisi erittäin ihanaa saada vastauksia 🙂
hei
itselläni ei ole mitään vastaavaa mutta mulla on pakkomielle repiä kyllä aina kaikki ruvet ja haavat isommiksi. 😀 siitä saa hyvä olon tunnetta kai tai jotai?
puren myös sormeni aivan verille ja ne on todella kamalan näköiset ja häpeän niitä yli kaiken mutta en saa lopetettua puremista ja repimistä.
ei mulla ole oikein mitään sanottavaa tuohon sinun asiaan mutta halusin vain kirjoittaa koska tekee mieli kirjoittaa jollekki jotain.. ☹️ anteeksi jos tää häiritsee sua.
eikö polttamisesta jää arpia? 😮
Hei, laurahil.
Et tietenkään häiritse, jos pyysin vastausta edell. viestissäni! Päinvastoin 🙂 Suuri kiitos siitä, että vastasit. Luulin kirjoittaneeni turhaan.
Valitettavasti, repiminen (ja muukin itsensä satuttaminen) saavat aikaan hyvän olon tunteen. 😞 Tuntuisi, että se olisi sairasta..?
En polta itseäni niin pahasti, että siitä jäisi arvet. Taisiis kun en kirjaimellisesti polta, vaan kuumennan (tms. AivanSama, tiedätte mitä tarkoitan) sen verran, että se sattuu tarpeeksi.
Nytkin tekee mieli tehdä jotain pahaa itselleen ☹️
🙂 niin. sun täytyy keskustella jonkun ammattilaisen kanssa siitä onko se jo mennyt niin pitkälle että se olisi sairaus..
itse en osaa kyllä sanoa mitään siihen. 😀 en oikein tiedä mikä itseänikin vaivaa muuta kuin että masennusta on ja jotai..? hmmm.. mutta. olin tänään pulkkamäessä. se oli kivaa. tuli jotenkin parempi olo. ja reipas olo.
mutta sormia syön silti 😀 aina ja koko ajan. laitoin teippiä niihin mutta söin teipit.
Mäkin kävin tässä pari päivää sitten laskettelemassa. Tuli hyvä olo, koska muuten en juuri harrasta liikuntaa. Vaikka se olisi todellakin tarpeen...
Mua jotenkin ihmetyttää toi sun sormien pureminen. Siis tiiän kyl ihmisiä jotka puree sormista nahkaa tost kynsien reunasta mutta että verille asti 🤔
niin mä kans tarvisin liikuntaa ja valoa.. ei vain jaksa kiinnostaa.. ☹️
äh en minä tiijä miks minä niitä puren.. aina ku tulee joku tiukka paikka niin keskityn mun sormiin ja sitte ku siinä on joku nahka vähänkään huonosti niin ajattelen että ku puren tuon tosta niin se näyttää paremmalta ja sitte mää huomaan että se meniki huonommaks ja sitte taas revin lisää niin että vähän päästä tirraa veri..
mutta ootko päässy jutteleen kellekkään sun jutuista? ei kannata yksin miettiä asiaa kovin kauaa koska siitä voi tulla sitten lisää ongelmia.. niinku mulle tuli. :/
Valitettavasti en. En tiie, kelle voisin puhua siitä. Ei se oo helppoo, kuten varmastikin tiiät ☹️
Se tässä on sairainta, että kun satutan itseäni, silloin se ei edes tunnu, että siitä olisi haittaa ja että olisin jäänyt siihen koukkuun.
Ei tunnu, että tekis jotain väärää tai pahaa tms. 😐
Ja kun pahat ajatukset ovat joka päivä mielessä...
No se kyllä ainakin minun mielestäni kuulostaa jo epäilyttävältä että kun ajattelet pahoja asioita jatkuvasti.. ☹️ ja itsesi satuttamista.
Mulle sormien pureminen on tapa keskittyä lähinnä ja se tapahtuu osittain huomaamatta ja niin... en tijä
eikä se todellakaan ole helppoa mennä vain kertoa jollekkin ongelmistaan. Minä istuin monta tuntia tietokoneella ja mietein lähipaikkakuntien mahollisuuksia ja sitten lähetin lopulta sähköpostilla terveyskeskukseen ja kysyin onko siellä psykiatreja tai terapeutteja tai mitään ja sitä kautta sain tiedon että on ja pyysin että saisin varata ajan häneltä.
Sitten ku se oli varattu niin pakkohan se oli sillon mennä. Ja hyvä että menin. Suosittelen lämpimästi.. ☺️
Mua voi kai sanoa suuren luokan masokistiksi. Aluksi mä kanssa revin itseäni ja tein itse lävistyksiä, korvat täyteen, nenään kaksi, kulmaan ja huuleen. Sitten koristelin käsivarteni niin että laitoin siihen kymmenen hakaneulaa kiinni, oli kiva tuntea kipua niin ettei käteen eikä muuallekkaan tule arpia, olen nähnyt muutamalla kaverilla kädet jotissa on muutama viilto-arpi. Kammoksuin sitä ja mietin mikä saa ihmisen viiltelemään itseään. Kunnes mä kerran oli tosi huono olo, mä heitin lasin seinään ja "naarmuttelin" kättä sillä, en ajatellut että siitäkin jää arpia. Sitten jäin jotenkin koukkuun siitä raapustuksesta, revin itseäni kaikella mahdollisella, kaikkein sairainta oli ehkä ruusunpiikki, kun en muuta keksinyt ja oli sellanen olo et on pakko tehä jotain. Valitettavasti siinä raaputuksessa kipukynnys kasvaa ja on pakko tehä pahempia jälkiä, siisi kunnon viiltoja. Nautin kivusta ja siitä että veri valui pitkin kättä.. En tajunnut että viillellessä voi käydä pahastikin, jänne voi vaurioitua, jopa kuolla viiltelyyn. Nyt käteni on aivan raadellun näköinen, häpeän sitä, arpien määrää ei pysty laskemaan, niitä on vierivieressä, päällekkäin, limittäin lomittain ja tikinjälkiäkin parikymmentä. Eli tämä pieni rapsuttelu muuttui siihen että olin lopuksi masennuksen takia nuorisopsykiatrisella osastolla, kun menin ensin ensiapuun tikattavaksi. 😭
Halusin vaan kirjoituksellani sanoa että pienikin itsensä repiminen voi muuttua vakavaksi sairaudeksi tai jotain, karkasi ajatus kun kaveri ois halunnu tulla tälle koneelle. Mutta koettakaa lopettaa raapiminen, tai mikä minä olen siihen mitään sanomaan. Ei vaan kannata tehdä mitään mistä jää arvet, ei oo kiva kun ei oikein missään voi käyttää t-paitaa. Pikkuveljet kyselee, et mikä mun käteen on sattunut, no mitä siihen voi sanoa??? Häpeän itseäni, mutta ymmärrän kavereitani.
Sitten vielä iloinen uutinen tähän loppuun, mä lähen ens viikon perjantaina viikoksi pohjoiseen laskettelemaan!!🙂🌻
Varmaan taas säälittävintä mitä ootte kuullu mutta...
Eilen kun menin saunaan kaikkien muiden käytyä, istuin siinä aluksi jonkun aikaa ja mietin miten hyvältä kipu taas tuntus.
Etin siinä sitt jotaki, millä vois satuttaa itteensä, ja päädyin varmaan kaikista idioottimaisimpaan vaihtoehtoon, saunakauhaan. Se oli ollu siinä käyttämättömänä sen muutaman tunnin, mitä koko sauna oli ollu lämmin. (Meillä on siis kaks kauhaa..)
Se on itse tehty, joten se kuumuu paljon herkemmin kun muut. Sitä sitten painoin kämmentäni vasten ja annoin olla mahdollisimman kauan. Siirsin sitä aina uuteen kohtaan, jotta sattus enemmän.
Oon huomannu, että oon alkanu satuttaa itteeni paljon useammin ku ennen. Oon kai vaan jääny pahemmin ja pahemmin koukkuun siihen 😭
Ei tuu mitään. Eilisestä ollu kahta kauheempi himo satuttaa ittee. Ei helv*
Sori, sekasta, oli vaan pakko kirjottaa.
Mä harrastan lähinnä tuota viiltelyä, toki ruvet nypin aina irti sun muut. Mutta luin ennemmin päivällä sun viestin ja aloin miettimään, että ehkä mun kohdalla ainaki tuo itteni satuttaminen johtuu siitä, että muuten ei mikään oikein tunnu miltää. En juuuri osaa iloita enkä olla surullinen, mutta kipua sentis vielä tunnen. En tiedä oonko aiva hakuteillä, enkä tiedä sun tilannettas muuten, mutta tuo saattaa olla yks syy tuohon satuttamistarpeeseen. Ei muuta ku oman kotikunnan psykiatrin tai muun juttusille, tai täällä tukihenkilöllle kirjoittamaan! Apua saa kyllä.
Viikonloppuna taas lankesin, revin sormen verille ja tökkäsin hakaneulan läpi. Oon kai ihan idiootti, mua ei edes kaduta nyttemmin juur ollenkaan 😳 Ja kuten jo monesti sanottu, sitten kun on satuttanut iteesä jollain tavalla, tullee vaan vielä pahempi himo sen jälkeen. Aluks luulee että se auttaa... Mutta... Niin. Eipä sitte autakkaa. Ja eikun uudestaan repimään kättä.
Mulla ois yksi ystäväkin, jolle voisin toisaalta aivan surutta puhua tästä, mutta ei se vaan onnistu. Ne sanat ei tule suusta.
Heippa.
Mulla itellä itsensä satuttaminen alkoi pienestä naarmuttamisesta, mutta siinä vaan käy helposti niin, ettei se enää riitä. Aloin viiltelemään aina vain pahemmin, nyt mulla on ikuiset arvet, joita häpeän.
Mulla itseni satuttamista jatkui varmaan parin vuoden ajan säännöllisesti, joskus monta kertaa päivässä sitten se tunne vain ajan kanssa katosi.
Harmittaa etten viitsi ikinä käyttää julkisella paikalla lyhythihaisia paitoja, joskus jopa eräs täysin vieras nainen tuli kadulla mun luo kesällä kysymään mitä mun käsilleni on tapahtunut. Häpesin, se taisi olla viimeinen kerta kun mitään käsivarret paljastavaa käytin.
Kannattaa hakea apua!
moi, mullakin on masokistisuus ongelma, satutan itseäni vaikka kaikki olisivatkin hyvin. tai no toivon että kaikki olisi hyvin.. mutta ne eivät ole. mulla on vasemmassa jalassa arpitatuointi, viisisakarainen tähti, jota aina viillän syvemmäksi ja syvemmäksi. joskus toivon ettei sitä olisi olemassa. mulla on ollu peukalon ja etusormen välissä useastikkin nuppineula, ja olen ihaillut sitä, mutta nyt siinä on vain 3 pientä arpea. oikeassa kyljessäni on viilletty suora viiva, jonka päissä on nuolet. en pidä siitäkään muulloin kun masokistisina hetkinä. mulla on tongue web(itsetehty) ja smiley(sekin) sekä minulla on korvissa 9 korvista. joista 2 on venytetty ja 3 rustossa. olen useasti mustelmilla koulukiusauksen ja isäni takia. hän on joskus kova otteinen, mutta ei se sitä tarkota koskaan. koulukiusauksesta oon kärsiny jo pitkään, ainaki rappuset on tullu tutuks. ne on tullu muutamia kertoja lennettyä alas.. 😞
Pitkästä aikaa.
Muutama päivä sitten tuskailin pahoja ajatuksia vastaan, jälleen.
Yritin (kierrellen) saada keskustelua aikaiseksi tuttuni kanssa, toivoin että hän olisi osannut jotenkin auttaa minua,
mutta jossain vaiheessa hän tokaisi vain jotain "otat tämän liian vakavasti, koita rauhoittua ja ajatella muuta". En vastannut hänelle mitään.
Tiedätte, miltä tuollainen kommentti tuntuu tilanteessa, kun satuttamishalu on todella voimakas. 😞
Nyt tiedän ettei ainakaan häneltä tarvitse enää mennä apua hakemaan 🙄 Toisaalta ihmetyttäää saada häneltä tuollainen kommentti, koska kun ihan ensimmäisen kerran kerroin hänelle ongelmastani, hän reagoi melko voimakkaasti. Itki ja pyyteli kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä anteeksi.
Nyt viimeaikoina olen saanut pidettyä viiltämisen yms. suhteellisen hyvin aisoissa. Yleensä (yritän ainakin) piirrän väkivaltaisia tai verisiä piirrustuksia, ja ne auttavat jonkin verran.
Millaisia loukkaavia kommentteja olette mahdollisesti saaneet?