Alkaa pikkuhiljaa olla toivo kadonnut joka asian suhteen. Asiat päässäni on yhä sekaisemmin, ja aurinko paistaa elämääni yhä harvemmin. Toivoni on kadonnut, että joskus saisin apua ja tukea. Että minulla olisi joskus tulevaisuus. Että olisin kerrankin tyytyväinen itseeni. Että antaisin itselleni virheeni anteeksi. Että joskus vielä selviäisin. En saa öisin…

En tiedä oikeen enää mitä tekisin, masentaa, ahdistaa, suututtaa ja ärsyttää koko elämä ja kaikki ihmiset… Elämässäni on tapahtunu niin paljon kaikkea ja ongelmia riittäisi vaikka kaikille jakaa. Ja tuntuu jatkuvasti, että olen ihan yksin ja kellään ei voi olla samanlaisia ongelmia kuin minulla ja että kukaan ei pysty koskaan…

Välillä minulla on asioista niin hirveä stressi, etten tiedä mitä tehdä. Osaltaan tunnen syyllisyyttä myöskin… Olen toivonut kuolemaa (ja pahoina hetkinä toivon sitä edelleen), vaikka joillakuilla olisi oikeastikin _syitä_ sellaisiin ajatuksiin. Toisin kuin ehkä minulla. Ja syyllisyyttä lisää se, että joskus toivoin itsemurhaa. Ja joskus satutuin itseäni fyysisesti. Tuntuu myös…

moi, oon 13.v tyttö ja mietin että miten voidaan määrätä henkilö pakkohoitoon? en jaksa nyt koko mun elämän kertaa tässä selittää se löytyy jostain palstalta tältä sivulta mutta voisiko joku vastata kysymykseeni?!😐

En tiedä onko sallittua kirjoittaa tätä tänne, mutta kaipailen vain kipeästi kokemuksia. Onko kukaan täällä käynyt ikinä Vaasassa nuorisoasema Klaarassa? Mitä mieltä olit paikasta, saitko sieltä hakemaasi apua? Miksi hait sieltä apua (jos haluat kertoa)?

Elämäni on aina ollut vaikeaa, lapsuuden koulukiusaamisesta ja perhehelvetistä johtuen. Nyt olen 19vuotias opiskelija ja tuntuu että kaikki hajoaa käsiin. Olen aina ollut vähän alakuloinen mutta nykyään niin masentunut, että en vaan jaksaisi enää. Minulla on jonkun sortin sosiaalisten tilanteiden pelko ja saan paniikkikohtauksia. Kouluni on mennyt todella huonosti jo…

Huomasin sen taas seuratessani kirjeenvaihtoilmoituksia: minun ikäiseni alkavat olla melkolailla joko avo- tai avioliitoissa. Viikko sitten sain kuulla yläasteaikaisesta luokkatoveristani, joka oli saanut tytön. Hän täyttää ensivuonna 20 vuotta niin kuin minäkin. Sukulaiset kyselevät mahdollisesta poikaystävästäni, koska olen opiskelemassa kotikaupunkini ulkopuolella. He kuvittelevat minunkin vihdoin kehittävän jotain romanssin tynkää, kun…

minuun äitini tepettii helmikuussa 07 viisi päivää synttäreiden jälkeen, en ole aikasemmin pysytynyt tästä puhumaan nyt kuitenkin toivoisin jonkulaisia kohtalon tovereita? jos läheisesi on surmattu tai tiedät hyvän keion tästä riipivästä tuskasta pois niin oisi kiva😯🗯️

Menetin isoveljeni kolme vuotta sitte henkirikoksen uhrina. Yks päivä ja mun rakas veli oli poissa. Aluksi elin sumussa, ei mulla oo mitään muistikuvia niistä ajoista. Kauhee olo oli, ja hirveen sekavaa. Välillä oli jo paljon parempi olla. Olo oli jopa iloinen, mutta sitten se hävisi taas. Nyt olen ihan väsynyt.…

Toisen ihmisen on vaikea ymmärtää sitä, etten tunne olevani työkykyinen. Olen nyt elämäni pahimmassa vaiheessa, jota hallitsee masennus. Syön lääkitystä, jonka lääkäri on määrännyt, mutta silti edelleen ahdistuneisuus, paniikki ja itkuisuus jatkuvat. Minua patistetaan töihin joka suunnalta ja minä yritän jälleen olla kaikille mieliksi, niin kuin monessa muussakin asiassa. Olen…