Mun isä tapettiin marraskuussa -05 ja varmasti tiedän mitä olet käymässä läpi. Aika parantaa, muuta en voi oikein sanoa ☹️

KIITOS!! tätä olen odotanut liian kauan:/ haluaisitko kertoa miten itse pääsit/pääset sen yli.. olen itse aivan hajalla edelleen...

Rakas Äyri !

Maailma on aivan entisenlainen paikka.
Minun tarinassani setäni ammuttiin työmaalle yks kaks, siitä on jo kauan. Olimme asuneet samaa taloa maalla niinkuin ennenvanhaan tapana oli. Tappaja oli naapuri ja sitä miksi tappoi ei koskaan saatu selville. Syytä ei ollut. Näin vanhempana olen funtsinut että sen täytyi olla juoppohulluuskohtaus.

Setäni oli kolmikymppinen ja vaimonsa vuoden alle. Heillä oli 8 kappaletta alle 10 vuotiaita lapsia. Nuorin syntyi kuukausi hautajaisten jälkeen. Miten selvittiin ? Piti vaan mennä päivästä toiseen. Meitä oli paljon väkeä, kun yksi ei jaksanut , toinen teki. Isälleni tuli setänikin konkreettiset maatyöt.

Arki oli sellaista, että pyykki pestiin rannassa saunalla ja huuhdeltiin joessa, talvellakin. Ei ollut pyykkikoneita. Ulkohuussi. Talon lämmitys oli kakluuneilla,eli puut kannettiin joka huoneeseen ja pistettiin tulet takkoihin. Puuhellassa valmistettiin ruoka. Eläimet hoidettiin navettaan. Sedälläni oli juuri ostettu auto mutta kukaan muu ei osannut sitä ajaa ! Arki meni päivästä toiseen kun oli niin palojn tekemistä. Pakkohan se oli selvitä.

Uuden talon piirustukset olivat valmiina ja ryhdyttiin vuoden kuluttua rakentamaan uusi,uljas kaikin mukavuuksin varusteltu koti. Niinkin arki helpottui. Tuli sisävessa ja sauna,pyykinpesu kodinhoitohuoneeseen.

Olin silloin kaikista lapsista vanhin, 14 vuotias, minulla on kolme siskoa, jotka ovat nuorempia. Olin paljon vastuussa siskoistani ja myös toisen perheen lapsista.
Tämä tapaus on vaikuttanut elämäni kulkuun ja valintoihin melkoisesti. Jopa elämänuraani,mutta ei pelkästään huonolla tavalla.

Selviytymiseeni vaikutti ratkaisevasti yksi opettaja, joka osasi tukea hädässäni. Teki sen huomaamattomasti ja hienosti. Mutta teki ! Opettaja on nyt jo yli 70 ja vieläkin olen häneen yhteydessä ja meillä on ollut elämänpituinen yhteys, sanoisin todellinen ystävyys.

Toivon sinun elämääsi jonkun ihmisen, kuten itselläni oli hädän hetkellä ja on ollut vielä jälkeenkin päin. Uskalla avautua jollekin, anna osa hädästäsi jaettavaksi. Kaikista vastaasi tulevista ei siihen ole, mutta tiedät kyllä kun sellainen ilmestyy elämääsi. Silloin USKALLA kertoa että haluat tukea. Ota vastaan ystävyyttä ja apua. Yksin on eksyksissä.

Toivon jo Jouluusi tämän lähellä olevan ,ymmärtävän ihmisen.
Lähetän omasta puolestani sinulle paljon parantavaa voimaa ja jaksamista tuoreen surusi kanssa. Et sinä kuitenkaan ole yksin maailmassa, joku pystyy kantamaan sinua kun sitä eniten tarvitset. Sellainen on saanut apua itse joskus.
Rauhaa ja kynttilänvaloa pimeään vuodenaikaan

kiitos teille, nyt elämä näyttää jo hieman paremmalata yli 6 kk "kuvilla" masennuksesta jasairaalasta ja olen tavannut ihanan miehen ja muuttanut hänen kanssaa yhteen...

Kamalia asioita kohdanneelle ihmiselle kohtalotoverin kanssa keskusteleminen auttaa. Katsopa, löydätkö mitään itsellesi sopivaa tukimuotoa Huoma ry:n webistä. Osoite on tässä: http://www.huoma.fi.