Voi sinua ressukkaa Minä tunnistan kyllä nuo kaikki tunteet Se on alussa ihan luonnollista että mieli heilahtelee yhtenä päivänä yhtä toisena toista Hyvä että olet saanut Maijun puolison hakemaan apua Miehet on aina jotenkin hankalampia saada avun piiriin En tiedä mikä siinäkin on Luulevat kai että ei saa olla heikko…

mulle on tapahtunut paljon ikäviä asioita pienessä ajassa.. syön nyt rauhoittavia ja tuntuu et olo on useemmin ja useemmin alakuloinen, voiko olla et mieleni työstää tapahtumia? vai miksen aiemmin reagoinu mihkään tapahtuneeseen? onko varsinainen romahdus vasta tulossa?

Olen ollut päihdekuntoutuksessa pitkään.Nyt ois tarkoitus siirtyä ”siviiliin”.Koska minulla on ollut pääasiassa henkisiä ongelmia niin miten mahdan pärjätä.Olen käynyt terapiassa useita vuosia.Voisko joku kertoa miten masennusta vois pitää poissa.Anteeksi kirjoitan ensimmäistä kertaa tää voi tuntua vähän sekavalta.

Kun lueskelin tossa teidän muiden juttuja ni tiiän et mun juttu on niihin nähden ihan mitätön, ja monen tekis ehkä mieli sanoa että älä valita. Toisaalta jonkun tukena toimiessanikin lähden tietenkin siitä ettei sillä ole niinkään merkitystä kuinka suurelta asia tai ongelma muista näyttää tai yhteiskuntaan heijastettuna, vaan miten yksilö…

Tänään tulee telkusta Ykköseltä klo.19.10 Prisma😋akkomielteen vanki. Jos ketä kiinnostaa. Minusta ainakin kuulosti kiinnostavalta kun itsekin hyppään erinäisten ”varmuuskonstien” kanssa melkein päivittäin. En tiedä mitä tuo ohjelma käsittelee mutta aion katsoa. Mulla on jotkut tietyt rituaalit mitkä pitää mennä just samalla lailla kuin aina tai jotain kauheaa tapahtuu. Se on…

Tästä varmaan kaikki olette jo kuulleet. Minua oksettaa aika tavalla, eikä vielä pysty oikein ees tajuamaan mitä on tapahtunut. Jotenkin vaan tottunut että Amerikassa näin käy, eikä meillä Suomessa. Ehkäpä joku teistä haluaa tästä puhua?

Onko kellään omakohtaisia kokemuksia ja käytännön neuvoja miten selviäisi henkisesti työkavereista, jotka polkevat kaiken alleen? Olen nuori ja vasta työelämään tutustumassa (ollut nyk paikassa, päiväkodissa, n.2v), alkuun on mennyt hyvin, mutta nyt tämän syksyn aikana tilanne on mennyt takapakkia hurjasti. Mut sysätään syrjään kun puhutaan ”tärkeistä” eikä mulle kerrota asioista…

En enään tiedä mitä tehdä.En ole pystynyt olla elokuun jälkeen töissä.Olen saanut monta työ mahdollisuutta ja pystyn olla siellä vaan aina yhden päivän.Eilen aloitin uudessa työssä taas ja tänään en mennyt taaskaan.On todella avuton olo.pelottaa,ahdistaa.En pysty enään elämään.En saa itseäni hoitoon.Tuntuu että kaikki on menetetty.Joulu on tulossa ja minä pilaan…

nyt todella tuntuu että maailma kaatuu vain ja ainoastaan mun niskaan…kaikki alkoi kevällä kun minulle todettiin olevan syöpä, sen olen kieltänyt itseltäni edelleen ja sitten muutama viikko sitten sain viestin että paras ystäväni on kuollut. hänet haudattiin viikko sitten ja tilaisuus oli ihana. No nyt sitten menetin vielä sukuaiseni jokelassa!!…

Olen nyt viime aikoina alkanut oksentelemaan. En laskisi itseäni bulimikoksi, sillä oksenteluni ei ole säännöllistä – tunneahmin ja oksennan. Oksennan niin kauan että muuta kuin sappea ei enää tule, ja haluaisin siltikin oksentaa lisää; siitä huolimatta että tiedän etten voi oksentaa ajatuksiani ja tunteitani pois. 😯🗯️ Tiedän, että minun pitäisi…