Kyllä mun ainakin käy sääliksi myös sitä ampujaa. Ei kukaan huvikseen tuollaista tee, pakko on olla joku syy. Olkoon se syy sitten vaikka paha henkinen olo ja yksinäisyys, joka on itsellenikin kovin tuttua. Kaupassa käydessäkin kuulin ihmisten vaan manaavan ampujan alimpaan paikkaan ja ties mitä kauheuksia mutta onko henkinen kärsimys ja se ettei ole ketään kuka sen huomaisi, ihmisen oma syy...ei minusta. Mielestäni on väärin syyttää. Mä uskallan ainakin surra myös sitä yksinäistä poikaa muiden tapahtumassa kuolleiden lisäksi.

Komppaan sinua Nymphalis täysin. Syyllistävä sormi ei saisi kohdistua pelkästään tähän poikaan, voihan se olla että hänen sisällään on kytenyt oikea sosiopaatin alku, mutta ei kukaan kai tuollaiseen tekoon päädy ilman syitä. Syyllistävän sormen pitäisi mielestäni kohdistua tähän yhteiskuntaan, Suomen kouluihin ym. Siellä ei ilmeisesti vieläkään muuta kuin hyssytellä ja lakaista ongelmia maton alle. Itse kärsin vielä käymäni yläasteen välinpitämättömyydestä nuorten ongelmia kohtaan. Kriittisten Ongelmien on tapana laueta jotenkin, kun tarpeeksi kauan odotellaan niiden paisumista.
Toivottavasti tästä opitaan nyt jotakin.

Tulin juuri Jokelasta. Koulun vieresellä lammella oli todella paljon tuotu kynttilöitä. Paljon ihmisiä. Paljon surua. Ikävä kyllä myös paljon toimittajia ja kyselijöitä. Ahdistavaa, kun laitat kynttilöitä tai suruviestejä, niin joku räpsii koko ajan olan takana kuvia siitä. Toivottavasti kukaan ei vain joudu olemaan yksin.

Vähintään tiedän suurimman osan kuolleista ja osan tunnen. Yksi on entinen luokkakaveri. Tai oli rinnakkaisluokalla, mutta kuitenkin. Ystäväni kanssa tänään puhuin pitkään, kun hänen lapsensa olivat eilen siellä. Kamalaa. Onneksi on voinut olla kotona.

Minä enää usko, että tämä on ns kouluongelma, sellainen joka johtuisi koulusta tai vaikka koulukiusaamisesta.
Minä luulen, että tuolla ampujalla oli koko yhteiskunnassa liian paha olla, kotona, koulussa, netissä, ihan joka paikassa.
Voisihan kai sitä niinkin ajatella ettei jotkut tänne vaan koskaan sopeudu eikä syy ole kenenkään.

Minä olin hiljaa 18.00-19.30, poltin kynttillää ja panin netinkin kiinni. ei minulla tullut tunnetta, että otin osaa omaisten suruun.

Hirveää oli katsoa eilen uutisia kun vanhempia haastateltiin ja he odottivat tietoa lapsistaan.😞 Sytytin reilu tunti sitten kynttilän keittiön ikkunalle ja katselin että monen muunkin ikkunalla kynttilä paloi.Töissä myös vedin lipun puolitankoon ja tunne oli hirveä.Suru on yhteinen.Itse asun kaukana tuosta paikasta, mutta ei se sitä tarkoita ettei se koskettaisi..20 vuotta sitten täällä tapahtui koulussa ampumavälikohtaus jossa kuoli 2 poikaa jotka olivat 14-vuotiaita. Syynä koulukiusaaminen, en ymmärrä sitäkään..itseäni on kiusattu koulussa 7 vuotta, enkä ole ikinä ajatellut tappaa ketään kostoksi.

Mielestäni ihmisellä on vakavampia ongelmia jos se sellaista pystyy tekemään, ei vaikka kuinka kiusattaisiin. Tämä jokelan koulun tapaushan ei ole koulukiusaamisesta, vaan vihasta ihmisyyttä kohtaan...haloo, ei kukaan terve ihminen tee tuollaista, eikä ihminen ole tosiaan terve jos tuntee tuollaisia tuntemuksia. Tunnen jonkinlaista vihaa tätä poikaa kohtaan, koska hän vei niin monta viatonta mennessään, mutta hänen vanhempiansa ja läheisiään, minun käy sääliksi, koska he joutuvat kantamaan kaiken tuon tiedon,tuskan,ihmisten vihan ja ehkä myös häpeän koko lopun elämänsä ja kuitenkin heilläkin on suru omasta pojastaan, jota tuskin kovin moni suree heidän kanssaan.

Mutta olen myös sitä mieltä että nykypäivän kouluissakin on vikaa, hyssytellään ongelmia eikä puututa asioihin. Toivottavasti tämä murhenäytelmä avaisi päättäjien ja sen sellaistenkin silmät.
Joku tässä yhteiskunnassa mättää, jos lapset/nuoret voivat näin pahoin että tappavat itsensä ja muut.😭

Jos täällä sivuilla on näiden menehtyneiden ihmisten omaisia, tahdon tässä samalla välittä syvän osan ottoni menetyksistänne.😭

Kovin monessa paikkaa saa kuulla tai lukea siitä, miten vihan tunteminen tekijää kohtaan on väärin.. Mitä sitten tehdä, kun jostain syvältä sisimmästään kumpuava vihan on niin ylitsevuotavaa, että se tukahduttaa surunkin? Miksi en saisi olla vihainen ihmiselle, joka tuhosi, ei pelkästään läheiseni elämän, vaan myös muiden uhrien ja omien läheistensä elämän? Minä ainakin haluan olla rauhassa vihainen tekijälle, jopa vihata häntä...vääryydentunne ei rajoitu pelkästään viattomien kuolemaan...tunnen, että tekijä pääsi rangaistuksetta "livahtamaan" rauhaan...elämä tämän kaiken jälkeen on rangaistus meille, jotka emme sitä ansainneet.

"Nukkukaa lapset, musta on yö.
Komeetat kulkee, kun hetki lyö.
Unta te nähkää ja unohtakaa.
Yö maan jo peittää, ei valoa näy,
pienet karitsaiset vain laitumella käy."

En ota osaa muiden suruun, sillä jos surua voisi jakaa, kulkisin itsekin suorin selin... Toivon kuitenkin sydämestäni voimia kaikille uhrien läheisille.

Minä olin yön netissä muiden nuorten kanssa, etimme kaikki lauluja joissa voisi sitten itkeä. Tänään taas kaikki itkettää. Itketti kun pääministeri kertoi käyneensä nuorten tykönä kriisikeskuksessa, itketti kun yksi opettaja kertoi rehtorista ja itki samalla. Sitten on tullut lehtiin juttuja niistä kuolleista, millaisia he olivat. Aivan tavallisia, hyviä joissakin asioissa muuten aivan tavallsia suomalaisia ihmisiä. paitsi että ovat nyt kuolleet. eikä niillä enää ole haaveita.

Rakkaat ystävät täällä netissä Olen aivan samaa mieltä että saa olla vihainen kaikelee tapahtuneelle Toki tämä ampuja on ollut sairas ihminen Ei kukaan tee tullaista jos kaikki on kunnossa omassa mielessä
Minäkin olin kaikille mahdolliselle ja mahdottomalle vihainen kun oma poikani menehtyi liikenneonnettomuudessa
Syytin itseäni ja muita ja kaikkea mahdollista mutta tajuan kyllä että ei sillä vihalla mitään voita
Oikeus on olla katkera ja vihainen
Ei tämmöiset murhenäytelmät ole vanhempien syytä Ei kukaan kasvata lastaan kehottaen tekemään jotain noin kauheaa
Syvä myötätunnon ilmaus kaikille uhrien omaisille ja läheisille ja erityisesti myös tälle ampujan perheelle Heillä on varmasti tosi paha olo ja enemmän kuin koskaan heillä on varmaan kysymys että Miksi?
Voimia teille kaikille
Minäkin sytytin illalla kynttilän ja itkin teidän kaikkien murheen puolesta
Miksi maailma on näin paha paikka että se saa jonkun menemään niin sekaisin että ryhtyy tuommoiseen veritekoon
Syyllisyys painaa minuakin kun ajattelen välillä mitä kaikkea hyvää jäi sanomatta edesmenneelle pojalleni Ehkä meidän läheiset kuitenkin tietää miten paljon heitä rakastimme tekivätpä he mitä tahansa
En minä tieten tahtoen murhaa hyväksy mutta tämä poika on kyllä ollut täysi ymmärrystä vaille tehdessään tuommoista

Minä mietin miksi tämäkin juttuu tarvitsee sankarin? Miksi lehdissä kirjoitellaan kuinka rehtori oli tai oikeastaan on sankari, kuoleman jälkeen hänestä tuli sankari. Onko näin omaisille helpompi kokea surua, että heidän läheisensä kuoli sankarikuoleman.

Entä ne muut kuolleet, ampuja ei teitenkään ole sankari. jäi vielä jäljelle monia kuolleita mutta ei sankareita.
Yhden kuolemasta tehdään sankarikuolema, mitä minä en voi ymmärtää.

Olen sanaton, mutta jotkut onneksi jaksavat käsitellä näitä juttuja netissäkin.

Hyvä "kokemustuntija", kun käyttää netissä useita nimimerkkejä ja käy monilla foorumeilla, voikin sitten jossain foorumilla olla sanaton?

Minä olen nyt törmännyt sellaiseen, että olen alkanut häpeämään ensi käsityksiäni asiasta. En saa mieleeni oikeaan sanaa mutta silloin alkuhetket minä elin vaan sitä hetkeä, että miten se ampuja selviää, kuoleeko vai ei? Nyt kun nettiin on levinnyt erilaisia tukiryhmiä ampujalle, jotenkin minua pidetään myös ihmisenä joka tukee ampujan tekoa.
Ja olen nykyisin kauheassa selityskierteessä. Lähes joka hetki joudun selittämään etten tietenkään hyväksy että ihmisiä ammutaan noin vaan.
Mutta en osaa selittää miksi silti suren myös ampujaa.

Jotenkin väärin olen surrut tämän tapahtuman ja koko ajan käy mielessä, että antakaa anteeksi.