Jokelan koulun murheelliset tapahtumat

Jokelan koulun murheelliset tapahtumat

Käyttäjä maanvaiva aloittanut aikaan 07.11.2007 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 15:16

Tästä varmaan kaikki olette jo kuulleet.

Minua oksettaa aika tavalla, eikä vielä pysty oikein ees tajuamaan mitä on tapahtunut.
Jotenkin vaan tottunut että Amerikassa näin käy, eikä meillä Suomessa.
Ehkäpä joku teistä haluaa tästä puhua?

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 15:39

Minä en myöskään ymmärrä, että eduskunta ja hallitus jauhaa paskaa ja sitä näytetään tv ja aina vaan välillä tulee ylimääräisiä uutisia.
Toisaalta mitä se oikein auttaisi että katottaisiin ihmisten hätää.
eikä vielä voi pitää hiljaista hetkeäkään, koska ei ole selvillä miten monta on kuollut.
Lisäksi mietin niitä oppilaita jotka kaikki näkivät, että miten siitä koskaan pääsee ohi.
Lisäksi jo eilen oli netissä videoita jota ei kai kukaan ottanut tosissaan, koska ei kukaan tajunnut, että joku voi Suomessa alkaa koulussa ampumaan toisia ihmisiä.

Käyttäjä Unikeiju kirjoittanut 07.11.2007 klo 19:56

Se on kauheeta.. Itse kuulin siitä ja aloin seuraamaan.. Itkin ihan avoimesti kotonani, kun en pystynyt olla itkemättä. Tuntuu kauheelta. Musta on hyvä, että siitä puhutaan, koska muuten kaikki eläisi epätietousuudessa. Mutta se on kamalaa. Itse "heräsin" sen jutun vuoksi ja otin yhteyttä punaiseen ristiin tarkoituksenani ryhtyä avustustyöntekijäksi (olen kyllä aikaisemminkin halunnut ryhtyä, eikä siis ajatukseni ollut hätäpäissä keksitty) mutta en päässyt ikäni puolesta, (ikäraja 25v) ja lisäkis siihen vaaditaan melkein korkeakoulututkinto ja vaikka mitä ja mua se alkoi ärsyttämään, sillä eikö avustustyöntejijöiksi kuuluisi hyväksyä myös tavalliset ihmiset, sillä auttamisen halu tässä se suurin motiivi on mukaan ryhtyä. Joten kirjoitin hakemuksen nuortentaloon vapaaehtoistyöntekijäksi -ainoa mihin pääsin. Siis että toivon pääsev'ni sinne auttamaan.
Musta sen ampujan kuuluu kuolla,kovien kipujen ja tuskan jälkeen. Ja sen pitäisi kertoa motiivi, vaikka ei se mitään ketään hyödytä, ei sillä saada ketään takaisin, mutta sen motiivin varmasti moni tahtoo kuulla..

En tiedä, otin tuon kauhean raskaasti henkilökohtaisesti vaikkei pitäisi, mutta en voi mitään. Alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Jos huomenna on se surupäivä jolloin liputetaan, niin mä aijon sytyttää kynttilän ja uhrata ajastani vartin verran niille. Lippua en omista, mutta silti voin "viestittää heille osanottoni" laittamalla ikkunalaudalle kynttilän palamaan.. Kauheaa, en voi tajuta.. Ja miten tämä sattuukaan minuun ja varmasti myös muihin ulkopuolisiin..
mutta emme me mitään voi..
Itse omana haaveenani onkin parantaa maailmaa, mutten sitä yksin saa tehtyä. Ehkäpikkuhiljaa, ja joku toivottavasti yrittää sitä jatkaa minun jälkeeni ja minun kanssani..

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 21:04

Minä en osaa kyllä ajatella, että ampujankin pitäisi kuolla, sehän on aivan nuori vielä. vaikka jos se jää eloon, sen elämä on jatkossa päin persettä. Haluaisin ajatella, että oli jokin syy, että se noin teki, olisi jokin järkevä syy. Ettei sillä vaan jokin asia vituttanut ja sitten alkoi ampumaan.

Netissä on tullut paljon ryhmiä missä puhutaan ja laitetaan omaisille osaanottoja. minä en niihin osallistu, luen vaan. Kun minä asun lähes 1000km päässä tuosta tapahtumassa, niin mitä sitä osaa sanoa.
Minä en vaan jaksa tätä asiaa tajuta vaikka kuinka yritän katsoa uutisia.
Minä haluaisin olla ihminen joka ei aina itkisi, kun ihmisiä jossain kuolee ja sitä minä en ikinä anna itselleni anteeksi, jos alan äitiänkin taas suremaan.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 21:20

Minulla kyllä on Suomen lippu ja sen laitan huomenna suruliputtukseen.
Huomenna haluaisin lisäksi olla niin rohkea, että menen kouluun ja toivosin, että siellä olisi jokin yhteinen juttu. en minä kovin usein mene kouluun mutta kun ei ole muita nuoria täällä kylässä niin haluaisin olla muiden nuorten kanssa.

Minullakin on aselupa ja metsästyspyssy, minä olen mt-ongelmainen. Voi hitto kun pelottaa, että minäkin joskus jotain kauhiaa teen.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:07

olen järkyttynyt asiasta, mutta samalla haluan sanoa kaikille, että jos tämä ampuja omalla tavallaan yritti huutaa netissä hätäänsä ja pyytää apuaan?
kaikki meistä eivät osaa sanoa:auta minua!
ja, kun on tosiasia, ettei sitä apua saa aina, vaikka polvillaan rukoilisi.
sellainen nostattaa katkeruuden ja vihan ja lopulta jokin osa sisällä sumenee ja millään ei enää ole väliä.
kysynkin, miksi kukaan ei puuttunut asiaan? kun moni koulukavereista oli nähnyt jutut netissä. miksi kukaan ei ajatellut, että entäs, jos hänellä on hätä?
minä en hyväksy hänen tekoaan, mutta tiedän henkkoht, että kun apua pyytää, sitä ei saa.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:29

siksi koska kukaan ei tajunnut, että ne jutut on totta. Koska netissä on niin paljon kaikkee ettei kaikkea millään ehdi tajuta vaikka sen lukee.
Eihän sen foorumin ylläpitäjätkään mitään tajunneet ja ne sentäs on aikuisia.

Käyttäjä Unikeiju kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:30

mikä on mt-ongelmainen??

Katsoitteko kymppiuutiset? Kai osallitsuit myös siihen hiljaiseen hetkeen?
Tää on ihan kauheeta, mä en tajua.. Ja haluaisin itsekin olla ihminne, joka ei koko ajan itkisi kun joku kuolee jossakin, mutten voi tunteilleni ja herkkyydelleni mitään. Itkettää vaan koko tapahtuma.. Mä asun lähempänä tapahtuma paikkaa, vaikken kuitenkaan hesassa.. Mutta asun sitten missä vain, niin musta se on ihan kauheaa.. Huomenna on extraliveryhmä ja ajattelin osallistua siihen, sillä mun ajatukset on niin sekaisin tapahtuneesta, etten tiedä mitä tekisin. En tiedä kykenenkö sanomaan mitään keskustelun aikana -pidänkö omaa keskustelua etäämpänä: itken ja luen muiden kirjoituksia..

Netissä on sen pojan päiväkirjaa (vaikken osaakkaan sanoa onko se aito, mutta vaikuttaa siltä poliisien kertomien tekstien lisäksi) ja sen päiväkirjan mukaan se vihasi yhteiskuntaa yms.. Se oli nuori, mutta mielestäni sen ei kuulu elää -mieleni tekee mieli ajaa sinne sairaalaan ja ottaa sen tehokoneet irti ja antaa sen kuolla. Sen ei kuulu enää elää ja toivottavasti se sen itsekin ymmärtää. Jos se jää henkiin (mitä epäillään) toivon sen tajuavan tekonsa ja tappavansa itse itsensä ettei mun tarvii tehdä sitä.. No ei sentään, mut jos ajatuksella voisi tappaa ni se olisi jo kuollut..

En halua nyt enää ajatella, haluan myös nukkua ensi yönä -mikä on muutenkin vaikeaa..

Käyttäjä Unikeiju kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:34

Totta, kukaan ei tajunnut hänen hätäänsä. Ja sitäpaitsi aina sanotaan ettei netissä olevia juttuja pidä ottaa niin tosissaan: siis jossain sivustossa mihin pääsee ihan ketkä vaan kirjottamaan valheitaan.. Ja toisaalta taas, ei ne sen selitykset teosta olleet mitään hätähuutoja, vaan suunniteltu juttu murhaan, siihen että se on tyytymätön yhteiskuntaan..

Mun piti mennä nukkumaan, mut ei tule mitään kun olen niin surullinen ja myös vihainen..

Käyttäjä marielina kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:36

Tämä järkyttää varmasti kaikkia suomalaisia ja varmasti koko maailmaa
Oikein mietityttää että mikä saa ihmisen noin sekaisin että tuhoaa noin järjettömästi ympäriltään ihmiselämää
Joku tällä ampujalla on ollut pahasti pielessä omassa elämässään kun tuommoinen on tullut mieleen
Haastan teidät kaikki Sytyttäkää huomenillalla klo 18 kynttilä kaikille ampumavälikohtauksessa menehtyneiden muistoksi ja toinen kynttilä kaikille ihmispoloisille jotka joutuvat nyt kärsimään tämän teon johdosta surua ja varmasti toivottomuutta Moni koti ja moni isä ja äiti jää kaipaamaan lapsiaan
Tänä aaamuna he lähtivät onnellisena ja elämänhaluisina kouluun ja monen tie päättyi
monet selvisivät hengissä mutta heillekin sekä heidän läheisilleen jäi varmasti kauhea pelko ja ahdistus Toivon että he saavat apua mahdollisimman nopeasti
Minun oma lapseni kuoli autoonnettomuudessa huhtikuussa 2007 vähän ennen vappua
ja tiedän miten kovasti koskee oman lapsen menetys
Ajattelen tässä myös tämän lukiolaispojan vanhempia joka ampui Miten he selviävät
Toivon teille kaikille voimia ja jaksamista surussanne pelossanne ja epätietoisuudessanne
Ei voi kun kysyä Miksi! näin tapahtuu Elämä on julmaa Onko nuorilla niin paha olo että siksi ryhtyvät näin pahoihin tekoihin
Hakekaa kaikki ajoissa apua ennen kuin elämä on siinä pisteeessä ettei tajua mitä tekee
Minua on lyöty henkisesti erityisesti poikani kuoleman yhteydessä mutten koskaan voisi ajatella tekeväni kellekään toiselle pahaa enkä myöskään itselleni
Elämä on arvokas asia muistetaan se myös heikkona hetkenä sekä oma että toisten elämä

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 22:38

"Jokin aika sitten uskoin ihmisyyteen ja halusin elää pitkän ja onnellisen elämän… mutta sitten heräsin. " ampujan kirjotus netissä, tämä on jo poistettu mutta tämän sanoi myös tv:ssä psykiatri äsken, siksi sen kai voi julkaista?

Minä olen kai ainut ihminen juuri nyt joka ymmärtää hyvinkin paljon tuota ampujaa, suren väärin tuntuu siltä.
Ihan tavallinen nuori se oli vielä vähän aikaa sitten, jolla oli unelmia. Nyt ei enää ole, eikä ole monella muullakaan ihmisellä.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 07.11.2007 klo 23:05

Se ampuja sitten kuoli. en minä tiedä olenko iloinen vai surullinen. Kai minä sittenkin tunnen iloa, koska ei sillä olisi enää kuitenkaan ollut mitään elämää.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 08.11.2007 klo 07:13

Minä nyt laitoin lipun suruliptukseen, vähän liian aikaisin mutta olen lähdössä kouluun.
Koska yöllä olit tullut opettajalata viesti, että olisi mukavaa jos tulisin, tulee pappikin.
Se oleekin juuri se mitä minä kaipaan, aion sanoa suorat sanat jotka hän saa välittää Jumalalle. Luin, että kirkkoja on ollut auki koko yön ja niissä on käynyt ihmisiä. on se joillakin vahva usko.

Tämä juttu on sellainen, että puhutaan paljon nuorten pahasta olosta. Kuitenkin van yksi nuori teki tämän? Kuinkahan kauan saamme aikuisten tukea tämän tapahtuman varjolla, kohta taas olemme häiriköiviä suunsoittajia joilla ei ole mitään hätää. On vaan tämä yksi hetki, kohta taas aikuiset palaavat normaaliksi.

Käyttäjä Evita.82 kirjoittanut 08.11.2007 klo 08:29

Itse olen kotoisin Jokelasta ja asun edelleen ihan lähellä. Ihan käsittämätöntä tuollainen on. En osaa muuta sanoa.

En muista niin kamalaa hetkeä kuin eilen, kun ystäväni kanssa junassa matkustimme töistä kesken päivän ja hän pelkäsi, että hänen poikansa on ammuttu. Toinen poika oli oikeasti pahasti vaarassa. Ampuja yritti päästä heidänkin luokkaansa. Kamalaa, kun ei vielä tiedä, onko kuolleissa tuttuja. Tunnen edelleen monia nuoria. Tuolla koulussa myös entisiä tanssioppilaita ja omien kavereiden sisaruksia ja lapsia.

Itse olen sitämieltä, että on hyvä, että asiassa tiedotettiin aktiivisesti. Tuollainen tapahtuma koskettaa kuitenkin monia laajalti. Miten sukulaiset voi saada tietoa yms? Puhelinliikenne nimittäin oli ihan seis aina välillä, koska niin paljon soiteltiin ja laitettiin viestejä. Ajattelen, että tiedottamalla pystytään myös katkaisemaan huhuja ja kertomaan faktoja. Eilenkin oli kuitenkin paljon huhuja liikkeellä.

Itse sain sellaisen viestin jo eilen illalla, että tänään klo 18.00 toivottiin mahdollisimman monen sytyttävän kynttilän keittiön ikkunalle (tai jollekin ikkunalle) kuolleiden muistoksi.

Käyttäjä malina kirjoittanut 08.11.2007 klo 11:57

Laitoin minäkin lipun puolitankoon eli SURULIPUTAN KOKO MAAN KANSSA🤕. Huh! Toivottavasti tällaista 'mahdollisuutta' (kuten kädet kohmeessa lipunnarua solmiessani ajattelin) ei tule koskaan toiste elämässäni!!!

Nuortemme kanssa puhuimme illalla Tuusulassa tapahtuneesta. Poikani kysyi, tuleeko kouluihin metallinpaljastimet😑❓. Yhdestä perheemme nuoresta (mieheni pojasta) olen puhunut tänään koulun terveydenhoitajan kanssa; minä olen hänestä huolissaan, niin ovat koulussakin😟. Olen ainakin vienyt huoleni eteenpäin ajatellen, että JOS hän jotain kauheaa tekisi jossain (koulussa on jo tavarat lennelleet toisten oppilaiden suuntaan ja aikaisemmin on ollut ´kerran poliisi kuvioissa mukana) sisällään olevaa pahaa oloaan ja yksinäisyyttään purkaakseen, etten ainakaan ole ollut hiljaa ja huomaamatta. 'Kuvioissamme' ovat aikaisemmin olleet mukana eri 'puljut' viranomaistahoilta, mutta silti juuri ko. pojan pahoinvointiin ei ole voitu puuttua, koska hän ja isä (eli mieheni) eivät tuo niissä tilanteissa 'oikeita' asioita esille....Pojan äitikään ei tunnu kovin paljoa pojasta välittävän, kun on niin vähän häneen yhteydessä. Poika on muiden mielestä (koulussa ja minunkin sekä omien nuorteni taholta usein) 'niin ärsyttävä'😠, ettei hänellä ole arjessaan kavereita.

No, meni vähän aiheesta sivuun, mutta kiitos kun voin tuoda esille tällaista omaa huoltani nuoreen liittyen. Ajattelen Pekka Auvisellakin olleen todella pahan olon ja että kukaan ei ole oikeasti nähnyt tai kuullut häntä🙄; johtui hänen paha olonsa sitten mistä tahansa. Tai, vaikka joku vielä olisi nähnytkin, ovat vain kääntäneet selkänsä pojan pahalta ololta. Kuinka surullista!!!🤕

Itse lapsiani haudanneena suren Jokelan koulun kuolleiden lasten vanhempien kanssa...😭 Ja siinä onkin pakko 'vetää rajaa', eli tietoisesti päättää olla menemättä liikaa toisten murheeseen (ja samalla omiin 'vanhoihin' suruihin/menetyksiin). Nyt ei ole minun vuoroni olla surun murtama vaan minun tehtäväni on huolehtia omasta ja läheisteni elämästä niin hyvin kuin jaksan.☺️

Taidan katsoa TV:stä Helsingin Tuomiokirkon muistotilaisuutta... Jospa rukoukset auttaisivat kuolleiden läheisiä!?? Ja, jospa Jumala saisi monen sydämen puolelleen eli ihan oikeasti hyvän puolelle ettei paha saa enää lisää alaa.

Voimia, lohtua, ja rohkeutta elää kaikille!🙂👍

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 08.11.2007 klo 12:07

Minä kävin hetken koulussa, oli aika ahdistavaa. Nostimme lipun ja laulomme Maan korvessa.
minä en sovi yhteissuremiseen ja nyt alkaa muistotilaisuus telkkarissa. minä en katso. Minä en nyt vaan voi hyväksyä mitään Jumalaan liittyvää tällä hetkellä.

Me tulimme kotiin erään päiväkodin kautta ja siellä ei ollut lippua salossa ollenkaan. halusivatko hoitajat suojella lapsia tältä murheelta vai eivätkö vaan viitsi vastata lasten kysymyksiin. Minulle tuli paha olo, kun ajattelin, että niiltä päiväkodinn lapsilta otettiin suremisen oikeus pois.

Minä olen paljon youtubessa ja olen kai sellainen välinpitämätön ihminen joka ei huomaa toisen hätää. Jotenkin minä haluaisin näyttää myös sille ampujalle, että olisin halunnut välittää jotenkin. Nämä liputus ja kynttilät ovat niille uhreille, eikä ole oikein mitään tapaa surra sitä ampujaa. Ehkä tämä nettikirjotus hänet saavuttaa, koska hänkin oli netti-ihminen ja huomaa,. että joku ainakin välittää vaikka aivan myöhhässä.