Vastausta suruttarelle

Vastausta suruttarelle

Käyttäjä marielina aloittanut aikaan 28.10.2007 klo 22:10 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä marielina kirjoittanut 28.10.2007 klo 22:10

Voi sinua ressukkaa Minä tunnistan kyllä nuo kaikki tunteet Se on alussa ihan luonnollista että mieli heilahtelee yhtenä päivänä yhtä toisena toista
Hyvä että olet saanut Maijun puolison hakemaan apua Miehet on aina jotenkin hankalampia saada avun piiriin En tiedä mikä siinäkin on Luulevat kai että ei saa olla heikko ja pyytää apua ja Maijun puoliso on tosiaan siinä muistojen keskellä yhteisessä kodissa missä on muistoja jotka muistuttaa aina
Varmaan hyvä ratkaisu se pienempään muutto Minäkin jo välillä ajattelin että pitääkö lähteä muualle asumaan kun muistot piinasivat
Välillä piinaa vieläkin muttei enää niin usein kun ennen
Yrittäkää saada se Maijun puoliso puhumaan se yleensä helpottaa vähän Kaikki muutkin perheenjäsenet on teillä kriisissä eikä ole teidän velvollisuus olla vahvoja kenenkään
Tuette toisianne perheenjäseninä ammattiauttajat tekee sitten toisenlaiset tukihommat
Molempia tarvitaan kun on kokenut noin suuren menetyksen niinkuin meidän molempien perheet on kokeneet
Minun mieheni ei myöskään suostunut heti apua hakemaan Minä suoranaisesti pakotin hänet lääkäriin ja nyt hän kiittää minua siitä
Tyttäreni ei suostunut ottamaan ammattiapua vastaan ja hänellä on jotenkin nyt sellainen vaihe että ei suostu ollenkaan puhumaan veljestään eikä ole pitkiin aikoihin käynyt haudallakaan
Tytär kaivoi vanhoja leluja esiin millä ne on leikkinyt pienenä yhdessä ja ”leikkii” niillä
Se on surutyötä sekin mutta pelottaa kun ei oikein päästä lähelle enää
Se on jonkinlaista masennusta hänellä varmaan Hän hoitaa kyllä kotinsa koiransa ja työnsä ja tekee välillä meille ruokaakin ja kutsuu syömään ja käy mun kanssa lenkillä mutta ei millään puhu velipojastaan Vaikka minä puhun hän katsoo vaan sillai surullisilla silmillä ja ei suostu sanomaan mitään
Olen nyt vaan antanut olla ja puhellut niitä näitä Lähinnä jos puhun hänelle Markuksesta niin puhun jotain sellasia asioita joita on tapahtunut kun ne oli pieniä
Säälittää minun pikkuiseni kun ei oikein uskalla päästää tunteita pinnalle se voi pidemmän päälle olla tuskaa lisäävää
Pitää yrittää mennä nukkumaan jos vaikka vähän saisin nukuttua kun on huomenna työpäivä
Toivottavasti sinäkin saisit rauhaisan yöunen edes muutamiksi tunneiksi
Kirjoitellaan taas kun ehditään

Käyttäjä surutar kirjoittanut 26.11.2007 klo 18:06

tai ...

google.... hentepa

jutellaan enemmän...

terveisin hentepa

Käyttäjä marielina kirjoittanut 26.11.2007 klo 22:10

Juu löytyi se sieltä Kirjoittelemisiin Ollaan muuten tosi "ovelia"