Surullista kuulla millaiseen tilanteeseen olet joutunut. Heti ensimmäisenä haluan sanoa, että ei, mielestäni et todellakaan ole väärässä.

Itse olen onnekseni tullut kohdelluksi oikein hienosti työelämässä, heti työharjotteluista lähtien. On hankala kuvitella miten painostavaksi työilmapiiri voikaan todellisuudessa muuttua, usein lähtien yhdestä hankalasta linkistä.

Se, että olet oppisopimuksella ei tee sinusta yhtään sen vähemmän tärkeää työntekijää kuin kenestäkään muusta. Kuitenkin, voi olla ihmisiä jotka näkevät asian hieman toisin, arvottavat työkavereitaan esimerkiksi työkokemuksen perusteella, mutta toisaalta, ompa tullut nähdyksi - ei onneksi omilla työpaikoilla - ihmisiä jotka arvottavat työkavereitaan mitä kummallisimmin perustein iästä lähtien suurinpiirtein siihen miltä he näyttävät. Ja ei, en koe että heillä on siihen oikeus.

Tämä yksi työkaverisi voi olla ennakkoluuloinen sinua kohtaan, mutta miten muut henkilöt työpaikallasi? Koetko että he ovat puolellasi, vai kohtelevatko hekin sinua aliarvioiden? Ehkä voisit varovasti ottaa asian puheeksi? Helpointa se varmaan olisi jos sinulla olisi työpaikallasi ihmisiä jotka eivät pidä sinua sen vähäisempänä työntekijänä kuin muitakaan. Ei ole oikein sinua, eikä ketään muutakaan kohtaan jos joku työyhteisössäsi lannistaa sinua. Lopulta, jos tilanne oikein huonoksi menee, asiasta kärsii vain kuluttajat - tässä tapauksessa siis lapset. Olisi tärkeintä että pääsisitte yhteiselle tasolle työtovereidesi kanssa. Ehkä sinut on helpompi asettaa altavastaajan rooliin nuorena ja oppisopimustyöntekijänä, ja sitä voi kestää tiettyyn pisteeseen asti, siihen asti kun se ei todella häiritse kenenkään työn tekoa, eikä sinun omaa oloasi tai itsearvostustasi eikä työmotivaatiota. On kuitenkin sinun oikeus osallistua palavereihin ja saada kaikki sama tieto käsiisi ilman vaikeuksia kuin muutkin työntekijät.

Uskoisin, että tässä on rehellisen keskustelun paikka. Onkohan tämä 'hankalin' työtoverisi tietoisesti asettunut sinua vastaan, vai huomaamattaan? Ovatko muut työntekijät mitä mieltä tilanteesta? Tietävätkö he miten vaikeaksi tilanne on sinulle muuttunut? Voi olla, että tilanne on ajautunut pisteeseen jossa sinun on vaikea tehdä töitä, mutta muut eivät tiedosta tilannetta eivätkä näe sitä sinun kannaltasi. Siinä vaiheessa kokisin, että olisi sinun etu, jos voisit keskustella työtovereidesi kanssa, kuin aikuinen aikuiselle, miltä tilanne sinusta tuntuu ja miten haluaisit tilanteen paranevan? Parhaimmassa tapauksessa ihmiset siellä havahtuvat näkemään tilanteen, tekevät muutoksia, työolosuhteesi paranevat ja sinut nähdään sinä järkevänä aikuisena mitä olet.

Toiset ihmiset tosiaan oireilevat fyysisesti hankalissa, paineisissa olosuhteissa. Kuitenkin, jos kovasti sairastelet, mitä et yleensä tee, olisi varmaan hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin ja selvittää että kaikki on varmasti kunnossa.

Parempia jatkoja sinulle, toivottavasti tilanteesi helpottaa 🙂👍

Hei.
Kyllä minusta sinullakin on oikeus olla paikalla kun puhutaan ns."tärkeistä" asioista. Koskettaahan ne sinuakin kun olet siellä töissä. Voisihan nuo palaverit järjestää vaikka sellaiseen aikaan että lapset nukkuvat päiväunia. Voisit ihan hyvin mainita että haluaisit olla paikalla silloin.
Itse aikoinaan nuorena harjoittelijana terveydenhoitolaitoksessa jouduin samanlaisen pompottelun kohteeksi. Jos esim. ruokatauon tai raportin aikaan joku potilas kutsui niin kyllä se olin aina minä joka käskettiin katsomaan vaikka samanlaisia harjoittelijoita oli paikassa muitakin. Olin vain niin hiljainen ja vielä silloin innokas miellyttämään etten voinut sanoa siitä.
Ota asia puheeksi ja sano asiallisesti ja reippaasti että haluaisit tietää mitä työpaikassa tapahtuu.

Kiitos neuvoista, kirjoittakaa kaikki muutkin vaan lisää ihmeessä jos on vastaavia tilanteita. Helpottaa jo kun täällä pystyy purkamaan itseään.

Kerran yritin kertoa töissä olostani, kera itkun, miltä musta tuntuu. Mutta se meni tyhjille seinille...ei mitään vaikutusta.
Nyt on sairaslomaa ollut kuumeen & flunssan takia ja huomenna täytyisi töihin mennä. Sitten olenkin 4 viikkoa sieltä pois kun oppisopimuksen takia olen pätkän muissa hommissa harjoittelijana. Täytyy palata töissä asiaan vaikka joulun jälkeen kun tuskin asia itsestään muuttuu. Kysymys onkin siitä, riittääkö mulla uskallus siihen. Lähinnä pelkään, että tilanne menee entistä mahdottomammaksi.

Oon miettinyt sitäkin, että jos ottaisin suoraan yhteyttä kouluun ja kysyisin sieltä "neuvoja", jos heistä tilanne tuntuu liian huonolta, he varmasti ottaisivat työpaikkaan yhteyttä. Mutta toisaalta mietin, että olisi varmaan reilumpaa työkavereita kohtaan, että yrittäisin vielä kerran itse heille asian sanoa ja jos se ei mene perille niin sitten juttelen meidän pomon kanssa ja sitten vasta kouluun jos tilanne ei muutu. Se on totta, että opiskelua on vielä paljon jäljellä ja luultavasti ajan itseni loppuun ennen sitä jos tämä ei paremmaksi muutu.

Aika näyttää toivottavasti voimat riittää 🙂