Minulla jäi kesken puheet livessä tästä asiasta. Minua on vaivannut asia, että minä häpäisen vainajaa, kun oikein innostunun terapiassa ottamaan kantaa äitini itsemurhaan ja siitä millainen äiti se välillä olikaan.

Olen miettinyt, miten muut jaksavat elää jatkuvassa epävarmuudessa. Omat voimani alkavat olla aika lopussa, kaikki aika menee laskujen kanssa luovimiseen sekä tietenkin työnhakuun. On vaikea uskoa enää, että minua oikeasti tarvittaisiin missään, vaikka on ihan hyvä koulutus ja paljon kokemusta. Kaikkeen työhön on joko liikaa tai liian vähän koulutusta, kokemusta…

moi mä sain omalta terapeutiltani neuvon käydä lääkärillä ja koittaa jotain masennuslääkettä pienin annoksin nostamaan mielialaa ja pääsemään takas jaloilleen (takana elämän kovin vuosi). välillä tuntuu että en mä tarvitsis mitään lääkettä mutta välillä alakulo valtaa mielen, oon huomannu vaikeutta tarttua asioihin ja pinna on käytännössä lähes olematon. se askarruttaa…

Hei. Noin kuusi vuotta sitten minua kohtasi elämäni suurin ”onnettomuus” ja siitä lähtien itsetuntoni on kadonnut vähitellen olemattomiin…. Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni erittäin rakastavassa ja hyvässä perheessä. Koin paljon onnistumisia; olin hyvä koulussa, pärjäsin urheilulajissa kuin lajissa, minulla on aina ollut paljon ystäviä ja olen ollut aina koulussa ”suosittu”…

En ole itse päihderiippuvuudesta kärsinyt, mutta jos todella apua kaipaat niin AA-kerhoja on useita. Netistä löytyy varmasti sinua lähinnä oleva. Puhelinapu on niin kallista, että sinne ei kannata soittaa, jos on taloudellisia ongelmia. Jaksaminen on ihan omasta päästä kiinni. Tunteiden purkaminen näille sivuille on hyvä askel. Täällä ei moralisoida! Sulje…

Minä olen aivan täynnä terapiassa käyntjä, olen jo käynyt lähes viisi vuotta. Ensi viikolla minun pitäisi lähteä kahdeksi viikoksi kuntoutuspaikkaan, koska olen liian paljon yksin ja minun pitää oppia sosiaaliseksi. Koskaan en saa varmaa tietoa milloin minä olen sopvia ihminen, ilman mitään kuntoutusta ja ilman lääkitystä. Minä en mielestäni en…

olen 35-vuotias mt potilas pitkä sairaala jakso takana. kotona oleminen on vaikeaa miten saate ajan kulumaan?

koko ajan joka puolelta tulee seinä päin naamaa? en tiedä miten jaksan kohta enään. minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja nyt on masennusvaihe menossa, yritän keksiä hyviä juttuja mutta kun koiran ulos vieminenkin tuntuu tosi vaikealta. lääkkeeni vaihdettiin TAAS. ensin oli deprakine, sitten lamictal, sitten taas deprakine ja nyt absenor? aina…

Mitähän pitäisi tehdä, kun työssäkäynti ahdistaa? Koen, että olen ehkä juuri ja juuri työkuntoinen. Työyhteisöni on mahtava! Mutta, olen haastavassa työssä ensimmäistä vuotta… ahdistuksen taustalla on keskivaikea masennus, joka puhkesi varmaan opiskelustressin ja yksinäisyyden seurauksena. Koen, että en jaksa tehdä töitä niin tehokkaasti kuin haluaisin. Toisaalta, olen saanut kiitosta monesta…

En jaksa tätä jonninjoutavaa elämää. Halusin että voisin rakastaa ja että minua rakastettaisiin. Voisin tehdä aika paljon että saisin perheen. No, en tiedä ihan turhaa. Mutta olkaa te muut onnellisia.