Menneisyys jättää jälkensä
Moikka kaikille!
Olen aivan uusi täällä ja olen löytänyt tieni tänne, kun etsin apua itselleni internetistä.
Olen hieman yli 2-kymppinen, nuori nainen.
Mieltäni painaa monet kenellekään kertomattomat asiat, jotka pyörivät mielessäni ja joiden uskon vaikuttavan liian paljon nykyiseen mielentilaani, joka ei ole paras mahdollinen.
Asioita ei pitäisi jättää sisälleen pyörimään, mutta sellainen minä juuri olen. Ehkä minut on aivan liian monta kertaa torjuttu, jätetty huomiotta tai vaan sysätty syrjään, että olen päättänyt että on parempi etten kerro asioistani kenellekään, eiväthän he halua kuunnella kuitenkaan. Ehkä en ole puhunut oikeille ihmisille, vaan väärille.
Toivonkin (ja uskon) kovasti että täältä löytyy oikeita ihmisiä, jotka haluavat kuunnella. 🙂
Ajatus siitä, että nyt tarvitsen jonkinlaista apua, syntyi noin kuukausi sitten kun rupesin tosissani miettimään kuinka paljon menneisyydessäni tapahtuneet kamalat asiat vaikuttavat nykyiseen elämääni ja varsinkin parisuhteeseeni.
Suurin mieltäni painava asia, mitä kukaan tässä maailmassa ei tiedä, on se, että minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi kun olin 16 vuotias. Tekijä oli perhetuttu, isäni serkku. Hän on n. neljän kymmenen, kolmen lapsen isä ja onnellisesti naimisissa. Hän oli kotonamme kylässä ja yöllä tunkeutui huoneeseeni minun nukkuessa.
Kun tämä tapahtui, halusin unohtaa asian heti. Ajattelin sen olevan noloa ja että kukaan ei taatusti usko minua, eivät varsinkaan vahnempani. Ensin se ei tietenkään onnistunut, näin painajaisia ja pelkäsin nukkua omassa huoneessani, kotonani, minkä pitäisi olla nuorelle se maailman turvallisin paikka. Mutta jotenkin onnistuin ”unohtamaan” tämän asian moneksi vuodeksi… kunnes nyt, haluan tekijän vastuuseen teoistaan. Haluan kertoa kaikille. Haluan ennenkaikkea kertoa vanhemmilleni mitä hän on minulle tehnyt.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Voinko ilmoittaa poliisille koska teosta on kulunut jo vähän yli viisi vuotta?
Auttakaa!
😑❓
Hei!
Käsittääkseni voit tuosta poliisille ilmoittaa. Ja ilman muuta kannattaa ilmoittaa, ei tuollaisia ihmisiä saa jättää vapaaksi (vaikka mitään ei tulisikaan, tietäisit sinä tehneesi oikein)! Vaikka nykyään seksuaalirikolliset saavat tuomioikseen sellaisia, mikä vihaksi pistää, niin silti niistä on tuomittu.
En nyt äkkiseltään löytänyt mistään neuvoa, milloin rikos katsotaan vanhentuneeksi ja poliisiasiaa siitä ei voi tulla, mutta ainahan kannattaa kokeilla - kyllä ne poliisisedät ja -tädit neuvovat.
Voimia sinulle!
Ilman muutahan siitä kannattaa poliisille ilmoittaa. Kaikki mitkä vähänkin voisivat lisätä rikoksen tekijän syyllisyyttä on hyvästä.
Seksuaalirikosta on hyvin vaikeaa tieysti todistaa näin pitkän ajan jälkeen, mutta ei missään nimessä kannata olla mitään tekemättä. Sehän vaan lietsoo tollasia kusipäitä ku ne huomaa et ne voi rauhassa elmetellä, eikä kukaan tee mitään.
Myös sinun on helpompi elää asian kanssa ja työstää sitä kun saat rohkeutta puhua siitä ihmisille , ja kenties hakemaan terapeuttista apua.Kyllähän tollanen pitää prosessoida.Ei sitä voi jättää omaaan mieleen ja kehoon vaan sisään muhimaan.
🙂🌻 Voi hyvin
v 1959 jousimiesnainen
Sinulla on monta paikkaa soitta ja hakea Itsellesi tukea ja samalla saat apua miten toimia ja vastaavasti tulet kuulloksi . mm RAISKAUSKRIISIKESKUKSEEN TUKINAINEN - siellä voit kertoa joko nimettömänä tai nimelläsi , RIKOSUHRIPÄIVYSTYS -sieltä voit saada jopa tukihenkilö itsellesi ja samalla saat kuulla neuvoja ja apua miten tehdä rikosilmoitus seksuaalista hyväksikäytöstä ja tukihenkilö tukee sinua monessa eri vaiheessa ja ET OLE YKSIN SEN IKÄVÄN TOSIASIAN KANSSA.
Tässä oli muutama mihin voit soittaa ja käänny myös omaan lääkärikeskukseen ja pyydä lähetettä psykiatria lääkärin puolen ja häneltä taas uusi lähete terapialle keskustelemaan läpi tätä ikävä kokemusta ja samalla kun olet lääkärissä tarvitset ehkä lääkitystä koska se mitä tulet käymään läpi kaikki eri tunneskaaloja niin lääkitys auttaa sinua että kestät omasi sisäistä tuska paremmin.
Toivottavasti otat näistä vinkeistä vaarin ja siitä se prosessi sitten alkaa ja toivotan sinulle paljon onnea tulevalle työskentely urakalle.
terveisin v 1959 jousimiesnainen
Niin. Mä olin seksuaaliuhrina vuodesta -96 - -99. Silloin oli myös sukulaismies, joka käytti mua hyväksi. Olin tuolloin 12-15 vuotias tuona aikana. Kerroin tuosta henkilöstä 2000. Syytettä ei pystytty nostamaan kun ei ollut todisteita. Jos haluat että sukulaismiehesi jää kiini, tarvittaisiiin muita uhreja todistamaan. Mun tapauksessani mä olin ainut uhri, ja todisteiden puutteessa ei pystytty syytettä nostamaan ollenkaan. Mäkään en kertonut suoraan vanhemmilleni. Olin tuolloin spykiatrisessa hoidossa kun kerroin heikoimmalla hetkelläni, hoitohenkilökunta kertoi sitten vanhemmilleni.
Mä olen oppinut elämään. Tai luulen niin ainaskin. Elän parisuhteessa, vaikka se onkin hankalaa. Mutta mulla on ymmärtäväinen mies, jota rakastan. Vaikka aika ajoin puhkeaa mennyt mieleen. Mutta mieheni jaksaa odottaa kunnes olen jälleen kunnossa. Kyllä seksuaalisen hyväksi käytön jälkeen pystyy elämään. Mutta en kiellä etteikö ne muistot herää välillä mieleen. Mutta se on ollutta ja mennyttä, eikä sitä pysty enään muuttamaan.