Olenko kunnianhimoton? Saamaton? Tylsistynyt? Masentunut?
Nettiriippuvainen?
Nykyään istun kaiket päivät koneella kun mies on töissä tai koulussa jos en itse ole. Nyt minulla on monen monta päivää lomaa, muutama viikko, jonka vahvasti epäilen kuluvan siihen että istun koneella keskustelupalstoilla ja juttelen kavereideni kanssa. Koiraa ei enää ole ulosviejänä ja se näkyy kyllä ulospäinkin kun yksin ei ole halua lähteä ulkosalle. Pari kissaa löytyy, mutta eihän noistakaan vaivaa ole, kunhan toinen pääsee makaamaan syliin niin se on onnellinen. Rahaa minulla ei ole harrastaa sitä mitä tahtoisin, eikä oikeastaan mielenkiintoakaan enää. Keksin tekosyitä jotta minun ei tarvitsisi lähteä kotoa mihinkään, vaikka ikinä en niitä toteutakaan.
Mistä ihmeestä pääni sisällä on kyse? Minulla ei ole mielenkiintoa kehittyä. Haluan vain olla ja elää omalla painollaan. Olen oikeastaan pienestä asti ollut samanlainen, tehnyt asioita ihmisten painostuksesta ja halusta, mutta omaa mielenkiintoa ei ole oikeastaan hirveästi ollut kuin eläinasioissa. Nyt se on niidenkin suhteen loppunut. Aikaisemmin tahdoin koiran jonka kanssa voisin harrastaa agia ja tokoa – nyt eivät nekään enää kiinnosta. Ratsastuksessa kehityin ja aloin jo olla hyvä – sitten yhtäkkiä katosi motivaatio siihenkin monta vuotta sitten ja olen vain käynyt ratsastelemassa. Piirtääkin jaksoin, mutta nyt en ole varmaan vuoteen piirtänyt ensimmäistäkään kunnollista piirustusta. Mieleeni ei tule yhtään mitään mistä olen ilahtunut ja innostunut. En vain muista. Jopa peli-illat kavereiden kanssa ovat ”joo, pidetään vaan, kivaa” eikä ”jes, tosi kivaa, ehdottomasti”. Toisaalta, nykyään ei mikään tunnu enää tuolta ”jes, tosi kivaa, ehdottomasti” vaan nimenomaan korkeintaan tuolta ”joo, pidetään vaan, kivaa”. Piristyin hitusen, sain vähän itsevarmuutta, kun työnantaja jolta työharjoittelupaikkaa hain sanoi minua fiksuksi ja kykeneväiseksi ihmiseksi, ja kun eräs puolituttu sanoi heti ensi silmäyksestä lähtien pitäneensä minua fiksuna ja filmaattisena ihmisenä. Kaverin kanssa oleminen on aina piristänyt kun on niin samankaltainen kuin minä. Mutta mieleen ei tule mitään asiaa jota tehdessä olisin oikeasti innostunut ja josta olisin kunnolla nauttinut.
Minulla on tylsää. Todella tylsää. Ei kiinnosta yhtään mikään. Istuisin päivät pitkät kotona jos vain voisin. Pelkään että pilaan työharjoitteluni sen vuoksi että minusta on tullut tällainen. Valitin aikaisemmin miehelleni kun hän oli saamaton, istui vain tietokoneella eikä oikeastaan tehnyt mitään. Nyt hän on se ahkera ja minä olen saamaton. En ole oikeastaan puhunut näistä ajatuksista kellekään kun en kehtaa – jos puhuisin omalle väelleni, minut haukuttaisiin lyttyyn ettei elämästä näin mitään tule. Mies tuskin ymmärtäisi ja yrittäisi vain painostaa tekemään kaikenlaista. Jos yrittäisi. Luovuttaisi hetken päästä kun pistän niin lujasti hanttiin. Kavereita on nykyään pari joille voisin kertoakin. Ainakin toinen varmasti ymmärtäisi. Oikeastaan mulla on elämässäni vain muutama ihminen joiden seurassa tunnen oloni täysin kotoisaksi. Ei tarvitse esittää mitään. Kun kävin töissä ja koulussa samaan aikaan, pistin töiden syyksi että koulu kärsi. Kyllä koulun hoidin tietysti, mutta aika alakanttiin.
En oikeastaan enää yritä mitään. En tiedä johtuuko se siitä että ei kuitenkaan saa miellytettä ketään vaan aina sitä tekee jotain väärin. Ikinä ei ole oikeaa tapaa tehdä asioita ja siitä kyllä kuulee. Ja ainahan minä toheloinkin kaikenlaista vaikka osaisinkin asiat. Muistikin oikuttelee ja pahasti vaikka ikää on vasta vajaa 25. Elämä soljuu ohi ja minä vanavedessä vain roikun mukana jotta välttäisin muiden kommentit. Haaveita ja tulevaisuudensuunnitelmia on ne normaalit, ei siis erikoisesti. Hyvä työ, elämä, koiria ja kissoja, hevonen, hyvä parisuhde, muksuja. Siinä ne. En tiedä miksi en haaveile tämän enempää. Tuntuu turhalta haaveilla kun eivät kuitenkaan toteudu. On helpompaa jäädä paikoilleen kun yrittää jotain.
Toisaalta pohdin voisiko syy löytyä parisuhteesta. Meillä on kaikki hyvin mutta jokin mättää enkä tiedä mikä se on. Kiukuttaa vain koko ajan. Meillä on samat kiinnostukset ja muuta, mutta silti jokin tökkii.
Kavereiden kanssa tosiaan viihdyn, mutta niitäkään ei läjäpäin tällä uudella paikkakunnalla ole vaikkka yli vuosi täällä on asuttu…
Mikä ihme minua oikein vaivaa?
Kyllä tuo mielenkiinnon puute kaikkea kohtaan, saamattomuus ja tylsyyden tunne ihan masennukselta kuulostaa. Voit olla myös uupunut, jos olet käynyt koulussa ja työssä yhtä aikaa.
Ei kai kaikkien tarvitse olla kunnianhimoisia. Mutta omaa intoa joihinkin juttuihin pitäisi löytyä, että elämä olisi mielekästä. Masentuneella on just tuollainen olo, kaikki tylsää.
Toisaalta netti on hyväkin. Jollei sitä olisi, tulisi paljon helpommin ahdistunut olo.
Mutta yritä tehdä itsellesi vaikka kuinka pieni kuntoutumisohjelma. Revi itsesi ulos ja liikkumaan vaikka puoleksi tunniksi joka päivä, tai johonkin muuhun mielekkääseen juttuun. Ja hemmottele itseäsi vaikka kauneudenhoidolla.
En tiedä, pitäisiköhän sinun alkaa pohtia, mistä tuo masennus johtuu. Tunnet, että suorituksesi eivät ole kelvanneet ihmisille. Kyllähän se voi tehdä tuon, ettet enää uskalla suorittaakaan, jos muut ovat tyytymättömiä.
Elämäsi on kuitenkin sinun omasi, voit itse määritellä omat arvosi. Jos muut odottavat sinulta jotain muuta, se olkoon heidän ongelmansa.
Vaikka nyt ei ystävien seurakaan tunnu kovin hyvältä, ole kuitenkin kiitollinen, että heitä on. Minulla ei ole ja kärsin siitä, ettei kellekään saa jutella niitä näitä ja myös tosi tärkeitä asioita.
Parempien aikojen toivossa 🙂🌻 Aamu
Sinä ehkä kärsit uuden paikkakunnan muutosta ja se on ihan normaalia kun olet jättänyt kaikki vanhaa ja tuttua ympäristöä taakse . Nyt olet vuoden verran asunut uudessa paikkakunnalla , joten se on ihan normaalia että tuntee itsensä ulkopuolelle ja yksinäisesti. 😑❓
Ehdotan että katso netistä mitä kaikki uudessa paikkakunnallasi olisi sinulle ja miehellesi mukava paikka mennä juoman kahvia ja samalla voisitte mennä ulos syömään ja sillä tavoin voisi ottaa uuden askelen näkemällä toisia ihmisiä.
Ota myös selvää netistä ulkoilualueita missä voi rauhassa kävellä ja katsoa luontoa samalla siinä tutustuu myös uuden paikkakunnan antimia.🙂👍
Paljon onnea uuden paikkakunnan tutustumista 🙂🌻