Ongelmani on, että lähes kaikkiin ihmissuhteisiini perheenjäseniäni lukuun ottamatta liittyy pelko siitä, että ihmiset eivät oikeasti pidä minusta. Tämä aiheuttaa huomattavaa ahdistusta, ja tekee elämisen raskaaksi. Olen huomannut, että en pysty olemaan täysin rennosti kenenkään kanssa, en edes ihmisten, jotka olen tuntenut useita vuosia. Ongelman taustalla lienevät lapsuuden ja teini-iän…

Todellisuus on tätä että olen täynnä pelkoa, murhetta ja epätoivoa. Joka ikinen päivä. Joka ikinen hetki. Mietin että olisipa joku Jumala joka armahtaisi tai antaisi synninpäästön tai antaisi toivoa siitä ettei koko ajan tuntuisi niin pahalta. Mutta sellaista Jumalaa ei ole koskaan elämässäni ollut. Pienenä lapsena pyysin Jumalaa avuksi vaikeina…

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirhe, koeat = komeat

Hei! En oikein tiedä miten aloittaa, mutta mulla pyörii nykyään tosi paljon mielessä viiltely. Joskus nuorempana joitain kertoja naarmuttelin itteeni mut nyt vaan ihan tosi harvoin viiltäny. Nyt kuitenkin viilsin tuossa pari viikkoa sitten ja se tuntui hyvältä. Sen jälkeen viiltely on pyörinyt mielessä käytännössä päivittäin. Viime kerta oli eka…

Vuosi sitten minulla oli vaikeaa purin pahan olon viiltelyyn. Oloni heikentyi ja jouduin käymään sairaalassa useita kertoja, fyysisten vaivojen takia, jotka joutuivat henkisestä olostani. Yritin myös itsemurhaa kahdesti. Oli kauhea olo. Olin myös psykoosissa kahdesti, luin papereistani. Siinä hetkenä havahduin etten pärjää yksin. Olin valehdellut ogelmistani muille. Halusin vain kirjoittaa…

Elämässä tulee luonnollisesti menetyksiä. Perheen jäseniä kuolee. Tulee avioeroja. Tulee töistä potkuja. Se on elämää. Eikä niistä meinaa päästä yli. Mulla on vahvana lapsenusko, että huomenna on paremmin. Ei se välttämättä niin ole. Sitä on tullut keskusteltua ystävien kanssa ja jopa ammattiauttajien kesken. Sitä on kuitenkin yksin, kun täytyy selvitä.…

Hei, Olen 49-vuotias nainen ja viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni perheessä jossa toisella vanhemmalla ollut bipolaarihäiriö. Meillä ei koskaan puhuttu asiasta ja nuorena luulin että perheeni on ns. normaali, Vasta reilusti yli 20-vuotiaana ymmärisin jossain vaiheessa että kaikki ei ole ok meidän perheessä. Rupesin itse voimaan tosi huonosti ja opiskelut jäi…

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Kirjottelen tänne mitä huvittaa. En esittele itteäni sen kummemmin. Oon tämmönen 29-vuotias nainen, jolla on skitsofrenia ja ehkä dissosiaatiohäiriö, ei oo diagnosoitu vielä tota dissosiaatiota. Mulle suunnitellaan nyt pitkällä tähtäimellä kuntoutusta ja mahollisesti psykoterapiaa. Että mun kuntoutuminen kestää vuosia. Nykyään mulla menee suht hyvin ja arjen asiat sujuu. Eipä mulla…

Tiedätte tunteen: ympärillä on elämää, mutta olet itse yksin omassa eriössäsi. Tämä vaivasi jo työpäivinäkin iltaisin, mutta nyt olen käyttänyt sairaslomalla 3 viikkoa. Kaipaan kontakteja. Niskassa on hermopinne ja mieli masentunut. Piti hoitaa kuntoa ja keventää, mutta ulkona on kuin talvikelit. Onko kukaan aikuinen samassa tilanteessa? Olen jo 58, mutta…

Isä on kuolemassa syöpään tässä kuukauden tai kahden sisään, ruminating (ajatusten kulkeminen jatkuvasti kehää aiheessa) meinaa viedä arjen ja järjen. Pitäisi keksiä erilaisia pieniä projekteja ettei miettisi asiaa 24/7. Mitä te teette kun pitää katkaista kiertävät ajatukset ja saada huomio muualle? Onko ideoita pieniksi projekteiksi?