Nyt on pakko purkaa ajatuksia ja ahdistusta mikä painaa rintaani. Aihe on itselleni erittäin arka ja saa kyyneleet virtaamaan poskilleni heti. Tunnen olevani epäonnistunut, varsinkin äitinä. 

Kaikki alkoi n.6vuotta sitten avioeroni jälkeen. Taloudellisesti oli erittäin tiukkaa, olin opiskelija ja opiskelun ohella tein vähän töitä mutta rahat ei millään riittäneet. Aloin ottaa netin kautta kulutusluottoja jotta lasten kanssa pärjäisimme ja se oli suurin virheeni. Tyhmänä ajattelin pystyväni maksaa uudella lainalla vanhat pois.. Nyt tilanne on se että luottotiedot ovat menneet ja ulosoton kautta maksan velkojani.

Tällä hetkellä olen ammattiani vastaavassa työssä ja olen tehnyt ulosoton kanssa maksusuunnitelman. Maksusuunnitelmasta johtuen en saa toimeentulotukea. Toissapäivänä tuli palkka tilille ja kaikkien laskujen jälkeen summasta jäi 100e. 

Kaksi lapsistani on sairastunut masennukseen, molempia on koulukiusattu ja vanhempi lapsista yritti itsemurhaakin kaksi vuotta sitten. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Ja tänä päivänä vanhempi lapsi voi paremmin ja on muuttanut eri paikkakunnalle ja hän aloittaa opiskelun elokuussa. Ja ehdottomasti haluan olla hänen tukena ja olenkin. 

Tunnen erittäin paljon syyllisyyttä siitä että en voi tarjota lapsilleni yhtään mitään, en voi auttaa heitä taloudellisesti, en voi ostaa mitään heille uuteen kotiin. En yhtään mitään. En tarkoita toiveita miljoonista vaan sellaisesta elämästä jossa voisin tarvittaessa ostaa lapsille vaikka lampun, mikron tms. Mutta ei. Uusia vaatteita en edes muista milloin olen pystynyt ostamaan lapsille, saati itselleni. Ja teini-ikäinen poikani on kasvanut vuodessa hurjasti ja välillä valitettavasti joutuu pitämään pieneksi jääneitä vaatteita. Kirppareilta olen tehnyt muutaman vaatelöydön hänelle, mutta monet vaatteet sielläkin on ylihinnoiteltuja. Ei puhettakaan että tekisimme jotain esim.yllättäen pikkureissun jonnekin tms. Tiedän, oma syyni että sössin raha-asiani ja kannan vastuuni ja maksan lainani pois mutta tämän epäonnistumisen ja ahdistuksen kanssa kun vielä oppisi elämään. 

Nyt alkaa töistä vapaat ja tyttö toivoi että olisin tullut häntä auttamaan hänen uuteen opiskelijakämppään mutta jouduin siihenkin sanomaan että ei onnistu, ei ole rahaa. Mätkyjäkin tuli maksettavaksi vajaa 2000e ja niistä tein maksusuunnitelman vuodeksi, alkaen tästä kuussa. 

Olen yrittänyt olla vahva ja ajatella positiivisestikin että kaikesta selvitään. Tällä hetkellä kuitenkin voimat alkaa olla aika lopussa. Joka päivä itken piilossa ja olen niin väsynyt tähän itkemiseenkin. Onnellinen olen kuitenkin lapsista, meillä on erittäin hyvät välit ja voimme puhua kaikesta. 

Ehkä jonain päivänä helpottaa..