Kun tuntuu, että ne ajatukset ja muistot palaavat taas mieleen. Nousevat hiljalleen koko kehon jännitykseksi, jatkuvaksi likaisuuden tunteeksi, solmuksi vatsassa, pakkoajatuksina, päivittäisinä rituaaleina ja keinoina olla ajattelematta mitään. Loppuukohan tämä ikinä? Onko toivoa päästä oman itsensä rouvaksi? Tai ainakin saada keskittymiskykyä elämään ja opiskeluun, kun kaikki toiminta pysähtyy taas hiljalleen.

…ihan kaikki. 1. Ihmiset on kieroja paskoja 2. Ihmiset valehtelee suurimman osan aikaa 3. Ihmiset on itsekkäitä persläpiä. Siinä tän vuoden saldo….no olenpahan oppinut jotain! Luotan vain itseeni. Ensi vuodelle en aio tehdä lupauksia (enpä ole aiemminkaan tehnyt). Tästä lähtien olen itsekäs, ajattelen vain omaa napaani……niinhän muutkin tekevät. Toivotan kaikille…

Minulla taisi olla elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus. Lähdin viettämään joulua neljän sadan kilometrin päähän lomakotiin täyshoitoon, reilun vuorokauden ehdin olla ja ahdistus lisääntyi koko ajan, vihdoin löi päälle varsinainen paniikikohtaus. Lukitsin itseni autoon ja yritin soitella apua, en tahtonut saada hengitettyä, yritin puhua, haukoin henkeä, oli kuolema kielissä, tuntui siltä, itkin…

Olen kovin väsynyt äitini käytökseen, olen jo 36 vuotias mutta jotenkin hän vain yhä saa pahoitettua mieleni vähän väliä. hän ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään, hän haukkuu kaikkea ja kaikkia. minulle hän haukkuu siskoani ja hänen perhettään(ja siskolleni minua), hän tietää aina kaiken ja on valmis valittamaan ja haukkumaan kaikesta.…

Pistin palstalle joku viikko sitten viestiä, kun ahdisti oma elämäntilanne. Löysin toisen miehen,jonka kanssa puhuimme netissä tuntikausia. Herkkä,empaattinen,huumorintajuinen ja hyvä keskustelija.Ei siinä mitään. Tapasin livenäkin, mutta.. Ei mitään miehekkyyttä,ei sytyttänyt yhtään. Mikä siinä on vialla,että tämä aiempi mies,jonka vuoksi itkin isot itkut,aiheutti minussa näin voimakkaan reaktion ja kipinää kyllä riitti?…

Hei, miehelläni on lähiaikoina diagnosoitu Afasia. Onko kohtalotoveroita, parisuhteessa eläviä joista toisella on todettu tämä sairaus, miten olette pärjänneet? Miten elämä on muotoutunut diagnoosin jälkeen? Tai onko kellä kokemuksia tästä sairaudesta? 🤔

Hei!Luulin, että psykoterapia alkaa elokuussa. Se alkoikin maanantaina ja huomenna on toka kerta. Kerkiää olemaan useamman kerran ennen juhannusta ja terapeutin lomataukoa.Miten sitä voi/osaa kertoa omasta pahasta olosta vieraalle henkilölle. Pelkään tekeväni itseni naurettavaksi.Nyt, kun mulla on mahdollisuus työstää kaikkea pahaa tapahtunutta, miten mä osaan sanotettua asian. Saanko mä itsestäni…

Olen nimimerkkini mukaisesti tavallaan kadonnut neljä tai viisi vuotta sitten. Pyöritin yritystä joka monen yhteensattuman summana meni päin petä. En vaan itse tajunnut tilannetta vaan jatkoin sitkeästi töiden kanssa kunnes oli jo myöhäistä. Siitä seurasi niin kova shokki että jätin kaiken,firma,asunto ym normaalit asiat. Mihinkään kortistoon en kuulu enkä työvoima…

Olen 31-vuotias nainen ja ongelmanani on se ettei minulla ole ystäviä..ja ystävillä tarkoitan pidempää kaveruussuhdetta, vuosia kestävää. Lapsena olin koulukiusattu ja silloin jo luovutin ystävien suhteen. Opiskelujen aikana uusia tuttavuuksia on ollut monia mutta ei sellaista ystävää jonka kanssa viettää aikaa ja kertoa syvimmistä tunnoista. Töissä on niinsanotut työkaverit mutta…

En tiedä mitä tästä tästä kirjoituksesta tulee, vai tuleeko mitään.. Olen aika huono ja keskittymiskyvytön kirjoittamaan, mutta yritetään.. En edes tiedä miksi kirjoitan. Kai vaan haluan nämä omat (tyhmät) ajatukset julki, siinä toivossa että joku ne jaksaisi lukea. Olen ollut pienestä lähtien sellainen, jota on ollut helppo kiusata tai syrjiä.…