Pistin palstalle joku viikko sitten viestiä, kun ahdisti oma elämäntilanne.
Löysin toisen miehen,jonka kanssa puhuimme netissä tuntikausia.
Herkkä,empaattinen,huumorintajuinen ja hyvä keskustelija.Ei siinä mitään.
Tapasin livenäkin, mutta..
Ei mitään miehekkyyttä,ei sytyttänyt yhtään.
Mikä siinä on vialla,että tämä aiempi mies,jonka vuoksi itkin isot itkut,aiheutti minussa näin voimakkaan reaktion ja kipinää kyllä riitti? Ahdistukseen jouduin syömään lääkkeitä tämän ihmisen takia ja sen vertaa hän ei viitsinyt vaivautua,että olisi selvittänyt asiat kasvotusten. En kuitenkaan kaipaa häntä enää sillä tavoin,kuin aluksi.Enkä edes ajattele joka päivä.
Nyt kun olisi ollut tilaisuus tutustua hyvään ja kunnolliseen mieheen, ulkoinen olemus tökki ja hylkäsin hänet.
Olen kyllä asian vuoksi pahoillani, mutta en usko,että rakkaus syttyy myöhemminkään,jos nyt jo tuntui siltä,että toinen ei ulkoisesti miellytä.
Ainahan sanotaan,että toisen ulkonäkö on sivuseikka ja oikeasti,jos rakastaa vain sisin on tärkein. Näinhän se on. Mutta en voi tilanteelle mitään, olin kyllä rehellinen,kun sanoin,että ei tuntunut oikealta. Ehkä osani on kulkea yksin,silti tunnen itseni välillä aivan epätoivoiseksi,koska kaipaan kumppania ja perhettä..