Olen parikymppinen tyttö. Olen sairastanut masennusta, syömishäiriötä ja paniikkihäiriötä ja luoja tietää mitä muita mielenterveysongelmia peruskouluajoista saakka. En ole koskaan hakenut apua ongelmiini kunnolla, vaan yrittänyt selviytyä aina itse, sillä ne vähäiset kokemukseni psykologeista ovat olleet negatiivisia. Vielä 18-vuotiaana minulla oli ystäviä ja elämää. Alettuani seurustelemaan kaikki kuihtui ympäriltäni. Lihoin,…

Olen vähän ulapalla, tai siis en vähän vaan jonkin verran, oikeestaan aika paljonkin, se ei tunnu hyvältä😞 Valmistuin lähihoitajaksi joulukuussa ja olin riemuissani, kun pääsin tekemään sitä työtä mistä pidän. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kroppani ei kestä työtäni, olen myös huomannut etten jaksa tehdä työtä vanhusten kanssa. Teen kolmivuorotyötä…

Sisälläni on ruvennut voimistumaan koko ajan enemmän tarve muuttaa elämääni. Olen tällä hetkellä 44-vuotias, työskennellyt hoiva-alalla 16 vuotta, hoitanut muut arkiset velvoitteet. Kuitenkin vuosien saatossa on alkanut tuntumaan koko ajan vahvemmin siltä, että en elä omanlaistani elämää. Olen jotenkin väsynyt tähän suorituskeskeiseen rumbaan, joka jättää sisimpäni tyhjäksi, en ole onnellinen.…

Makaan vain kaiket päivät sängyssä enkä jaksa tehdä mitään. Aamulla koitan nukkua mahdollisimman pitkään, ettei tarvitsisi miettiä. Olen sairaslomalla, mutta mistä, elämästä vai? Herättyäni keitän kahvia, käyn koiran kanssa ulkona ja palaan takaisin sänkyyn makaamaan. En saa otetta mistään. En saa hoidetuksi mitään asioita. Ikäänkuin odotan, että kaikki asiat olisivat…

Etsiskelen isovanhempia joiden lapsenlapset kärsivät jostain peroonallishäiriöstä. Toivon kokemuksien jakamista ja toivon lisäämistä, uskoa parempaan tulevaisuuteen. On raskasta katsoa ja kuunnella lasten raskasta osaa omien lastensa kanssa kun on kaikenlaista sairautta. Tuntuu etten edes muista olenko minä tarvinnut kestää tuollaista omien lasten kohdalla? Nyt on pää ihan sekaisin huolesta ja…

Viime laman aikaan olin 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja vaimo. Lamavuosina jäin työttömäksi ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Tiukkaa oli taloudellisesti, mutta miehen säännöllisen työn ansiosta selvittiin. Lapset ovat muuttaneet kotona pois ja avioliitto on jo vuosia sitten taakse jäänyttä elämää. Viimeiset viisi vuotta tulot ovat pienentyneet vuosi vuodelta ja viimeinen…

Pelkään ruoka-aikaa, kun ihmiset tekevät lähtöä lounaalle ja kun puheensorina täyttää käytävät -mietitään ja arvotaan sopivaa ruokapaikkaa, huhuillaan toisiin huoneisiin ja kutsutaan mukaan. Paitsi minun huoneeni -sen ovelle ei ilmesty yhtäkään hymysuuta. Se kierretään kaukaa, vältellen. Kuin sitä ei olisikaan olemassa. Joskus kutsut tavoittivat minutkin ja pyytäjiä riitti. Nyt minut…

En tiedä, mikä pitää minut hengissä. Voi kai puhua, että minulla on suunnitelmia – ei siis vain yhtä – itsemurhaa varten. Jostain syystä en ole vielä lähtenyt niitä toteuttamaan. Jotenkin tilanne pelottaa minua. Mutta toisaalta haluaisin olla jo kuollut. Tapasin eilen ensimmäistä kertaa uuden hoitajani. Hän ei kysynyt mitään nykyisestä…

Olen pikkuista vaille 30v joka pikkutytön unelma-alalla (eläinala) työskentelijä. Olen tehnyt työtä ”vasta” neljä vuotta, mutta se tuntuu imevän minusta kaiken elämänilon. Työpaikka oli silloin aloittaessani pienempi, vain minä ja pomo. Aloitin osa-aikaisena koska sanoin jo silloin rehellisenä ihmisenä, että kärsin paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta ja aloitan mieluummin vähän rauhallisemmin. Toiminta…

Taas… Ei kovin montaa päivää kestänyt mielirauha. Asioita on saatu eteenpäin, mutta miksi pitää olla niin monta mutkaa. Talusahdingon vuoksi jouduin hakemaan toimeentulotukea ja kauhealla tuskalla sain jotenkin kerrottua tilanteesta puolisolleni. Eikö ole mitään mistä voisi saada apua ilman, että puolison asioita pitää ilmoitella ja sotkea. Itsehän olen tilanteessa, eikä…