Makaan vain kaiket päivät sängyssä enkä jaksa tehdä mitään.
Aamulla koitan nukkua mahdollisimman pitkään, ettei tarvitsisi miettiä.
Olen sairaslomalla, mutta mistä, elämästä vai?
Herättyäni keitän kahvia, käyn koiran kanssa ulkona ja palaan takaisin sänkyyn makaamaan. En saa otetta mistään. En saa hoidetuksi mitään asioita. Ikäänkuin odotan, että kaikki asiat olisivat järjestyksessä kun herään. Tiedän, että jos alkaisin järjestellä asioita, ne saattaisivat hoitua, tai ainakin edetä, mutta en tiedä mistä saisin voimia tai motivaatiota aloittaa. Lopulta päädyn aina miettimään viimeisintä ratkaisua, poispääsyä tästä elämästä. Ehkä enemmänkin elämäntilanteesta, mutta kuinka se viimeinen ajatus aina on kuolema.
En halua tavata ketään! Odotan vain, että mieheni tulisi töistä kotiin. Olen ihan lamaantunut.
Juttelen vanhempieni kanssa puhelimessa lähes päivittäin, mutta tuntuu etteivät hekään oikein tajua tai halua tajuta tilannettani. Koittavat auttaa, mutta jokainen idea tuntuu minusta vastenmieliseltä ja haluan vain olla omassa rauhassa, eli makaamassa sängyssä.
Miten elämä on mennyt tämmöiseksi. Missä vaiheessa. Onko sattunut liikaa asioita, joista on yritetty selvitä ja nyt vain ei jaksa enää.
Onko muita, kenellä samanlaiset tunteet? Miten ihmeessä selviätte ja mistä saatte energiaa ja motivaatioita edes sen pienen asian tekemiseen, kuten sängystä nousemiseen?
Oloni on niin avuton ja turha!
Olen turha!