Hei!
Koita olla miettimättä liika sitä töihin paluuta.
Se joko onnistuu tai ei, huomaat sen sitten aikanaan.
Ja se, että olet purkautunut töissä on tapahtunut ja todennäköisesti sinä itse muistat sen parhaiten. No ne kollegat saattaa muistaa sen eka päivänä, mutta toisena sitä ei muista enää juuri kukaan.
Yksi vaihtoehto (mutta vaatii suunnatonta rohkeutta) on kertoa avoimesti mikä on tilanteesi ja myöskin kertoa, että töihin paluu jännittää vietävästi. Itse kun tein tämän, yllätyin, etten ollutkaan työmaallani ainoa, jolla oli psyykkisiä sairauksia.
Paluu töihin pitkän tauon jälkeen (olkoon vaikka kesäloma) on aina hankalaa. Omastani kokemuksestani sen verran, että kun sinne sitten menee ja hommat alkaa jotenkin rullamaan, on se työnteko minulle helpotuskin. Ei ole niin paljon aikaa miettiä niitä omia huonoja oloja, tulee tilalle muut huolet ja murheet🤨.
Tänään sain itse vihdoin mentyä lääkärin juttusille. Juttutuokion jälkeen lääkäri ehdotti minulle kuukauden sairaslomaa. Diagnoosi pitkittynyt paniikkihäiriö ja vaikea masennus päälle. No mä kyllä yllätin itteni ja lääkärin täysin, kun sanoin ääneen, että sairaslomaa en kyllä nyt ota. Tämä johtunee siitä, että työyhteisössä tiedetään sairauteni.
Jos katoan yhtäkkiä vessaan itkemään, säntään ulos hengittelemään jne. kaikki tietää mistä on kyse. Ja jos oloni sitten käy niin raskaaksi, tiedän että käynti lääkärillä riittää.
Lääkärin kanssa päätettiin, että aloitan taas kerran pitkän ja kivisen tien, eli 1,5 vuotta psykoterapiaa ja itseni tutkiskelemista. Lääkkeet on kotona ja kauhulla odotan seuraavaa kahta viikkoa, sillä tiedän että oireet vähintään kaksinkertaistuna toviksi. Mutta olen nyt päättänyt olla oireineni ja odottelen parempia aikoja.
Jos vain jotenkin pystyisit (lähetän täältä viimosetkin voimat mitä jaettavaa on) olla murehtimatta sitä työhönpaluuta etukäteen. Katso rauhassa miltä se tuntuu. Jos on liian raskasta, niin sitten vaan rohkeesti taas lääkärille (muista kertoa niistä paniikinomaisista tunteista). Vaihtoehtoja löytyy. Osittainenkin sairasloma on mahdollista.
Voimia, voimia ja vielä kerran voimia🙂👍
Nano kirjoitti 29.8.2012 15:58
Minulla on muutaman viikon päästä edessä työhönpaluu ja pelkkä ajatuskin siitä saa aikaan fyysistä pahaa oloa. Minulla edellinen työpäivä kärjistyi oman oloni takia niin pahaksi, että tuli huudettua kollegoille hävyttömyyksiä ja itkeskeltyä avoimesti. Koskaan en ole aiemmin saanut tätä pakottavaa oloani kellekään kerrottua. Ja yllättäen kaikki tietävät.
Joskus tuntuu, etten ikinä enää voi palata tuohon työpaikkaan. Miten käsitellä omaa oloa ja epävarmuuksia? Oletteko palanneet pitkältä sairauslomalta takaisin töihin? Miltä se tuntui, ymmärsikö ihmiset? Pelkään, että aiempi "roolini" työyhteisössä patistaa minut suoraan johonki odotusten muottiin, jota en enää osaa täyttää. Haluaisin aikaa ja tilaa, enkä usko, että työyhteisössä ymmärretään sitä.
Pelottaa ja on toivoton olo.. Mistä voimia uuteen yritykseen?