Lyhyesti: Kurja lapsuus: vanhempien alkon käyttöä, riitelyä, huutoa, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä vanhempien välillä. Tunnekyvytön äiti, vinksahtanut isä. Veljet isän mallin mukaan. Viaton iltatähti pikkusisko. Minä siinä välissä. Aina sijaiskärsijänä. Alistettuna ja ilman tukea. Aina se, jolle kaikki purkivat pahan olonsa joko psyykkisesti tai henkisesti tai seksuaalisesti. Tai sekä että.…

Hetken jo luullin että edes tämä viikko menisi sillai hyvin ettei mitään tapahtuisi :/ ei olisi siihenkään pitänyt uskoa, koska ystävälläni oli autoni lainassa ja hänen piti palauttaa se tällä viikolla..kun asiasta kysyin sanoi ettei voi..no sanoin että tuun itte hakee auton perjantaina et onko kotona. Tästä hän ilmeisesti suuttui…

En tiedä mistä aloittaa. Olen parikymppinen ja juuri syksyllä ammattikorkeakoulussa aloittanut opiskelija. 4,5 vuotta sitten poikaystäväni kuoli onnettomuudessa ja tuntuu, että en ole vieläkään käsitellyt koko aihetta kunnolla. En vain tiedä mistä aloittaa surun käsittely? olen itkenyt ja itkenyt ja puhunut, mutta tuntuu ettei se riitä. Minulla on nykyään uusi…

Ajatuksen virta on niin voimakas ja epäsäännöllinen, ettne tiedä, mistä edes aloittaa. Olen paperilla varmaan todella onnekas ihminen ja usein sätinkin itseäni siitä, että miksi minä olen masentunut. Eihän minulla ole oikeaa syytä olla masentunut! Minä olen aina ollut se vahva ja tuki ja turva ja se joka tuo vähän…

Olen parikymppinen tyttö. Olen sairastanut masennusta, syömishäiriötä ja paniikkihäiriötä ja luoja tietää mitä muita mielenterveysongelmia peruskouluajoista saakka. En ole koskaan hakenut apua ongelmiini kunnolla, vaan yrittänyt selviytyä aina itse, sillä ne vähäiset kokemukseni psykologeista ovat olleet negatiivisia. Vielä 18-vuotiaana minulla oli ystäviä ja elämää. Alettuani seurustelemaan kaikki kuihtui ympäriltäni. Lihoin,…

Olen vähän ulapalla, tai siis en vähän vaan jonkin verran, oikeestaan aika paljonkin, se ei tunnu hyvältä😞 Valmistuin lähihoitajaksi joulukuussa ja olin riemuissani, kun pääsin tekemään sitä työtä mistä pidän. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kroppani ei kestä työtäni, olen myös huomannut etten jaksa tehdä työtä vanhusten kanssa. Teen kolmivuorotyötä…

Sisälläni on ruvennut voimistumaan koko ajan enemmän tarve muuttaa elämääni. Olen tällä hetkellä 44-vuotias, työskennellyt hoiva-alalla 16 vuotta, hoitanut muut arkiset velvoitteet. Kuitenkin vuosien saatossa on alkanut tuntumaan koko ajan vahvemmin siltä, että en elä omanlaistani elämää. Olen jotenkin väsynyt tähän suorituskeskeiseen rumbaan, joka jättää sisimpäni tyhjäksi, en ole onnellinen.…

Makaan vain kaiket päivät sängyssä enkä jaksa tehdä mitään. Aamulla koitan nukkua mahdollisimman pitkään, ettei tarvitsisi miettiä. Olen sairaslomalla, mutta mistä, elämästä vai? Herättyäni keitän kahvia, käyn koiran kanssa ulkona ja palaan takaisin sänkyyn makaamaan. En saa otetta mistään. En saa hoidetuksi mitään asioita. Ikäänkuin odotan, että kaikki asiat olisivat…

Etsiskelen isovanhempia joiden lapsenlapset kärsivät jostain peroonallishäiriöstä. Toivon kokemuksien jakamista ja toivon lisäämistä, uskoa parempaan tulevaisuuteen. On raskasta katsoa ja kuunnella lasten raskasta osaa omien lastensa kanssa kun on kaikenlaista sairautta. Tuntuu etten edes muista olenko minä tarvinnut kestää tuollaista omien lasten kohdalla? Nyt on pää ihan sekaisin huolesta ja…

Viime laman aikaan olin 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja vaimo. Lamavuosina jäin työttömäksi ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Tiukkaa oli taloudellisesti, mutta miehen säännöllisen työn ansiosta selvittiin. Lapset ovat muuttaneet kotona pois ja avioliitto on jo vuosia sitten taakse jäänyttä elämää. Viimeiset viisi vuotta tulot ovat pienentyneet vuosi vuodelta ja viimeinen…