Mitä sairausloman jälkeen ?

Mitä sairausloman jälkeen ?

Käyttäjä Pieniminä aloittanut aikaan 30.08.2012 klo 19:35 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Pieniminä kirjoittanut 30.08.2012 klo 19:35

Onko täällä muita, jotka pohtivat jatkuvasti mitä tehdä elämällään?
Jotka vain tuijottavat niitä kodin seiniä ja tuntevat vahvasti että pitäisi tehdä ja keksiä jotain, mutta ei tiedä kertakaikkiaan mitä.
Olen sairauslomalla, mutta ihan koko ajan on todella ahdistunut olo, kun miettii vaan että mitä teen sairasloman jälkeen?
Pystynkö töihin?
Mistä tiedän pystynkö yrittämään töitä vai jatkaako sairauslomaa?
Jos pystyn töihin niin mihin? Minulla ei ole hajuakaan mistä tykkäisin, missä olisin oikeasti omassa maailmassani. En tunne itseäni niin hyvin, eikä ne piirteet ole koskaan saaneet kehittyä minussa rauhassa, kun on vaan täytynyt keskittyä selviytymiseen.
Miksi tulevaisuus ahdistaa niin mahdottomasti joka päivä?
Miksi ei osaa rauhoittua nyt tälle kuntoutumiselle ja lopettaa liika ajattelu?
Auttakaa kiltit joku jos on samaa.
Olen todella väsynyt tähän jatkuvaan analysoimiseen mitä teen elämälläni, mikä on elämäni tarkoitus jne.

Käyttäjä KataX kirjoittanut 30.08.2012 klo 20:29

Heippa!

Olin kesällä ihan samassa tilanteessa kesällä. Olin joutunut jäämään koulusta sairauslomalle, kokeilin kesäkuusa mennä töihin ja jouduin jäämään sieltäkin sairauslomalle ja mikään ei oikein onnistunut. Ramppasin osastoilla ja olin ihan toivotan. Mulla ei ollut mitää suunitelmaa, en tiennyt meenkö kouluun, jäänkö pitkälle saikulla, meenkö töihin vai mitä ihmettä. Mutta kummasti, kaikki järjesty. Mä nimittäin päätin alottaa iiiiihan alusta. Lopetin vanhan koulun ja työt ja aloitin uuden opiskelun ja jätin kaiken vanhan stressaavan taakse. Vaihdoin myös kaupunkia.

Mutta sun tilanteeseen. Jos pystyt puhumaa sairaudestas työnantajalle, niin on olemassa osa-sairauspäiväraha. Sen kanssa voi ymmärtääkseni sopii työnantajan kanssa että palaa takaisin ensin osapäiväisesti ja pikku hiljaa muutetaan kokopäiväiseksi. Tä ois ainaki taloudellisesti tuettu ja hiljane tapa kokeilla sitä työntekoo.

Ja niitähän on kaikkia sopeutumisvalmennuksia, mielenterveyskuntoutujille tarkoitettua kursseja ja koulutuksia. Ja sitten on se sairausloma. Olet, harrastat jotain kivaa ja mietit mitä haluat. Ite suosittelen mt-yhdistyksiä/klubitaloja (tai mitä sun paikkakunnallas nyt on!). Ite oon saanu niistä paljon tukea ja apua. Monet karttaa niitä kun ei halua leimautua. Pelkäsin itse samaa mutta ei kukaan saanu koskaa tietää että kävin siellä tai mitää, kaikki oli ystävällisii jne.

Mutta sun kannattais puhua lääkärin, hoitajan tai työkkärin kanssa sun tilanteesta! Ne osaa ehottaa kaikkii kurssei ja kuntoutust jne. Ja onhan niitä kuntouttavia osastoja, päiväosastoja missä työstetää tämmösiä juttuja eikä sinne oo mikää häpee mennä!

En nyt tiedä oliko musta mitää apua, mutta itse tosiaan istuin just 3kk kotona kattoa tuijottaen ni halusin nyt jakaa tän.

Hirmusti tsemppiö! 🌻🙂🌻

Käyttäjä Angel of Death kirjoittanut 31.08.2012 klo 15:17

Hei Pieniminä

Soita ja varaa vaikka aika työkkärin ammatinvalintapsykologilta, jos siitä olisi jotain apua. On tarkoitettu tilanteeseen missä ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaisi tehdä.

A

Käyttäjä Itarkemp kirjoittanut 01.09.2012 klo 10:05

Mulla on ollut sama ongelma vuosia sitten. Ammatinvalintapsykologin kanssa keskustelu auttoi jonkin verran, mutta enemmän auttoi sellainen työkkärin kuntouttavan työn asiantuntija. Oli tosi kokenut. Jouduin siis vaihtamaan alaa.

Hah, sitten seurasi toinen masennus, ja olen taas vastaavassa tilanteessa. Kumma kyllä tällä kertaa ei ole mikään ongelma ratkaista kysymys: "Mitä työtä tehdä?" Jos vain pystyy, niin mielestäni se selviää parhaiten kokeilemalla. On työkokeilumahdollisuuksia, joita klubitalon kauttakin voi etsiä. On yhdistyksiä, ja vapaaehtoistyötä, joka on lähellä tulevaa ammattiani. (Tai ajattelemiani ammatteja.) Sitten on tietty kansalaisopistot, joissa voi käydä hieman omalla agendalla jotain sopivaa tai lähes sopivaa kurssia.

Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä. Siten, että kuntoutuu, eikä uuvu töissä. Vaikka ois CV:ssä pitkäkin tauko, niin työnantajaa kiinnostaa kuitenkin enemmän se, mitä juuri nyt pystyy tekemään, ja pystyykö esim. 5 vuotta eteenpäin olemaan työntekijänä. Siispä alan vaihtaminen tai pitkä sairasloma tai erilaiset kuntouttavat välivaiheet ovat myös fiksuja vaihtoehtoja.

Työkkärin tyypit ainakin tietää. On varmaan muitakin.

Käyttäjä Pieniminä kirjoittanut 26.10.2012 klo 00:34

Hei taas kaikki.

Samassa tilanteessa edelleen.
Ei mitään hajua mitä pitäisi tehdä, kuka olen tai mitä haluan.
Kukahan sen voisi kertoa.
Kelan kuntoutusneuvoja suositteli ammatillista kuntoutuskurssia. Kyseli mikä kiinnostaa. En osannut sanoa mitään, en tiedä mikä oikeasti kiinnostaa. En ole koskaan tiennyt. Kaikki energia ja aika on mennyt hengissä selviytymiseen ja vaikeiden aikojen yli menemiseen. Ei siinä ole hirveästi ihmisenä kehittynyt, miettinyt muuta kuin mihin paeta.

Joka päivä samaa paskaa; herää, katsoo telkkaria, yrittää syödä jotain, on vaan. Odottaa iltaa. Tai edes seuraavaa hetkeä. Tuijottelee seiniä.
Mitähän tässä tilanteessa pitäisi yrittää ajatella elämän tarkoitukseksi ??
Mitä tehdä ? Kokeilla vaan jotain tekemistä ihan sokkona?

Käyttäjä kettu3 kirjoittanut 26.10.2012 klo 17:57

Minäkin olen samantapaisessa tilanteessa. En tosin ole sairaslomalla, vaan lapsen kanssa kotona. En edelleenkään tiedä mitä työtä haluaisin tehdä tai pystynkö koskaan edes hakemaan mitään työtä. En tiedä missä olisin hyvä. Tuntuu, että tarvitsisi jonkun päämäärän jota kohti pyrkiä, mutta ei ole aavistustakaan mikä se voisi olla.

Kannattaa kyllä tehdä vaikka sokkona mitä mieleen juolahtaa. Vaikka jokin tuntuisikin typerältä, turhalta tai liian raskaalta se on varmasti parempi kuin sisällä istuminen. Tv:n tuijotus tekee aika passiiviseksi. Itse olen ainakin huomannut, että kaikki sellainen tekeminen kannattaa, jossa saa jollainlailla toteuttaa itseään ja tehdä itse. Silloin voi saada myös ideoita siihen mitä haluaisi tehdä jatkossa.

Käyttäjä Udozki kirjoittanut 28.10.2012 klo 18:50

Sama tilanne täällä. Sen verran tiedän että ammatinvaihto on edessä...

Aloittaja kuulostaa kyllä siltä että tarvitsisi ensin jonkin muunlaista "toiminnallista" kuntoutusta ennen kun edes ajattelee työntekoa... 🤔

Mutta joo siis, koko ajan mietin et mitä sitä tekis tulevaisuudessa, maksetaanko mulle koulutus, jaksanko käydä koulun, jaksanko tehdä työtä jne jne jne...

Käyttäjä zimba3 kirjoittanut 29.10.2012 klo 13:46

"Tuttua kauraa". Olen tällä hetkellä kortistossa. Työkkärin järjestämä kuntoutuslääkäri suosittele minulle kuntoutustutkimusta ensi keväälle. Tosi tyytyväinen siitä. Viimeiset paperit (toivottavasti viimeiset 😋) sitä varten vein viime viikolla kelaan että on sitten sekin asia kunnossa. Toivottavasti tulee myönteinen päätös 🙂.
Se asia et tekeekö jotain vai makaako kotona onkin minulle sitten hyvin kaksi piipunen asia. Kerron nyt vaan omasta itsestäni en muista eli tätä ei pidä yleistää. Pitäisi liikkua mutta joskus varsinkin sairasloman alussa varsinkin kun käyn esim. kävelyllä ja tulen kotiin niin olen entistä kiukkuisempi. Sanotaanko näin et olen opetellut tuntemaan itseäni niin et jos syy miksi en lähde liikkeelle tuntuu tekosyyltä niin silloin menen. Väliin tuntuu ihan oikealta jäädä makaamaan ja sekin voi olla hyvä. Nämä taitaa olla niitä ikuisuus kysymyksi joissa on muuttuvia tekijöitä niin paljon että jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee.
Mutta ei muutako etiä päin😎.

Käyttäjä zimba3 kirjoittanut 29.10.2012 klo 20:56

Tuosta kuntotutkimuksesta vielä. Siellä pyritään selvittämään mihin töihin mahdollisesti pystyisi. En kyllä usko että sillä voidaan minulle suoraan ammatti osoittaa mutta jospa saisi jotain osviittaa.

Eipä tässä muuta 🙂.

Käyttäjä Pieniminä kirjoittanut 08.11.2012 klo 14:26

No niin.

Nyt tulee laidallinen valitusta, anteeksi jo valmiiksi.

Olen nyt mielestäni tehnyt ihan hemmetisti päästäkseni johonkin, pois kotoa.
Kysyin kolmelta eri säätiöltä mahdollisuutta työkokeiluun. Kahdesta vastattiin, että ensi keväänä joskus saattaa olla mahdollista. Yksi vastasi että ei tietoa koska pääsisi.
Kysyin jopa ilmaistyötä, tarjosin työpanostani ilmaiseksi hyväntekeväisyysjärjestöön, josta sieltäkin tuli vastaus, että "kysy myöhemmin".
Kelalta sanottiin, että hae johonkin kevään kuntoutuskurssille.
Nyt on aikamoinen uloke otsassa, suoraan sanottuna.
Siis jos mielenterveyskuntoutuja ITSE yrittää päästä takaisin työelämään, vaikka ihan vähitellen, haluaa yrittää, yrittää päästä kotoa pois, yrittää päästä sairaslomalta pois, se on näin helvetin vaikeaa ?! Mitä ihmettä!
Eli ei onnaa, jää makaamaan kotiin?
Jaaha.
Tällä hetkellä minulla hajoaa pää kotiin. En jaksa istua täällä enää yhtään, en kertakaikkiaan. Vihaan näitä seiniä.
Tiedän, että en ole valmis normaaliin työsuhteeseen mutta selvästi olen ollut kotona jo tarpeeksi. Se ei enää palvele hyvällä tavalla.
Mutta minkäs teen sitten.
Jään kotiin ja syrjäydyn entistä pahemmin koko ajan.
Selvä.

Käyttäjä Leijonamieli kirjoittanut 08.11.2012 klo 18:30

Hei Pieniminä!

Mullakin on kokemusta siitä, että asiat tehdään kamalan vaikeaksi. Kun itse haluaa päästä jaloilleen ja yrittää tehdä elämällään jotakin. Juuri nyt olen työtön ja haluaisin osa-aikatyön tai jonkin muun kevennetyn tavan tehdä jotakin.

Olen ollut pitkillä sairauslomilla masennuksen takia, välillä kuntoutuksessa, työharjoittelussa tai opiskelemassa.

Kelan järjestämään ja maksamaan kuntoutukseen pääsin ihan sattumalta. Terapeutin vastaanotolla oli ilmoitustaululla ilmoitus kuntoutuskurssista, jonka tavoitteena oli työelämään paluu. Käytkö sinä jossakin juttelemassa? Psykiatrian poliklinikalla tms? Katso siellä ilmoitustaululta josko löytyisi jotakin. Tuohon kuntoutukseen liittyi työharjoittelu, joka osoittautui tosi hyväksi tavaksi kokeilla työhönpaluuta.

Tiedän miltä tuntuu vaan olla kotona ja katsella seiniä. Onko sinulla mahdollisuus mennä vaikka harrastamaan jotakin? Tai vaikkapa työväenopiston kursseille? Että olisi vähän jotakin tekemistä.

Joku muukin mainitsi työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin. Mä kävin sellaisella joskus ja hänestä oli kyllä apua. Soita ja varaa aika, käy ainakin yhden kerran kertomassa tilanteestasi siellä. Nuo psykologit osaavat neuvoa monissakin asioissa, ei pelkästään ammatin valinnassa.

Toivon kovasti tsemppiä sinulle! Samassa veneessä ollaan. 🙂🌻