Kiitollisuus paranemisesta!
Kertomus sairaista, jotka paranivat ja vain yksi heistä muisti tulla takaisin ja kiittää paranemisesta.
Toivottavasti meitä on monta jotka palaamme takaisin ja kiitämme siitä että saimme terveyden jolla elää eteenpäin. En tarkoita että kaikki vaivani katosivat ja tulin täysin terveeksi, vaan tarkoitan sitä että oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja tulen toimeen ongelmieni kanssa.
Ja sekin on jo terveyttä että uskaltaa puhua tai kirjoittaa, uskaltaa ottaa vastaan neuvoja ja ohjausta niiltä jotka ovat löytäneet ongelmiinsa avun, uskaltaa olla sen verran nöyrä että kuuntelee (lukee) muiden kokemuksia.
Olen tosi kiitollinen Korkeammalle Voimalle tästä päivästä (ja monesta muustakin päivästä). Täysin tervettä ei minusta tule enää, mutta ihan hyvä tämmöisenään!
Kun jokin pala loksahtaa paikoilleen ja mieli tajuaa miten asiat oikeasto ovat, niin siitä lähtee toipuminen.
Ei tarvita kuin pienen pieni väläys jostain tunteesta minkä kokee ahdistavana ja siitä väläyksenä sen miksi sen kokee niin. Vaikeaa kirjoittaa ja selittää miltä tuntui kun tuli tunne siitä että olen ollut kapinallinen. Itsepäinenkin, vaikka jouduin kärsimäänkin siitä.
Näistä pienistä oivalluksista olen tosi kiitollinen, ihan pienistä tunteista siitä että olen oikealla tiellä.
Hei Salainen55!
Oletkin toipunut jo varmaan aika pitkälle kun pystyt tuntemaan kiitollisuutta. Ei kai me kukaan tässä elämässä täysin terveiksi tullakaan, aina on jotain itse kullakin. Minä itse elän toivossa että tämän elämän jälkeen on taivas jossa saamme olla terveitä.
Itse kiitän Taivaan Isää perheestä. Muutoin elämäni on mitä on mutta perheestä olen kiitollinen.