Tollon taaperrusta
Jotkut varmaan muistavatkin tilanteeni, mutta ajattelin aloittaa kirjoittamisen ”puhtaalta pöydältä”.
Olen siis tovi sitten ”herännyt” ja tajunnut olevani ylivelkaantunut, enkä enää selviä kuukausieristä. Velkojat eivät myöskään ole suostuneet maksuaikojen pidentämisiin, joten tässä ollaan. Olen ollut yhteydessä velkaneuvojaan, ja toissapäivänä sain hänen pyytämät paperit postitettua kaikkine liitteineen. Nyt odotan hänen yhteydenottoaan jotta saadaan velkajärjestelyhakemus eteenpäin.
Sain kerrottua miehelleni asiasta vasta pari päivää sitten. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen hänestä ja hänen tuestaan. Toki hän on pettynyt ja vihainen, mutta samalla hän on lohduttava ja tukeva. Olen niin äärettömän häpeissäni ja vihainen itselleni. En voi ymmärtää, miten koskaan päästin tilanteen tähän. Kaikista eniten minuun sattuu, kun näen millaista tuskaa miehelleni aiheutuu ja kaikki minun takiani. Toivon, että hän voi joskus antaa minulle anteeksi.
Hänen lisäkseen asiasta tietävät vain vanhempani ja yksi hyvä ystäväni. Heillekkin kerroin vasta pari päivää sitten. Olen kiitollinen myös ystävälleni, joka on tukenut minua kovasti.
Tällä hetkellä stressaa velkajärjestelyyn hakeutuminen. Toivon, ettei velkaneuvojan tapaamisaika veny kovin pitkälle ja hommat saataisiin eteenpäin pian. Minulle alkaa varmasti tipahtelemaan maksumuistutuksia ja perintäkirjeitä. Ajatuskin niistä ahdistaa, sillä olen aina halunnut maksaa laskuni ajoissa. Pitkä ja raskas tie on edessä, ja olen roikkunut henkisen ja fyysisen jaksamisen rajamailla. Päivä kerrallaan eteenpäin.