Paha, uusiutuva masennus, nyt on hätä.

Paha, uusiutuva masennus, nyt on hätä.

Käyttäjä Krooninen aloittanut aikaan 11.09.2012 klo 17:28 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 11.09.2012 klo 17:28

Hei,
tarvitsisin apua avun hakemiseen. Olen hyvin masentunut, hyvin ahdistunut, tämä on uusiutuvaa, mutta en työ- ja elämäntilanteeni takia tiedä miten etenen apua hakiessani tällä kertaa. Tilanteeni on kaoottinen, paniikinomainen ja epäselvä.
Olen aloittanut uuden työsuhteen 1,5kk sitten enkä vielä käynyt edes työhöntulotarkastuksessa. Silti olen jo täysin loppuunpalanut. Jos olen rehellinen työterveyslääkärille, toteaa hän todennäköisesti etten ole kykenevä tämänhetkisiin työtehtäviini. Mitä en kyllä nyt olekaan. Saan Beckin masennustestissä pitkälle vaikeaan masennukseen yltävät pisteet (tiedän ettei se ole diagnosointiväline) ja voin henkisesti hyvin huonosti. Jos jään sairaslomalle tämän takia, saan todennäköisesti kenkää, olenhan vielä 2,5 kk koeajalla. En tosin ole varma jaksanko muutenkaan jatkaa.
Taloudellinen tilanteeni ei salli töistä pois jäämistä, minulla on 5-vuotiaan lapsen yhteishuoltajuus ja hän asuu luonani joka toisen viikon. Talouteni on täysin retuperällä eikä minulla ole luottotietoja. Asun vuokralla melko pienessä asunnossa.
Pelkään kaikkea. Pelkään ihmisiä, koen myös vahvaa ihmisvihaa ja olen kiukkuinen kaikille. Ja kateellinen kaikille joilla näyttää menevän normaalisti.
Itken jatkuvasti (paitsi lapsen nähden) ja saan paniikkikohtauksia. Vatsani on ahdistuksesta sekaisin enkä pysty nukkumaan.
Olen siis lyhyesti sanottuna aivan paskana.
Näen vain mustaa, umpikujan, enkä tiedä miten selviän tästä. Tappaakaan itseäni en voi, lapseni tähden.
Apua.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 12.09.2012 klo 10:27

Voi miten ikävää ja surullista. Ja niin tuttua monikin kohta viestissäsi. Minusta kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi kaikesta huolimatta puhua työterv.lääkärille ihan rehellisesti. Ja varata sossuun aika mitä pikimmin. Ja jos sinulla on jokin hoitotaho tuon masennuksen vuoksi, ota siihenkin yhteyttä ja kerro, mikä tilanne on. Onko sinulla lääkitystä pahaan oloosi?

Kokemuksesta tiedän, mitä on olla töissä aivan hajalla ja yrittää viimeisillä voimillaan pitää itsensä työpäivän ajan kasassa. Monta vuotta meni niin, että olin masennuksen vuoksi lyhyellä sairaalajaksolla, sitten viikon-pari vielä s-lomalla kotona ja takaisin töihin. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Eihän siitä mitään tullut. Lopulta työterveyslääkäri suostutteli mut jäämään pitkälle s-lomalle. Niin tein ja olen nyt reilun vuoden ollut pois työelämästä. Se on ollut hyvä ratkaisu, vaikka en olekaan pelkästään toipunut vaan silti rojahtanut sinne kuopan pohjalle rähmälleni monta kertaa. Ilmeisesti vain olen liian sairas työelämään. Sinusta en tiedä, mutta ehkä minä joskus olen vielä työkykyinen. Tai sitten en vaan minusta tulee 43v eläkeläinen.

Sossuun jos saisit ajan ja pääsisit sinne selvittämään taloudellista tilannetta. Minä uskon, että asiat on mahdollista saada raiteilleen, mutta yksin ei siinä pieni ihminen onnistu vaan tarvitsee ammattilaisten apua. Minäkin olen joskus hakenut sossusta apua, mutta en juurikaan saanut, koska asumme omistusasunnossa. Onko ketään sukulaista tai ystävää, joka voisi auttaa? Vaikka lainaamalla rahaa, jos ihan paha paikka tulee?

Tuli vielä mieleen yksi konsti, joka saattaisi auttaa. Koska sinulla on lapsi, voit olla lastensuojeluunkin itse yhteydessä ja kertoa, kuinka vaikea tilanne sinulla on. Eivät he heti ole lasta pois ottamassa vaan kartoittavat tilanteen ja auttavat avun hakemisessa ja asioiden järjestämisessä. Meidän perheestä on kerran tehty lastensuojeluilmoitus, kun minä yritin tappaa itseni, ja jouduin sairaalaan. Sairaala on noissa tilanteissa velvollinen tekemään ilmoituksen. Ja olikin hyvä, että sen ilmoituksen tekivät. Lastensuojelusta olivat sitten meihin yhteydessä ja sovittiin muutama tapaamisaika. Yhdessä selvitettiin, mitä kaikkea tilanteessa voi tehdä ja sain myös lasten- ja kodinhoitoon apua, kun mies oli välillä opiskelemassa toisella paikkakunnalla. Siitä olikin suuri apu. Yksin en olisi jaksanut ja selvinnyt.

Ymmärrän tuon umpikujan tunteen enemmän kuin hyvin. Olen niin monta kertaa siinä itsekin ollut. Ja tiedän, että umpikujassa todella tuntuu ja uskoo, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä sieltä pois. Kun voisikin siinä tilanteessa aina muistaa, että mahdollisuuksia on. Että keinoja on tilanteen selvittämiseksi ja oman pahan olon helpottamiseksi. Siinä tilanteessa pitää vain ihmisen nöyrtyä, tunnustaa ettei enää jaksa tai pärjää ja pyytää apua. Jos voisin sinulle jotain antaa, niin antaisin toivonkipinän, koska tiedän, että sitä tuossa tilanteessa kyllä tarvitaan.

Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 12.09.2012 klo 21:40

Kiitos vastauksestasi.
Pelkään kuollakseni sairauslomalle jäämistä. Huomenna menenkin lääkäriin, mutta sen takia kun flunssa ei hellitä. Olen täysin voimaton.
Lastensuojeluun en uskalla ottaa yhteyttä, sillä pelkään ex-mieheni sitä kautta vievän lapseni minulta kokonaan. Olen siis tällä hetkellä lapsen lähivanhempi, vaikka hän asuukin yhtä paljon meidän molempien luona. Vuoroviikoin. En kestäisi olla vain viikonloppuäiti.
Kaikki pelottaa ja ennenkaikkea hävettää niin kauheasti.
Jos vain saisin tämän loppuviikon vielä levätä, niin ehkä ensi viikolla pystyn jotenkin kaikkeen taas. Jotenkin ehkä.
Ja paskat. Yritän tässä nyt valehdella itselleni vielä hetken.

Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 13.09.2012 klo 17:40

No niin, romahdinpas siellä työterveyslääkärillä sitten. Yritin kertoa masennuksestani itkun seassa, mutta onneksi tämä lääkäri ratkaisi kaikki ongelmani kertomalla että flunssasta tämä vain johtuu, ja lähtee antibiooteilla ja 2 päivän saikulla. No, niin kai se sitten on oltava.

Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 19.09.2012 klo 07:23

Olo ja tilanne pahenee. Ahdistus ja pelko kasvavat kaiken aikaa.
Olen yrittänyt puhua lääkäreille mutta en saa apua. Nyt sain vakavaan masennukseen 3 pvää sairaslomaa.
Onko tämä tätä? 2-3 päivää kerrallaan paniikissa eteenpäin? Miksi minua ei auteta? Minä pyydän nätisti apua, hyvin nöyrästi.

Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 19.09.2012 klo 10:18

Huh, sain uuden ajan maanantaille. Ja soitettua töihin että ei oikein taida pystyä nyt, antakaa kenkää, pls.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 19.09.2012 klo 11:32

Toivottavasti se lekuri nyt tajuaa, että tässä tarvitaan vähän järeämpiä konsteja kuin pari päivää s-lomaa ja antibioottikuuri. Pidempi sairausloma ainakin. Mutta eiköhän ne asiat järjesty. Mitä pikemmin sen parempi.

Käyttäjä Krooninen kirjoittanut 06.11.2012 klo 21:24

Paljon on vettä virrannut Vantaassa sitten viime kirjoittelun.
Sain sitten pidemmät sairaslomat, lääkitykset ja pääsin lyhytryhmäterapiaankin. Sain myös potkut.
Stressitasoni on pudonnut, samoin kuin tulotasoni - entisestään. Tällä hetkellä kuitenkin luulen ja uskon että saatan selvitä tästä. Päivä kerrallaan, jotenkin.
Taas kerran uutta elämää rakentamaan. Huoh.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 08.11.2012 klo 08:19

No hyvä, että asiat järjestyivät. Ainakin jotenkin. Kyllä niitä töitä vielä tulee ja ehdit niitäkin tehdä. Sun terveys on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin yksi työpaikka. Pienilläkin tuloilla pystyy elämään, jos saa menot pieniksi. Pitää vain pystyä ajattelemaan, että ihan kaikkea ei saa, mitä aiemmin on saanut. Edelleen terveys on tärkeämpi kuin materia. Kunhan vaan asunto ja ruokaa on ja lapselle vaatteita. Kiva kuulla, että asiat etenevät.