En tiedä missä on vika. Olen umpikujassa. Tuntuu että mun ymmärrys haihtunut taivaan tuuliin. Työtehtävät sinänsä muuttuneet vuosien varrella. Minä vain olen muuttunut. En pysty keskittyyn asioihin’ Ainakaan moneen asiaan samanaikaisesti. Asioiden sisäistäminen vaikeaa. Pelkään jokaista työpäivää miten selviän kunnialla. Pelkään määrättyjä työkavereita. Sanovat liian kärkkäästi ja suoraan mielipiteensä. Tuntuu…

Olen 40v 3 lapsen yh, joka jäi muutamia vuosia sitten leskeksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen ole yksin ja yksinäinen. Tukiverkostoa ei ole lähellä. Olen lasten kanssa ympärivuorokauden ja viimeisen 3v aikana en ole ollut erossa lapsista ja lapset minusta kuin 1 kerran. Toisaalta olen tottunut tähän yksinolemiseen, mutta siltikin kaipaan ihmisiä…

Olen aikuinen, kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Nyt äitini on sairastunut ja se ahdistaa ihan suunnattomasti. Oikeastaan sairaus alkoi jo vuosi sitten puheen muuttuessa epäselväksi. Nyt mukaan on tullut nielemisvaikeus ja puhe on todella epäselvää, josta ei saa selkoa. Äiti hermostuu ja itseäkin ottaa päähän, kun ei ymmärrä. Lähinnä kommunikoidaan niin,…

Kevät talvi meni ihmeen hyvin asiat rullasi todella hyvin. Kunnes keväällä iski Depressio työmeni maksimi sairasloma on käytetty. Psykiatrin palvelut on kotikunnassani siirretty yksityis asemalle minkä hintoihin ei ole vara. Varokaa Depressioo tämä sairaus tuhoaa aivan Kaiken.

Hei kaikki. Keskiviikkona alkoi kuntoutus ja olen aivan romuna. Olen ollut monta vuotta kotona, välillä vähän koulua käyden, mutta enimmäkseen omassa turvapaikassani. Viime aikoina alkoi sitten ahdistamaan ihan kamalasti kotona olo, tuntui että olisi pakko päästä johonkin, saada jotain rytmiä elämään ja hain kuntoutukseen. Nyt kuitenkin kun sinne pääsin, ahdistus…

Tunnen erään miehen, joka on menettänyt koko perheensä, eli lapset kuolleet ja talovelka löytyy yms. Nyt viimeisimmästä menetyksestä (vaimon kuolema) on noin puoli vuotta aikaa, ja olen tämän puolen vuoden ajan tukenut häntä soittamalla hänelle sitkeästi joka toinen päivä ja ollaan puhuttu kaikesta, mistä hän tahtoo. Mies on käsittänyt tukemiseni…

Elikkäs olen päälle kaksikymppinen opiskelija nainen. Asun edelleen kotona ja luulen että kyseinen asia on ainakin osasyy ongelmiini, ahdistukseeni, masennukseeni.. miksi sitä nyt kutsuisi. Aloitin opinnot nykyisessä koulussani tänä syksynä. Minulla on siellä muutama tuttu joiden kanssa hengaan ne päivät kun jaksan kouluun raahautua. Kuitenkin koulussa ollessa itsellä on arvoton…

Vietin lähes vuoden ”hyvän” jakson viime vuonna. Se oli pisin kymmeneen vuoteen. Vaikka talvi on nyt ollut aika vaikea, niin täysi epätoivo ei ole vielä päässyt iskemään. Ongelmista vapaa tämäkään arki ei ole. Nyt kun elämälle on taas ilmestynyt pohja koulun ja harrastusten kautta, niin uudet varjot ovat ilmestyneet kuvioihin.…

Mie sitä olen vaan miettinyt, että mikähän siinä nykyään on, kun on lapsia, niin tuntuu siltä, että kaikki pistetään lapsiarjen väsymyksen piikkiin? Siis kun mulla ahdistaa, välillä ei meinaa uni tulla ja sitten kun nukkuu ei jaksa nousta, ei jaksa mitään enään tehä, haluisin vaan tuhota itseni… Niin vastaus on…

Aloitin tämmöisen ketjun. Jospa voisimme saada toisiltamme hyviä neuvoja,miten voittaa paha olo. Minulla kavelylenkki auttaa joskus. Hengellinen musiikki lohduttaa vaikken ole uskovainen. Samoin kirjan lukeminen. Mutta totta tulee kausia ettei auta mikään.