Tuntuu, että raja tulee vastaan
Olen työssä käyvä mies ja minulla on pieni lapsi avovaimoni kanssa. Minulla on nyt pitkän aikaa tuntunut siltä, että en jaksa enää ja haluaisin vaan pois tästä elämästä. Minä ja avovaimoni riidellään vähän väliä todella pahasti ja yleensä juuri silloin tulee se tunne, että haluan tappaa itseni ja olen tästä avovaimollenikin sanonut. Vihaan sitä tunnetta ja koen äärimmäisen paljon syyllisyyttä siitä, koska eihän pienen lapsen isän kuuluisi tuntea tälläistä. Avovaimoni on useasti sanonut riidan aikana, että haluaa, että muutan pois ja silloin juuri tuntuu siltä, että millään ei ole mitään väliä ja olisi vain helpotus päästä pois tästä elämästä. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se tunne olisi avovaimoni syytä, rakastan häntä koko sydämestäni ja hän on myös ollut tukenani ja ehdottikin mulle tänne kirjoittamista. Hän on myös sanonut olevansa aivan loppu meidän riitoihin ja että hän pelkää päästää mua yksin mihinkään, kun hän pelkää, että teen itselleni jotain kun olen yksin, enkä halua että hän joutuu jatkuvasti pelkäämään sitä. Kun ei ole riitaa, on helppo sanoa, että en koskaan tekisi itselleni mitään, mutta juuri sellaisen pahan riidan aikana tuntuu että millään ei ole mitään väliä ja haluan vain kuolla pois, menen muutenkin jotenkin aivan sekaisin ison riidan aikana enkä kykene kuuntelemaan tai ymmärtämään mitään mitä avovaimoni sanoo siihen asti kunnes rauhoitun. Mikä voisi auttaa, että tämä tunne menisi pois ja osaisin arvostaa elämää enemmän?
Voiskohan joku vastata ja auttaa?
En osaa ehdottaa tuohon tilanteeseen muuta kuin että menisitte pariterapiaan keskustelemaan yhden objektiivisen osapuolen avustuksella. Kuulostaa siltä, että sinuun iskee riidellessä kova hylätyksitulemisenpelko ja sen aiheuttamaa tuskaa pakenet tuohon itsemurha-ajatukseen. Itse aikanaan suhteessa kärsin tuosta samasta ongelmasta siinä mielessä, että hädissäni vetäydyin riitatilanteista, minkä mieheni koki sietämättömänä. En siis uskaltanut riidellä, koska pelkäsin toisen saavan siitä syyn jättää minut.
Toivon tulevaisuudellenne kaikkea hyvää.
Vaikka tuntuisi siltä, että avun hakeminen ei hyödytä tai pahentaisi tilannetta entisestään, suosittelisin kuitenkin kokeilemaan. En välttämättä lähtisi heti parina selvittelemään tätä asiaa, ellei ole päivän selvää, että parisuhdeongelmat ovat syynä toivottomuuteesi ja itsetuhoajatuksillesi/käytöksellesi.
Pystytkö muistamaan, milloin tilanne huononi ? Oletko ollut aina luonteeltasi masennukseen taipuvainen tai pystytkö osoittamaan joitakin käännekohtia elämässäsi, jossa toivo on kadonnut ja itsetuhoajatukset saaneet vallan ?
Kerroit riidoista avovaimosi kanssa, joiden jälkeen tai aikana haluat päästä pois. Sain sen käsityksen, että olet riidan aikana yrittänyt vahingoittaa itseäsi, johon avovaimosi on tullut väliin. Kaikki tekijät puhuvat sen puolesta, että olet pikaisen ammatillisen avun tarpeessa. Nykyinen elämäntilanne on äärimmäisen rankka sinulle sekä puolisollesi. En tiedä, miksi koet, ettet voisi saada elämänlaatuasi kohentavaa apua, mutta jos takana on se ajatus, että en todellakaan millekään lanttumaakarille lähde, koska sithän mä vasta itseni hulluksi tunnenkin, tuon ajatuksen voi viimeistään tässä vaiheessa heittää roskakoriin. Tuntuu, kuin istuisit tällä hetkellä tikittävän aikapommin päällä, muut seuraavat hikinorot otsalla voimattomina vierestä, milloin sytytyslanka loppuu, mutta muut eivät tuota prosessia voi katkaista, siihen tarvitaan sinun rohkeuttasi. Älä piinaa itseäsi äläkä myöskään rakkaitasi pelaamalla venäläistä rulettia elämälläsi. Meillä on yksi tilaisuus, yrittää nähdä myös kauneus tässä joskus hyvinkin raadollisessa maailmassa. Älä jää junasta liian aikaisin, hae itsellesi apua.
Tuntuu hölmöltä yrittää neuvoa ketään, kun ei ole mikään asiantuntija. Tuli kuitenkin mieleen, että voisitteko riidan käydessä päälle yrittää vaikka kerran, vaikka se onkin vaikeata, puhua asialinjalla siitä, miltä teistä tuntuu, mikä suututtaa ja mikä tuntuu uhkaavan, loukkaavan jne sensijaan että syytäisitte toisillenne syytöksiä ja loukkauksia? Siis linjalla "minusta tuntuu siltä, että..." eikä linjalla "sinä olet... [täysi paska tms]"? Joitain vaikeita tunteitahan vihanpidon ja itsetuhoajatusten taustalla on, eikä tilanne selviä selvittämättä niitä tunteita. Taustalla voi olla tunteita ja ristiriitoja, jotka liittyvät varhaisempiin kokemuksiinne eivätkä suoranaisesti teidän suhteeseenne. Mainittiin jo hylätyksi tulemisen tunne mahdollisena syynä. Ehkä riita herättää tuskalliset muistot muinaisista väärinkohteluista, tunnet niistä vihaa ja käännät vihaan itseesi ja mietit itsetuhoisia ajatuksia? - Itse ainakin olen saanut selvitettyä ihmissuhteita puhumalla kyseisen henkilön kanssa asiaan liittyvistä vaikeista tunteista vihanpurkausten sijasta, ja välit ovat parantuneet pysyvästi.