Vietin lähes vuoden ”hyvän” jakson viime vuonna. Se oli pisin kymmeneen vuoteen. Vaikka talvi on nyt ollut aika vaikea, niin täysi epätoivo ei ole vielä päässyt iskemään. Ongelmista vapaa tämäkään arki ei ole. Nyt kun elämälle on taas ilmestynyt pohja koulun ja harrastusten kautta, niin uudet varjot ovat ilmestyneet kuvioihin.
Masentuneena ja ahdistuneena yksinäisyys ei ollut ongelma, ei ollut ketään kelle selitellä ja näytelllä, mutta nyt romantiikan puute on syönyt puuronsa ja kasvanut ihan miehen mittaan. Ei ole pelkästään kyse seksistä, vaan ihan läheisyydestä, ihmiskosketuksesta. Kaikki ne ajat mitkä on vietetty pimeydessä ja yksinäisyydessä on kuitenkin muovannut persoonaa ja karsinut turhia sosiaalisia kykyjä. Ja kun aikoinaan hyväksyi että oli heikko ja sairas ja tarvitsi apua, niin samalla tavallaan tippui yhteiskunnan ja -sosiaalisten normien piiristä pois. Normit ja muiden ajatukset menettivät merkityksensä, ne eivät auttaneet masennukseen tai ahdistukseen, eikä niitä enää kaivannut kun alkoi vaoida paremmin. Sen kautta on oppinut ihmissuhteissakin kiinnittämään huomion olennaiseen, karsinut ylimääräisen pois. Hakee sellaisia ihmisiä joiden seurassa viihtyy ja voi olla oma itsensä, ihan oikeasti.
Sama pätee sitten myös seuran hakuun. Ja se tekeekin koko prosessista hyvin hankalaa, löytää se sopiva ja sitten vielä jotenkin tehdä vaikutus. Ja miten ottaa oma henkinen tila ja menneisyys esille ja milloin? Sen verran monet tilaisuudet hymyillyt läpi naamio päällä, että jonkun jutun saa aina alkuun, mutta mitäs sitten? Ehkä annan liikaa painoa epätasapainolle, mutta moni on juossut vuorille ihan vaan sivulauseen vihjauksesta. Kun livenä uusiin ihmisiin tutstuminen on hyvin raskasta, ja usein valitettavasti turhauttavaa, niin yritin deittipalstojen kautta. Ajattelin että muutkin oudot introvertit voisi olla siellä. Löytyi sieltä useampikin mielenkiintoinen ihminen, suurin osa ei vastaa viesteihin ollenkaan, ja ne jotka vastaavat eivät oikeastaan hae seuraa vaan jotakuta kuka kuuntelee.
Haluaisin kovasti uskoa että se sopiva osuu kohdalle kunhan vain pitää silmät auki, mutta usko alkaa olla koetuksella. Tiedän että jatkan etsimistä kunnes/jos löydän, mutta mitä pidemmälle tämä venyy niin sitä epätoivoisemmaksi tulen, sitä matalammalla rima tulee olemaan ja sitä todenäköisemmin vain tyydyn johonkin kuka tekee lopuksi enemmän tuhoa kun hyvää.