En tiedä missä on vika. Olen umpikujassa. Tuntuu että mun ymmärrys
haihtunut taivaan tuuliin. Työtehtävät sinänsä muuttuneet vuosien varrella.
Minä vain olen muuttunut. En pysty keskittyyn asioihin’ Ainakaan moneen
asiaan samanaikaisesti. Asioiden sisäistäminen vaikeaa. Pelkään
jokaista työpäivää miten selviän kunnialla. Pelkään määrättyjä työkavereita.
Sanovat liian kärkkäästi ja suoraan mielipiteensä. Tuntuu että olen aivan hukassa.
Miksi olen tälläinen. Miksi olen niin hidasjärkinen etten käsitä asioita.
Tätä jatkunut viimeiset 4 vuotta. Olen kyllä ajatellut että mielenterveys-
ongelmilla syytä asiaa. samoin huonoilla yöunilla. Tahtoisin olla niinkuin
toisetkin ihmiset. Rohkea tarttuun asioihin. Mitä sillä väliä vaikka välillä
tulee virheitä. Se kuuluu elämään. Epäonnistumisen pelko vain liian kova.
En uskalla edes yrittää. Siksi mua pidetään varmaan tyhmänä etten osaa
määrättyjä hommia.

Voi kun olisin toisenlainen. Enkä tämmöinen pelkuri😟