Myönnän että pelkään huumeiden käyttäjiä. Huomaan kuitenkin, että puhelinlaskuni kasvavat, koska mistään en ole saanut apua. Poliisi ei ota tosissaan, terveydenhuolto ei auta, kriisikeskus ei vastaa yms. Korkeakoulut eivät tulleet vastaan. Tuntuu, että kukaan ei välitä. Mitä tehdä tilanteessa, jossa mielenterveys ja turvallisuuden tunne omassa kodissa järkkyy? En ole vuokralla…

Elämä tuntuu tällä hetkellä turhalta, järjettömältä, kylmältä, päämäärättömältä suorittamiselta, voimattomalta, väsyneeltä, toivottomalta, katkeralta, ahdistavalta, yksinäiseltä, välinpitämättömältä… Mitä tämä naurettava yhteiskuntakaan on muuta kuin muiden ihmisten orjuuttamista rahan avulla. Vallanpitäjät ovat narsisteja ja roistoja. Luontokin on jo lähes tuhottu. Pinnallisuus kukoistaa varsinkin näin joulun alla. Tosi väsynyt ja niin turha viesti…

Eksyin sattumalta tänne tukinettiin ja päätin että kirjoitanpas tänne, jos saisi jotain kohtalotovereita tai järkipuhetta.. Sairastuin viime keväänä masennukseen. Koulu loppui sen takia kesken, ystäväni huijasi minut päivystykseen. Toukokuussa jouduin osastolle, vointini huononi entisestään ja diagnoosina oli vaikea-asteinen psykoottinen masennustila. Osastolla sain nukuttua ja aloitin lääkkeen. Mirtatsapiinia syön edelleen. Olin…

Onko kellään muulla jatkuvaa säätöä ja sähläämistä mielialalääkkeiden kanssa? Tai siis annostuksen. Joutuuko joku esim nostamaan annosta talvella? Onko joku nostanut jos on ollut kovin stressaava tilanne päällä? Minä olen tosi pitkään halunnut lääkkeistä kokonaan eroon, mutta ei taida nyt onnistua kun on tosi vaikea vaihe meneillään. Kuinkahan paljon stressihormooni…

Ai että minä inhoan yli kaiken näitä ”sinisiä hetkiä” joita tulee silloin tällöin, jolloin olet liian filosofisella päällä, ja saat kiinni jostakin ajatuksesta, mutta se karkaa ja/tai paisuu sellaisiin mittoihin että sitten ei saa unta enää sen takia. Rupeaa mietityttämään elämän tarkoitukset sun muut, se mitä tulee tekemään elämällään, ei…

Tänään jäin sairauslomalle uusiutuneen masennuksen takia. Tämä oli jo arvattavissa, koska olo on ollut pitempään alakuloinen ja itkuinen. Toisaalta helpottaa, ettei enää tarvitse väkisin sinnitellä ja teeskennellä reipasta. Mutta samalla olo on tosi surkea. Täällä mä olen yksin kotona eikä ole ketään kenelle kertoa. Masennus ja yksinäisyys on huono pari.…

Vointini on mennyt huonoksi. Vaikea masennus vaivaa – taas! Juuri, kun ehdin ajatella, että nythän on ihan kiva olla, hyökkäsi paha olo nurkan takaa. Tai ehkä se vain väijyi koko ajan askelen verran takana. Sairaala- ja hoitokierre alkanut, lääkitystä rustataan… Mihin hoitoon olen kelvolinen…? Pelko, ettei hoideta. Pelko, että hylätään.…

Pyydettiin avata tälläinen ketju. Mitä tässä nyt kertois. Tänne voi kertoa ihan mitä vaan positiivista uutista. Niin lehdistä, netistä kun omistakin jutuista. Jos haluaa jakaa.

Mistä ammentaa voimaa positiiviiseen ajatteluun. Sen kun tietäisi. Nytkin tuska puristaa rintaa. Ajatuksista ei saa otetta. Ne pyörii päässä yhtenä vyyhtenä. Pystyisi edes itkeen mutta sitäkään ei tule. Vaikka kuinka yritän kääntää ajatukset johonkin mukavaan. Se ei onnistu. Synkät ajatukset palaa ja vie masennuksen syövereihin. Toivon että joskus opin positiivisen…

Olen työssä käyvä mies ja minulla on pieni lapsi avovaimoni kanssa. Minulla on nyt pitkän aikaa tuntunut siltä, että en jaksa enää ja haluaisin vaan pois tästä elämästä. Minä ja avovaimoni riidellään vähän väliä todella pahasti ja yleensä juuri silloin tulee se tunne, että haluan tappaa itseni ja olen tästä…