Olen nainen, jolla on päällisin puolin kaikki elämässä kunnossa, ellei jopa erittäin hyvin. Ainakin ulkopuolisen silmiin. Minulla ei ole rahaongelmia, käyn töissä, opiskelen, liikun paljon, olen hyvässä kunnossa, perheeni ja ystäväni ovat mahtavia ja olen vastikään mennyt naimisiin. Ongelmana vaan on se, että sisimmässä tuntuu tyhjältä. En tiedä, mihin olen…

Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, uupunutkin, te varmasti ymmärrätte ettei kyse ole nyt ihan perusväsymyksestä vaan lamaavasta, työkykyyn vaikuttavasta uupumuksesta kaikkine muine sivuoireineen josta pitäsi ja lääkäri on jo ehdottanutkin pidempää sairauslomaa, mutta en ole vielä ollut kuin muutaman päivän silloin tällöin ”huililla”. Nyt alkaa olla jo tilanne se että…

hei. olen uusi täällä foorumilla. en tiedä kuinka tilanteestani edes vuodattaisin. olen 25 vuotias töissäkäyvä toimeentuleva naimisissa ja yhden ihanan lapsen isä. siis kaikki elämässäni pitäisi olla kunnossa perheelämä kukoistaa ja ainakin uskoisin elämäni ulospäin näyttävän melko hyvältä, mutta pääni sisällä ei siltä tunnu. päivät ovat pakollista puurtamista ja jos…

Ahdistaa ja raivostuttaa tämän hetken suuntaus, jossa päivän sana on voiton, ihailun ja ei vähiten rahan haaliminen omaan pussiin, kun rauta on kuumaa. Tässä ”Minä itse ja Minulle kaikki ja heti”- ajattelutapa antaa selkeitä viitteitä siitä, millaiset ihmiset nyky-yhteiskunnassa pärjää. Itsekeskeiset, toisita piittaamattomat pyrkyrit, jotka polkevat mennen tullen toisia ihmisiä…

Kunpa voisi saada paperille sen mustan möykyn jota yritän oksentaa ulos. Siltä se tuntuu, musta möykky, tuo paha olo jota yrittää häätää itsestä mutta sillä onkin kovat otteet. Kun pienen hetken voi tuntea sen, että tästä ehkä selviää tai ehkä joku voi auttaa mut aina se vaan palaa. Hiipii kavalasti…

Nelikymppinen veljeni on ollut aina jokseenkin mieleltään sairas, jo pienenä oli ensimmäisiä merkkejä tästä. Noin 20v sitten isämme kuoli tapaturmaisesti ja veljeni näki tämän, lisäksi muita läheisiä vanhoja sukulaisia on kuollut ja veljeni mieli on sairastunut lisää. Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana työkyky on mennyt täysin, hän ei käy kotoaan…

Tänään, keskiviikon liveryhmässä, oli yhtenä aiheena rohkeus. Toivon, että tähän ketjuun voisivat kaikki käydä kirjoittamassa pieniä tavoitteitaan, joiden avulla mennä sitä kohti, että voisi olla rohkeammin oma itsensä. Ja sitten käydä kommentoimassa, miten on onnistunut. Toivon, että kaikilta löytyy rohkeutta olla oma itsensä, toimia, pukeutua ja sanoa asioita omana itsenään.…

Hän makasi liikuntakyvyttömänä kotonaan 2vrk viime kesänä, kunnes löydettiin. Lääkäri totesi alkoholiperäisen dementian. Parin viikon kuluttua hänet kotiutettiin, 3 krtaa viikossa kodinhoitaja kävi katsomassa. Nyt syksyllä hän irtisanoi kodinhoitajat, oli kertonut, ettei tarvitse käydä enää, hän pärjää kyllä. Marraskuussa hän joutui tappeluun uhkailujensa ja väkivaltaisen käytöksensä vuoksi ja hänet hakattiin…

Asun aikuisen poikani kanssa kaksin.Meitä molempia ahdistaa yhdessä asuminen.Pojalla on masennusta,ahdistusta ja vihantunteita minua kohtaan.Hän on huoneessaan suurimman osan ajasta tietokoneellaan.Hän on usein puhumaton,ilmeetön ja epäkohtelias.☹️ Poika ei hyväksy miesystävääni.Miesystäväni ei voi käydä meillä ollenkaan.Poika aikoisi poistaa hänet voimakeinoin jos hän tulisi meille.🤕 Hän on käynyt lääkärillä,josta sai lääkkeitä.Tilanne on…

Löysin netistä sanan depersonalisaatio kun etsin selitystä oireilleni.. millasia kokemuksia muilla on? Jonkin aikaa siis vaivannut ”epätodellinen” olo (vaikea selittää). Tuntuu että vaikka on fyysisesti läsnä jossain paikassa, niin samaan aikaan henkisesti on jossain muualla, jossain tyhjyydessä. Ikäänkuin katsoisi elämäänsä joltain hidastuneelta filmiltä, joidenkin sumuisten lasien läpi. Tai kun eläisi…