Olen taistellut varsinkin viimeaikoina saman tunteen kanssa. elämä muuttuu niin helposti turhan ja merkityksettömän tuntuiseksi. Olen yrittänyt pärjätä haaveiden voimin. Vaikka niiden toteutuminen olisikin vielä kaukana, se antaa kuitenkin pientä toivoa siitä että vaikka elämä olisikin turhaa juuri nyt, niin tulevaisuudessa se ei välttämättä ole.
Juuri nyt olen koditon, työtön, sairas, eronnut ja ainoa syy miksi nousen ylös sängystä on se, että pitää syödä muutama pilleri.
Haaveiden avulla voi saada itselleen voimia taistella eteenpäin: taistelen päivästä toiseen jotta tavoittaisin sen, tämän, ja tuon haaveen. Toivottavasti sinullakin on jotain unelmia minkä vuoksi jaksaisit elää, vielä nyt, turhalta tuntuvaa elämää. 🙂👍

Hei

Minullakin on haaveita ja unelmia. Täytyy vain uskoa että edes joku
niistä toteutuu. Minulla perusasiat kunnossa. On töitä ja turvattu
toimeentulo. Läheiset suhteet sisaruksiin. Mutta jotain puuttuu. Ei ole
ystävää ,ihmistä jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. On niin turhauttavaa
kukaan ei käy kylässä. Ei soittele mitä kuuluu. Sitä on yksin.😭

Rakkaus löytyy, kun oppii rakastamaan itseään. Siinä on työtä. Mutta uskon ja toivon, että opin vielä rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Mielessä on hirveän suuri prosessi menossa juuri nyt. Kaikki läheiseni eivät ymmärrä sitä. Mutta minä ymmärrän. Se on tärkeintä.

Itse olin tilanteessa missä jälleen yksi masennuskausi oli selätetty ja elämä alkoi liikkua pienin askelin eteenpäin. Menin kouluun, sain hoidettua asioita, tein ja harrastin. Itselle ei synkkinä aikoina yksinäisyys ollut mikään ongelma, parempi niin ettei ollut ketään kelle tarvitsisi selitellä tai näytellä.
Siinä sitten kun meni paremmin, niin pääsi käymään niin että elämälle olikin ilmestynyt pohja ja jostain kumpusi halu jakaa se kaikki jonkun kanssa. Olen kai kohtalaisen etevä pitämään kulisseja, koska olen onnistunut pitämään laajan tuttavapiirin, mutta romantiikkaa oli silti hyvin vaikea löytää. Olin baari-iltoja selvinpäin että pystyisin juttelemaan fiksuja ja tekemään alotteita, mutta hyvänäkin päivänä olen omalaatuinen introvertti niin ne illat olivat lähinnä nöyryyttäviä ja turhauttavia. Sittemmin olen kolunnut internetin deittipalstoja, mutta ihmisillä siellä on outo käsitys itsestään ja ihmissuhteista( en laske pois mahdollisuutta että omat käsitteet on ne mitkä on outoja) mutta nuo kaikki seikkailut saivat käsittämään vika ei välttämättä ole minussa.
Luulisin että kaikki sinkut pelkäävät yksinäisyyttä jollain tasolla, ja hyvin moni ei osaa suhtautua siihen ja se saa ihmiset käyttäytymään ja ajattelemaan oudosti. Vaikka edelleen etsin häntä, kuka hyväksyisi minut ja ymmärtäisi minua, niin en aijo lopettaa etsimistä. Kumpi on hullumpi, se joka etsii loppuun asti ilman takeita että löytäisi, vai se joka lopettaa etsimisen? Tiedän miten raskasta on tutustua uusiin ihmisiin ja löytää joku yhteys, mutta maailmasa on ihan liian monta viehättävää daamia mitä en ole vielä edes tavannut että voisin sanoa että se ei ole sen arvoista. Se riittä että kerran osuu kunnolla 🙂👍

IisaMari kirjoitti 30.12.2012 16:49

Rakkaus löytyy, kun oppii rakastamaan itseään. Siinä on työtä.

Kuinkahan sen oppisi? Tommy Hellsten väittää asian olevan toisinpäin - että itseään voi oppia rakastamaan vasta sitten kun on saanut osakseen rakkautta muilta.

sarrukka kirjoitti 30.12.2012 15:27

Minulla perusasiat kunnossa. Mutta jotain puuttuu. Ei ole
ystävää ,ihmistä jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. On niin turhauttavaa
kukaan ei käy kylässä. Ei soittele mitä kuuluu. Sitä on yksin.😭

Minulla on myös perusasiat kunnossa, mutta yksinäisyys aiheuttaa sen,
että mikää en tunnu miltään, vaikka yrittäisikin harrastaa erilaisia juttuja.
Olo on heti parempi jos joku työkaveri hetken juttelee,
mutta kotona ollessa ja varsinkin lomilla (kesäloma, uusivuosi, viikonloput, juhannus)
sen huomaa miten yksin on.

Midian kirjoitti 9.1.2013 0:12

Vaikka edelleen etsin häntä, kuka hyväksyisi minut ja ymmärtäisi minua, niin en aijo lopettaa etsimistä. Kumpi on hullumpi, se joka etsii loppuun asti ilman takeita että löytäisi, vai se joka lopettaa etsimisen?

Väitetään myös niin, ettei etsiminen auta, vaan se oikea tulee kun on sen aika.
Mutta en nyt oikein siihenkään usko. Ei tässä maailmassa kyllä ole päätä eikä häntää.

Hei.Eikös ole sellainen sanonta,kuin etsivä löytää.Voihan joskus etsimälläkin löytää seuraa ja kumppanin.Itse kuitenkin uskon enempi siihen,että se ihminen tulee kohdalle aikanaan.😉🙂