Mun oma kolo.

Mun oma kolo.

Käyttäjä RBH aloittanut aikaan 18.01.2013 klo 18:02 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä RBH kirjoittanut 18.01.2013 klo 18:02

Perjantai ilta suunaton vitutus päälänsä. Olis niin mukava olla ja mennä kavereiden kanssa. Noh miksen mene? Olis mulla kavereita mutta.. Se on se viina.. en halua juua! Olen totaalisen väsynyt siihen juomiseen!!!! Noh miksen mene selvinpäin? Noku en pysty ☹️ Jos jotenkin saan ihteni ulos kämpästä niin se on heti ahistuspäälänsä ja ei aikaansa ku saan kauhean mikreeni kohtauksen. Vuosien terapian jälkeen voin käydä kaupassa puolison kanssa ilman että heti hypin seinille. Vaikkei siltä äkkiä vaikuttas niin iso edistys sekin on. Ollaan käyty jopa elokuvissa mistä tosin sainki jälikäteen kauhean mikreeni kohtauksen. Olishan nuot rauhottavt tuosa pöydällä mut jokanen tietää kuinka hyvin hauskanpito sujuu ku on turruttanut ihtensä rauhottavilla. 90% kavereista ole mua ikinä edes nähnyt selvinpäin.. jos niitä nyt edes kavereiksi voi sanoa. Ne on jotain rekvisiitta joiden avulla voin hetkellisesti esittää olevani normaali ihminen. Olis noita pari joiden kans voi nähä joskus selvinpäinki mutta.. se ei tunnu hyvältä.. kokoajan vaan odottaa että lähtis tuo jo pois niin voin olla omaihteni rauhas. Voin laskea muurini jotka on niin raskaat että lyhytkin aika kuluttaa. Jopa kotona lasten ja puolison läsnäolles on pakko pitää jotain suojaa päälänsä.. ei voi näyttää kuinka pahalta oikeesti tuntuu. Haluais vaan käpertyä sänkyyn ja pysyä siellä. Alotin uuden vertaistuki ryhmän. Sinänsä se on varsin mieleistä mutta pelottaa kuinka pahaan kuntoon se taas vetää. Sinänsä voin kylmän rauhallisesti nykyään jo myöntää että juu.. mua käytettiin hyväksi, juu mua on raiskattu, juu mua on loukattu.. juu mua pahoinpidelty. Mutta.. viimesimmän vuoden aikana se on ollu vaikeampaa.. joka kerta se on heilauttanut jotain sisällä. Vuosien ajan terapiaa ja lääkkeitä ja mitä se on auttanut. tuntuu entistä pahemmalta. milloin se oikein alkaa helpottaa? Vuosi sittenki luuli että no nyt oon saanu jonku asteen tukevan pohjan niin sit kaikki mureni taas alta kun jostain pimeästä kolosta alitajunnasta nousiihan uudet muistot mieleen. 1 asian saa käsiteltyä tai luulee että saa niin nousee 10 uutta pintaan. En juuri nyt suunittele itsemurhaa mutta jokaikinen päivä se on mieles tai ainakin kysymys miksi jatkaa. ei se tästä helpota. vuosi vuodelta vaan sattuu enempi. Vaikka on hyvä tukiverkosto ja perhe joka välittää niin ei ne ikinä voi ymmärtää täsä tuskaa mitä jokaikinen päivä on. jos mun on pakko elää niin miksen sitten sais tehä sitä edes yksinäni rauhas kotona piilossa.. miksi on pakko lisätä mun tuskaa pakottamalla mut yhteiskunnan vaatimaan muotiin tapaamaan ihmisiä ketä en halua tuntea paikkohin joihin en halua menä. oisin ihan suht onnellinen ku saisin pysyä vaan kotonani hääräten perheeni ja kirjojen kans. Mun omassa piilokolossa.
huh.. jopas tuli sepostus 🤨

Käyttäjä Aijaivoi kirjoittanut 20.01.2013 klo 22:40

Moi, RHB

Mitä tarkoittaa lyhenne? Onko se sun ongelman nimi?

Se viina on todella vaikee juttu! Se jakaa ihmiset kahtia! Kun lopettaa viinan juomisen, menee kaveripiiri sen saman tien ja uusia on vaikea löytää. Pitäisi löytää joku "kohtuukäyttö", mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sen vaikeammaksi asia käy.

Olen ottanut jo pitkään "Yömyssyn". Nykyään vaan laitan niitä päähäni useamman kipaleen, yksi ei enää riitä. Välillä onnistun olemaan muutaman ehtoon ilman. Tänään mm. en aijo ottaa mitään. Mutta on vaikeaa kävellä jääkaapille, kun siellä tietää olevan pullollisen salmiakkikossua.

Ymmärrän hyvin kaipuusi saada olla yksin ja rauhassa. Ehkä sää just nyt tarviit sitä. Mutta koska koetat lähteä ulos, vaikka saatkin migreenin, se osoittaa että taistelet kuitenkin erakoitumista vastaan. Ihminen kun ei tuu toimeen ilman toista ihmistä, ellei sitten ole opetellut ääriolosuhteissa selviytymistä, joka on kyllä upea taito. (Tarkoitan, että osaa viljellä ja kerätä luonnosta sen mitä syödäkseen tarvitsee, osaa tehdä itselleen asumuksen korpeen ja tietää kuinka siellä on toimittava että pysyy hengissä läpi vuoden.)

Tavallisen ihmisen on kuitenkin oltava edes joskus yhteydessä muihin ihmisiin. On käytävä kaupassa ja lääkärissä, töissä tai sossussa yms. Ja mukavaa tietysti olis, ettei joka kerta asioita toimittaessaan saisi migreeniä.

Oma kolo ja koti tulee kyllä sellaiseksi paikaksi, että siellä on sitä mieluummin, mitä vanhemmaksi tulee. Tutut turvalliset rutiinit auttavat pitämään itselle tehdyt lupaukset ja omassa vuoteessa tulee unikin parhaiten.

Muuta en nyt osaa sulle sanoa, kuin että anna itsellesi aikaa ja ole oman itses paras kaveri. Mieti mitä sun olis parasta tehdä ja tee sitten niin. 🙂👍

Käyttäjä RBH kirjoittanut 21.01.2013 klo 08:25

kiitos viestistä Aijaivoi 🙂

Ei ole, mun ongelma on epävakaapersoonallisuus, 2suuntanenmieliala häiriö ja siihen päälle läjä erinäisiä pelko/paniikki ongelmia.

En aina tiiä onko mulla välttämät viinan kans se ongelma, en juo monesti mutta toisaalta sitten on pakko juoda että on mitään sosiaalista elämää 😋
Kummasti ne kaverit katoaa jos kokonaan lopetan juomisen mutta en aina oo niin varma haluanko välttämät olla edes niiden kaveri jos en juo. En suurinota kohtaa tunne minkään asteen kiintymystä, ne vaan on ihmisiä keiden kaa välistä juo ja hengailee.

Viikonloppu menikin mukavasti oman sängyn pohjalla kirjojen kanssa kun lapsetki oli mummolas. Luksusta suorastaan. Nyt onki taas arki ja kalenteri inhottavan täynä ohjelmaa mennä sinne ja tonne. plääh. Saan jo valmiiksi pääkipua. Vois hemmotella ihteään ja käydä ostamas yhen paidan mitä jo pari viikkoa sit kahtelin näyteikkunasta.

Ens viikonloppu hermostuttaa nyt jo ku tiedän kuinka puhelin alkaa huutaan ku kaverit soittelee tule tänne , mennään sinne jne. EN HALUA! Koita siinnä nyt sit keksiä tekosyitä ihmisille miksei lähe. Se että sanoo ettei oo rahaa ei kyllä mene läpi, jos sanoo että väsyttää niin alkaa houkuttele "älä oo tommonen" lapsenvahti puute ei toimi ku eivät enään moista tarvi. plääh.

Ja kuiteskin pohjalla edelleen on se että olis se ihan kiva jotain tehä jonku kans. Käydä vaikka elokuvissa ja syömäs. Ehkä se kaipuu kuiteskin eniten on sitä että haluais olla normaali ihminen joka voi valita mitä tekee. Ei se juominenkaa ois paha jos voisin ite sen valita juonko vai en. Tämä että on pakotettu siihen tuntuu inhottavalta.

Senku aina tietäs mitä mun ois paras tehä, jos multa kysytään niin pysyä tääl mun omassa ihanassa kolossa hyvää kirjaa lukien 😀 Luulen että lääkärini vaan on asiasta erimieltä 😋