Vietin lähes vuoden ”hyvän” jakson viime vuonna. Se oli pisin kymmeneen vuoteen. Vaikka talvi on nyt ollut aika vaikea, niin täysi epätoivo ei ole vielä päässyt iskemään. Ongelmista vapaa tämäkään arki ei ole. Nyt kun elämälle on taas ilmestynyt pohja koulun ja harrastusten kautta, niin uudet varjot ovat ilmestyneet kuvioihin.…

Mie sitä olen vaan miettinyt, että mikähän siinä nykyään on, kun on lapsia, niin tuntuu siltä, että kaikki pistetään lapsiarjen väsymyksen piikkiin? Siis kun mulla ahdistaa, välillä ei meinaa uni tulla ja sitten kun nukkuu ei jaksa nousta, ei jaksa mitään enään tehä, haluisin vaan tuhota itseni… Niin vastaus on…

Aloitin tämmöisen ketjun. Jospa voisimme saada toisiltamme hyviä neuvoja,miten voittaa paha olo. Minulla kavelylenkki auttaa joskus. Hengellinen musiikki lohduttaa vaikken ole uskovainen. Samoin kirjan lukeminen. Mutta totta tulee kausia ettei auta mikään.

Tuntuu siltä, etten jaksa/ pärjää tässä nykyisessä elämän oravanpyörässä. Olen työtön ja minulle voi soittaa keikkatöihin, jos on tarvista. Minulla on vuosia sitten todettu heikko stressinsietokyky ja koen vaikeaksi työelämän ja sen tuomat haasteet. Vaaditaan niin paljon ja nopeasti, etten kestä sellaista. Tunnen toisiin ihmisiin nähden alemmuuden tunteita ja mietin…

Pelkään että olen saanut vesikauhun, kolme viikkoa sitten minua hammasti koira, kuitenkaan minua purematta/haavaa aiheuttamatta. Tämän jälkeen koira (alle vuotinen) meni toisen vanhemman koiran luo, ja kävi tämän kaulaan kiinni. Tästä syntyi suuri pelko, että olen saanut vesikauhun. Ymmärrän että suomessa ei vesikauhua ole, mutta jonkun takia ahdistaa kun kurkkua…

Olen 40- vuotias, perheetön naisihminen. Lapsuuteni oli vaikea, alkolismin ja narsismin varjossa. Koulussa jouduin henkisesti ja fyysisesti kiusatuksi, koko peruskoulun ajan. Ala-asteella kiusaaminen oli henkistä enimmäkseen, kotimatkalla pelottelua jne. Ylä-asteella kiusaaminen muuttui fyysiseksi.Minulla oli yksi hyvä ystävä, joka oli kylläkin toisessa koulussa, mutta pidimme yhteyttä. Isäni kuoleman jälkeen, nuorena aikuisena…

Hei kaikille, Piti päästä johonkin kirjottamaan ajatuksistani kun nämä jouluiset sukulaistapaamiset taas nostivat pintaan vanhan vihan ja katkeruuden tunteen. En pysty nykyään tapaamaan sukulaisiani ilman, että jälkeenpäin olo on todella kurja. Meillä ei ole koskaan puhuttu mistään vakavista asioista, kaikesta on aina vaiettu ja näytelty, että kaikki on hyvin. Minusta…

Hei kaikki Löysin tämän kriisikeskuksen aivan sattumalta ja luettuani jonkin verran muiden kirjoituksia päätin kirjoittaa minäkin rohkeasti tänne. Sydämeni on raskas kun vanhin lapseni on sairastunut mieleltään , äitinä en tiedä miten auttaa aikuista lastani kun kotona on vielä muitakin lapsia jotka tarvitsevat äitiä. Mieheni ei oikein osaa olla asian…

Mitä uusi vuosi tuo tullessaan? Uusia lupauksia, rennompaa elämänasennetta, ryhdistäytymistä, menneen hyväksymistä? Mitä uusi vuosi merkitsee teille?

Mietin tänään, että tapaan sukulaisia ja ystäviä tosi harvoin ja kutsun kotiin hyvin harvoin ketään kyläilemään. Tajusin, että se johtuu voimakkaasta alemmuuskompleksista. Tunnen olevani niin huono, etten kehtaa pitää yhteyttä ihmisiin enkä kehtaa kutsua meille kotiinkaan ketään. Hävettää olla minä ja tuon häpeän vuoksi eristäydyn ihmisistä. Olisi kiva pitää sukulaisiin…