Pahoinpidelty vanha äiti.

Pahoinpidelty vanha äiti.

Käyttäjä maria73 aloittanut aikaan 26.01.2013 klo 18:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä maria73 kirjoittanut 26.01.2013 klo 18:50

Olen 72v. vanha äiti. Vuosi sitten Jouduin 50v. poikani pahoinpitelemäksi. Hän tuli luokseni pariksi viikoksi lomailemaan. Viikko meni oikein hyvin, mutta sitten kaikki muuttui.
Hänellä oli ollut alkoholiongelma, josta hän sanoi päässeensä irti pari vuotta aikaisemmin kevyiden marijuana savukkeiden ansiosta. Olin tottakai huolestunut, mutta hän väitti, että savukkeet ovat hänen hermostolleen hyväksi.
Kuten sanottu, viikko meni hyvin, kunnes hän sai raivokohtauksen soitettuani tyttärelleni, siis poikani sisarelle. Olin muka niin kovasti lirkutellut puhelimessa ilman asiaa. Puhelusta hän saikin sitten aiheen lähteä ryyppäämään.
Hän saapui kotiin ennen puolta yötä humalassa ja ties missä ja alkoi kovaan ääneen haukkumaan minua. Huutoa kesti aamu seitsemään, jolloin hän alkoi itkemään ja selittämään kuinka hyvä ja rakastava äiti olen aina ollut ja kuinka kiitollinen hän on minulle kaikesta. Kaiken tämän jälkeen hän kävi nukkumaan ja minä ajattelin, että kohtaus on ohi.

Olin väärässä. Iltapäivällä hän lähti taas ja tuli yöllä 01.30 takaisin hyvin sekavana. Olin jo nukkumassa, enkä päässyt vuoteestani pois kun hän alkoi jälleen tolkuttomasti haukkumaan ja latelemaan kaikenlaisia rivouksia. Hän löi minua nyrkeillään päähäni toistakymmentä kertaa. Piteli käsistäni ja käsivarsistani kiinni välillä ja raastoi välillä hiuksistani isoja tukkuja. Koko ajan hän myös uhkasi tappaa minut lyömällä pääni seinään tai murskaamalla kasvoni. Tätä pahoinpitelyä kesti kaksi tuntia, kunnes hän vahingossa lipesi lattialle ja minä pääsin karkuun naapuriin.

Sen jälkeen en ole ottanut häneen yhteyttä, en yksinkertaisesti pysty siihen. Hän jotenkin hakkasi minusta äidin irti. En enää pysty ajattelemaan häntä poikanani.

Poika kuitenkin puhuu lähisuvulleni, kuinka minä olen levitellyt hänestä valheita ja pahoja puheita ja hän on aivan syytön.

Naapurini ottivat valokuvia ruhjeistani käsivarsissani ja mm. ohimollani, koska he ajattelivat, että teen ilmoituksen poliisille. En kuitenkaan kyennyt ilmoittamaan asiasta poliisille, se tuntui niin pahalta.

Kuitenkin nyt vuosi tapahtumasta poikani lähettelee sisarelleni sähköpostia ja haukkuu minua siitä etten pysty antamaan anteeksi jotain paria pientä mustelmaa, jotka tulivat siitä, että hän piteli minua kiinni kun olin riehunut.

Tosiasiassa, en sanonut kuin, että älä tapa minua, koska joudut siitä vankilaan ja se on niin paha asia. Koko sen pari tuntisen aikana en tehnyt elettäkään häntä vastaan, koska ajattelin, että hän lopettaisin, jos olisin hyvin hiljaa.

Olen tiennyt, että poikani käyttäytyy väkivaltaisesti naisia kohtaan. Hänen avioliittonsa purkautui väkivaltaisen käytöksen takia. Hänen monet seurustelusuhteensa ovat päättyneet samasta syystä.

Olen ymmälläni, enkä tiedä miten minun pitäisi toimia. Olisin kovasti kiitollinen tuesta!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 27.01.2013 klo 14:13

Ota yhteyttä poliisiin ja hommaa lähestymiskielto.
En tiedä, vieläkö voi tehdä rikosilmoitusta, mutta kysy sekin.
Niin kauan hän sinua uhkailee, kun et tee mitään, mutta huomatessaan että olet tosissasi, saattaa perääntyä tai tulee uudestaan taas päälle.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 27.01.2013 klo 16:35

Vaikea ja raskas tilanne sinulla. Mutta silti minustakin sinun kannattaisi tehdä rikosilmoitus ja todisteeksi voit näyttää ne kuvat. Väkivaltainen käytös ei lopu, jos kukaan ei puutu siihen tai jos poikasi ei itse tajua, että hänen on lopetettava sellainen ja muututtava. Voimia sinulle!

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 27.01.2013 klo 23:02

Viina ja huumeihmisten kanssa ei kannata alkaa väittelemään, eikä sinun kannata hänen puheistaan välittää mitä hän muille puhuu. Ota huomioon se seikka että ihmisillä on järki päässä ja he näkevät ketä uskoa. Mutta ymmärrän oikein hyvin miltä sinusta tuntuu. Siis häpeä ja huoli on valtava, kun on oma lapsi kyseessä. Ja oletko käynyt missään juttelemassa tästä asiasta ammattiauttajan kanssa? ev.lut.seurakunnallakin on psykologista apua eikä tartte kuulua kirkkoon vaan voi pyytää apua. Sieltä minä olen usein hakenut apua kun muualle on pitkät jonot tai kallista.
Tiedän mikä häpeä siitä tulee kun epäonnistuu suhteissa lapsiin ja lapset käy päälle, haukkuvat kelvottomaksi vanhemmaksi yms. Mutta pitää muistaa ettei se aina ole vanhempien syy, vaan lapsi sairastuu kun käyttää viinaa ja huumeita tai lääkkeitä. Jotkut muuttuvat persoonaltaan jo yhden käyttökerran jälkeen. Ja se on surullista ja kauheaa katsottavaa, muttei niille voi mitään, huumekauppiaille pitäis saada kovemmat tuomiot.