Mulla on järkyttävä ahdistus veljen tyttären ristiäisiin liittyen. Ihan itkettää kun mietinkin siellä olemista. Mun sosiaalisten tilanteiden pelkoni on järkyttävän suuri, ja itseluottamukseni täysin nolla. En osaa ahdistukseltani nyt edes kirjoittaa oikein, anteeksi. ☹️ Eli tänään tuli kutsu veljen lapsen ristiäisiin. Niihin on alle kuukausi eikä siinä ajassa todellakaan tapahdu…

Hei, alkoholinkäytön lopetettuani olen kärsinyt jonkinlaisista tunnekuohuista, yhtäkkisistä tunnin kestäneistä siksak-ylösalas-tunteista (ahdistuksesta epätoivon kautta tasaiseksi, siitä vihan kautta ahdistuneeksi), harmituksen tunteista (”voiko vitutukseen kuolla” -tyyppisistä monta tuntia kestäneistä) sekä välillä hyperaktiivisuudesta. Nyt viikonloppuna vihdoinkin tuntui ensimmäistä kertaa perjantai-iltana hyvältä, melkein onnelliselta. Lauantaina aamu meni hyvin ja iltapäivällä oli ohjelmaakin, mutta…

Palstalla varmasti on paljon muitakin ahdistuneisuushäiriöisiä tai sen tyyppisistä oireista kärsiviä. Oletteko avoimesti olleet ”oma itsenne” esim. työelämässä vai pidättekö yllä ”kulisseja”? Itse olen pitkään salannut oireiluni ja ahdistuksen peittäminen on vain luonnollisestikin lisännyt ahdistusta, erityisesti työpäivästä selviäminen on paikka paikoin todella hankalaa – ja nyt olenkin taas sairauslomalla. Heikkouden…

Hei! Tilanteeni on vielä suhteellisen arka aihe minun ja avomieheni välillä, mutta toivoisin voivani omalta osaltani tehdä kaikkeni, sekä auttaa ja ymmärtää. Avomiehelläni on todettu nuoruudessaan, ennen minua, Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. Hän söi siihen lääkkeitä ja kävi juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Kun aloimme seurustella, noin 7 vuotta sitten, olimme edelleen nuoria…

Aloitin saman ketjun vahingossa nuorten ryhmän puolelle, vaikka se kuuluisi ehkä pikemminkin tänne. Haluisin kuitenkin nyt jatkaa täällä. Olen reilu parikymppinen, avoliitossa elävä yliopisto-opiskelija. Kumppanini on ulkomailla, poissa kolme yötä ja neljä päivää. Olen ollut poissa tolaltani. Lähdin heti hänen lähdettyään äitini luo ja täällä olen edelleen. Tämä on sellainen…

raahaudun huoneesta toiseen, sohvalta sänkyyn ja takaisin – nukkumaan. nukun paljon kaiken aikaa. masennuksesta se johtuu että on väsynyt ja haluton tekemään muuta kuin nukkumaan. hereillä ollessa yritän jaksaa hoitaa itseäni ja kotia, edes sängyn petauksen verran. en usein jaksa sitäkään, vaan annan olla. minulla ei ole lääkitystä, olen särkylääkkeen…

Heippa! Onko kellään muulla syömisten kanssa ongelmia? Mua on alkanut ahdistaa yleisestikin enemmän, mutta nyt myös ruoka ja syöminen ahdistavat. Musta tuntuu että ajattelen nälän kaunistavan ja vaikka järki sanoo että nyt pitää syödä en vaan pysty siihen.. Tuntuu siltä kun jokainen pienikin kurkun pala kasvattaisi mun läskejä isommiksi.. Itsetuntoa…

On muuten sietämätön fiilis se, kun tajuaa, että perhana, tää ois ollu se mun elämä, just se yks mistä ei ole toisintamahkuja. Ja kun on yrittänyt pirusti. Pienestä asti sain kuulla että olen lahjakas. Tein kaiken täysillä, kokelin kaikkea, harrastin, opiskelin monta tutkintoa, menestyin, seurustelin, harrastin taas… Ja nyt jotenkin…

On niin ahdistunut olo, että pitää yrittää purkaa taas pahaa oloa tänne. Mietin ensin, että kaivanko esiin vanhan viestiketjun, johon olen kirjoittanut viimeksi joskus vuosi sitten, mutta aloitanpa nyt kuitenkin uuden. Elämä junnaa pahasti paikallaan, enkä vain osaa nousta ylös kuopasta, johon olen pudonnut. Olen joutunut pahasti sivuraiteilla: ei ole…

Olen 25v nuori nainen ja elämänkumppaneina minulla on sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö että fyysisiä sairauksia. Onko täällä ketään jolla olisi sama tilanne?