Hei.
Olen ollut nuorena kylmä ja ylpeä, itsekäs ihminen. Nykyisin olen typerä kana-aivo. Tämä yhdistelmä saa minut häpeämään. Häpeä tuntuu ahdistavalta.
Häpeä on kuitenkin myös opettanut minulle uudenlaista nöyryyttä. Lisäksi minun on ollut pakko muuttua armollisemmaksi sekä itseäni että muita kohtaan. annan nykyisin armon käydä useammin oikeudesta myös kun muodostan mielikuvaa muista. Nykyisin muistan, että jokainen kohtaamani henkilö on lopulta ihminen, aivan kuten itse olen.
Tämän kautta olen myös oppinut olemaan nostamatta ketään toista arvokkaammaksi kuin toista.. Ennen ns. Menestyneet ihmiset seisoivat jalustoilla, muutenkin elämä oli kauheaa patsastelua.
Tämän hulluuden kokeminen on opettanut minulle ja läheisilleni paljon elämästä.