Hei,

kauanko olet syönyt Venlafaxinia ja mihin vaivaan? Vaivasta kysyin tuon paniikkireaktion takia, että jos siihen olet syönyt. Joskus oireet voivat palata lääkityksen loppuessa.

Itse olen vain joskus kokeillut jonkun viikon Venlafaxinia, lääke ei sopinut minulle lainkaan, mutta noin yleisesti voi sanoa, että pari viikkoa kannattaa pitää väliä annoksen pudottamisessa. Eli 2 viikkoa nykyistä määrää ja sitten taas vähemmän 2vk jne. En silti voi luvata, ettei vieroitusoireita tulisi, toisille tulee, toisille ei, mutta hissukseen pudottamisella päässee helpommalla niistä.

Toivottavasti oli jotenkin apua tästä 🌻🙂🌻

Masennukseen tuo lääke on alunperin määrätty ja noita paniikkikohtauksia ei oo ennen ollu koskaan, kunnes viime vuoden lopulla tuli eka yks lievä ja nyt on tullu kaks pahempaa. Et ei paniikkikohtauksiin oo ainakaan määrätty tuota lääkettä. Nyt oon viikon syöny pienempää annosta, eikä oo pahemmin tullu mitään, ei ees sähköiskuntuntemuksia. Täytyy syyä vielä jokunen aika ja kattoo, et jos noita paniikkikohtauksia tulee vielä, nii sit jatkan vähintään tän 75 mg syömistä.

Moi
Minä olen syönyt efexoria noin 10 vuotta. Olen kuullut, että jos haluaisin lopettaa sen, siihen voisi mennä jopa vuosia. Ajatus on aika pelottava.
Yritin lopettaa kerran, mutta minulle tuli kauheita paniikki-oireita.
Tämä lääke on oikeasti aika kauheaa myrkkyä. Aiemmin olin aika lääkemyönteinen. Nyt haluaisin lopettaa, mutta se ei onnistukaan. Olen myös kuullut,että ssri.t on niin uusia lääkkeitä, että niiden vaikutuksista ei tiedetä oikeastaan mitään, jos on syönyt niitä vaikka 10 vuotta. Pelkään että serotoniini tai synapsikuilut aivoissani ovat muokkautuneet niin, etten tule enää ikinä pystymään elämään ns. Luomuna..
Lisäksi minulla on unilääke riippuvuus.
En osaa enää sanoa onko riippuvuuteni kemiallista vai ehkä henkistä.
Elämä rullaa ihan kivasti eteenpäin. Minulla ei vaan koskaan ole tai tule olemaan aikaa järjestää elämääni sellaiseksi kuin haluaisin. Oravanpyörä on liian ahdas ja nopea..
En tykkää syödä lääkkeitä, mutta kai on vielä pakko.
Olen kiinnostunut viimeaikoina antipsykiatrisesta liikkeestä. Se on aika radikaali ajatuksiltaan. Pitäisi yrittää löytää kultainen keskitie kahden ääripään väliltä..

Mä oon syöny kohta nelisen viikkoo tota 75 mg annosta ja hyvin on menny vähennys, alussa oli hiukan epätodellinen olo ja sit sain muutaman paniikkikohtauksen, mutta nyt nekin on menny ohi. Saa nähä jäänkö tohon annokseen vai pystynkö lopettaa kokonaan..

Söin Venlafaxinia vuoden verran vaikean kroonisen kivun hoitoon. Annos oli vain 75 mg, mutta lääkkeestä vieroittautuminen oli hidas prosessi. Suosittelen erittäin hidasta alasajoa ja silloinkin pitää varautua vieroitusoireisiin, kun lääke poistuu vähitellen elimistöstä. Itse olin kaksi päivää ihan petipotilas, kun lopetin lääkkeen ottamisen lopulta kokonaan.

Minäkin olin lääkemyönteinen ennen tämän lääkkeen käyttämistä. Nyt en suostu enää lääkeyhtiöiden koekaniiniksi. Etsin mieluummin luontaisia keinoja kivun hoitoon kuin elän lääkekoomassa lopun elämääni.