Tässäpä mun tän hetkistä elämää… Monista asioista en kirjottanut mutta tä nyt on päällimmäisenä ahdistuslistallani. Kävin viime viikolla AYTRI:ssa. Se on sellanen ryhmä työkkärissä, joka kokoontuu ihmisiä varten jotka tarttee lisätukee työllistymiseen. Siinä oli Kelasta, psyk.polilta, sossusta ja lääkäristä joku ihminen. Ja tietenki työkkärin yhteyshenkilö. Ensinnäkin, mua jännitti aivan mahdottomasti.…

Muualla Euroopassa pakolaisille tarjotaan ruokaa ja hätämajoitusta, Suomessa on kokouksia joissa yhdessä päätetään ettei tähän pitäjään oteta pakolaisia. Tai tehdään kylttejä joissa käsketään pakolaisten painua vittuun. Yhdelläkään suomalaisella ei ole niin huono tilanne kuin sotaa pakeneville pakolaisille. Miksei kerrankin voisi katsoa muualle kuin omaan itseensä. Ei voi olla vain aina…

Minulla siis todettu masennus ja paniikkihäiriö. Suurimmaksi ongelmaksi olen kokenut sen, kun aamulla pitäisi aikaisin lähteä töihin/kouluun. Opiskelen siis koulunkäynninohjaajaksi. Tämä ei ole hetki sitten alkanut, vaan ollut ihan aina minulle. Minulla oli rankka nuoruus, minua koulukiusattiin ja siksi monesti pelkäsin ihan mennä aamulla kouluun. Olen sitä mieltä, että se…

Hei Itse tuli mania vaiheessa otettua velkaa ja vippejä jotka nyt menossa ulosottoon,onko kenelläkään tietoa kuinka nopesti käräjäoikeuden päätöksen jälkeen uo lähettää maksulappuja?

Kärsin todella kovasta ahdistuksesta. Häpeän kaikkea mitä olen tehnyt ne pyörii ajatuksina mielessä. Unta en saa paitsi joskus nukun muutaman tunnin pätkiä. Kaikki tää kai johtuu huonosta itsetunnosta ja siitä että olen ollut haukkumisten kohteena koska toiset ihmiset on olevinaan jotenkin parempia. Muuten kaikki ois kohtuu hyvin jos tästä vielä…

Musta tuntuu, et mun voinnista ei välitä enää kukaan.. tekis vaan mieli viilellä ja kuolla pois.. ☹️

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miten te jotka olette vielä jollain tavalla työn syrjässä kiinni pärjäätte työssä masennuksen kanssa? Itse olen töissä kohtuu vaativassa asiantuntijatyössä ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että jokainen päivä on täyttä painajaista. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi haastetta, että pitäisi nopeasti tietää kaikesta kaikki (tai siis…

Kirjoittelen nyt tänne, kun ei oikein ole muitakaan joille puhua… Olin koulukiusattu koko kouluikäni, 17-vuotiaana aloitin masennuslääkkeet, oli viiltelyä ja ahdistusta, itsemurhaa en kuitenkaan yrittänyt vaikka ajatukset päässä pyörikin (mua esti se että uskon Raamattuun ja uskon, että olisin päätynyt helvettiin, jos itsemurhaan olisin päätynyt), 25-vuotiaana vasta muutin melko tiukasta…

Ei taida olla olemassakaan fyysistä vertaisryhmää kaksisuuntaisille? On vain hoitolaitosten 10 kerran kurssityyppisiä ryhmiä, jossa on pakko käydä joka kerta? Onko vertaistukiryhmät kaksisuuntaisille tuhoon tuomittu ajatus? Kadehdin päihdeongelmaisten vertaistoimintaa.

Hei! Olisi mukava kerärä listaa erilaisista hemmottelu/itsensä piristämiskeinoista! Itselleni tulee mieleen esim. – rauhallinen tee-tai kaakaohetki – pari palaa hyvää suklaata – kävely luonnossa – jalkahoito – ystävän kanssa keskustelu – hyvän kirjan lukeminen – leffan katsominen jne. jne. Kertokaa te omia vinkkejänne! 🙂