Älytön pelko sekoamisesta

Älytön pelko sekoamisesta

Käyttäjä sadgirl22 aloittanut aikaan 23.08.2015 klo 12:56 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä sadgirl22 kirjoittanut 23.08.2015 klo 12:56

En jaksa enää. Olen todella ahdistunut. Olen aina, pienestä asti ollut todella herkkä persoona. Olen pelännyt vähän sitä ja tätä ja ollut herkkä ahdistumaan. Taustalla on koulukiusaamista ja mummoni pahoinpiteli minua henkisesti pienenä.

Helmikuussa aloin pelätä erästä gynekologista sairautta lähes neuroottisesti. Pelko sai alkunsa kun selasin nettiä ja luin kauhutarinoita sairaudesta keskustelupalstoilta. Ravasin yksityislääkäreillä ja tuhlasin satoja euroja. Tarkastelin itseäni päivittäin. Läheiseni sanoivat minulle että käytökseni on älytöntä, niinkuin olikin. En suostunut uskomaan edes alan parhaimpia lääkäreitä, kun mielessäni pyöri vain ”mitä jos…”

Muutama viikko sitten kyllästyin pelkäämään. Googlasin ”eroon luulotaudista” ja kappas! Oli monia muita samasta vaivasta kärsiviä. Mutta. Eksyin forumille missä kirjoitettiin, että luulotauti/hypokondria on oire alkavasta skitsofreniasta. Noh. Sitten (typeränä) googlasin skitsofrenian ja olen siitä asti ollut ihan paniikissa, että mitä jos sairastun siihen. Ahdistuneena osasin liittää kaikki oireet itseeni. Periaatteessa tiedän, että minulla ei ole skitsofreniaa enkä siihen sairastu, mutta silti! En saa hallittua pelkoani, se on jatkuvasti ajatusteni taustalla ja jatkuva ahdistus ja pelkääminen estävät minua nauttimasta elämästä. Analysoin koko ajan tekojani, ajatuksiani ja puhettani ja mietin, teinkö nyt niinkuin ns. hullut tekee. Se vie keskittymiskyvyn ja voimat. Ruokahalunikin on ahdistuksen takia kadonnut ja olen laihtunutkin muutamia kiloja. Käyn kognitiivisessa psykoterapiassa itsetunto-ongelmien takia ja tuntuu, ettei terapeuttinikaan osaa auttaa minua. Olen käynyt paniikissa jo kaksi kertaa myös psykiatrisessa päivystyksessä, tk-lääkärillä ja psykiatrian poliklinikalla puhumassa pelostani. Jokainen lääkäri on kertonut minun kärsivän vain ahdistuneisuushäiriöstä, mutta pelkään silti. ☹️ Lääkityksenä minulla on ollut cipralex 15mg jo reilu neljän vuoden ajan. (Alunperin masennukseen). Tarvitsisin nyt kipeästi vertaistukea, en jaksa kuormittaa vanhempiani tai poikaystävää typerillä peloillani!

Iltaisin jostain syystä pystyn sysäämään pelon taka-alalle ja nälkäkin palaa. Iltaisin yleensä teen ihan samoja juttuja kuin vapaa-ajallakin (katselen sarjoja, luen, jne.) mutta silloin pystyn voittamaan ahdistavat ajatukset.

Iso kiitos kaikille vastanneille <3 t. N22v

Käyttäjä Baileys kirjoittanut 21.09.2015 klo 11:36

Moikka, sori en oo yhtään jaksanut kirjottaa. Oon käyny täällä vaan katsomassa onko kukaan muu kirjotellut ja mitä.
Mulla on alkanu mennä taas huonommin. Vituttaa.
Toivottavasti oot vielä täällä kuulolla. 🙂 Ois kiva tietää miten sinulla menee nyt kun on ainakin pari viikkoa kulunut kun viimeksi oot kirjotellut?

Käyttäjä Kikka6 kirjoittanut 27.09.2015 klo 14:27

Tuntuu että näitä lukemalla saa hyvää vertaistukea. Tunnistan paljon itseäni / omia toimintamallejani kertomastanne. Olen hyvin herkkä (ja kiltiksi kuuntelijaksi tituleerattu) ja äärettömän helposti ahdistuvaa, stressaantuvaa ja masentuvaa sorttia.
Muiden kirjoituksia on hyvä lukea täällä, en olekaan ainoa (vaikka lähipiirissäni ja kaveripiirissä usein tältä tuntuu).

Pää on hajoamispiseessä tällä hetkellä 24/7!

Lääkkeitä täällä syödään ja terapiassa käydään mut onko kellään kokemusta kasvokkain tapahtuvasta vertaistuesta (joku ryhmätapaaminen tms) ja onko sellainen toiminut?