Moikka, mulla on sun kanssa samanlainen tilanne et aikasemmin ollu pakkotoimintoja ja ne on jääny jonkin verran taka-alalle pakkoajatusten vallattua mielen. Alotin kans just pari päivää sitten aiheesta tänne ketjun, käy kurkkaamassa se. Itselläni pakkoajatuksia on tosin erilaisia, mutta tuntuvat todellisilta...mulla on kans toi et kuvittelen tehneeni asioita. Ja sit just kun niitä todentuntuisia mielikuvia on tullu tässä muutaman kuukauden aikana niin paljon niin ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Oon tullut tosi ahdistuneeksi näistä. En oo oikein löytänyt keinoja ajatusten helpottamiseksi ja todellisuudentajun säilyttämiseksi, vaikka monenlaista olen yrittänyt. En ois aiemmin osannu kuvitellakaan et ajatuksista vois tulla tämmöinen ongelma ja vielä alkuvuodesta todellisuudentaju oli ihan tallella...Ehkä voidaan toisiamme tsempata ainakin tämän kirjoittamisen kautta 🙂👍

Kävin kurkkaamassa aloituksesi! Jotenkin lohduttavaa, että ei ole ainoa jolla päätä vaivaa mitä ihmeellisemmät ajatukset. Itse huomasin nyt pari päivää sitten itselle sopivan keinon lievittää ahdistusta. Olen nyt kirjoitellut omia fiiliksiäni ylös.. kun kirjotin että ''miksi ajattelen edes tälläistä, ajattelemisella mikään ei muutu miksikään'' niin jotenkin tuli sellainen vapautunu fiilis. Juurikin, että miksi ajattelen ihan päättömiä asioita, koska niiden ajattelu ei tuo minkäänlaista helpotusta mihinkään, vaan päin vastoin asioiden ajatteleminen vain pahentaa ahdistustani. Haluatko kertoa millaisia ajatuksia sulle tulee? Olen myös huomannut, että ajatukset valtaa mieleni silloin kun minulla on tylsää. Toivonkin, että nyt syksyllä tämä hulluus loppuisi tai ainakin helpottuisi kun palaan taas normaaliin arkirytmiin.

Joo toi kirjottaminen voi olla ihan hyvä juttu, itekin oon tässä jonkin verran kirjotellu ylös päivien tapahtumia ja fiiliksiä. No mulle saattaa tulla monissa tilanteissa, ihan vaan vaikka kaupungilla vastaantulevista ihmisistä jotain väkivaltaisia tai seksuaalisia pakkoajatuksia. Oon monesti epäilly et oisin jollekin oikeesti tehny jotain. Ja tää on siitä niin outoo et oon kiltti ihminen ja mun on vaikee kuvitella tekeväni mitään sellasia. On ollu kyl niinkin päin et joku ois mulle tehny jotain mut ne on jostain syystä ollu vähän helpompi ohittaa. Mulla on kyllä muitakin ajatuksia mut noi on niitä häiritsevimpiä. Ja monet mun ajatuksista sit johtaa jonkinlaiseen tarkistamiseen, esim. jos kuvittelen ajaneeni autolla jonkun päältä niin ajoreitin tarkistaminen. Tarkemmin ajatellen, kyllä mulla aika paljon toimintojakin vielä on. Sulla kaikki pakkoajatukset liittyy kuitenkin parisuhteeseen ja et oisit pettäny tms.? Ootko noista kertonu kenellekään? Ite oon kans huomannu et jos on paljon tekemistä tai en oo yksin, niin saattaa kaikki kummallisuudet kadota vähäks aikaa kokonaan. Mut helposti ne palaa kun itekseen miettii asioita ja sitten taas mennään ja epäilyt alkaa... Oon niin väsynyt tähän kun ei saa elää normaalisti. Mut kai nää joskus loppuu.

Mullon aikasemmin ollut kans tota, että oon pelänny et ajan kans jonkun päälle autolla, mut nyt sekin on vähän väistyny mielestä ja pääasiassa pakkoajatukset liittyvät nykyään pääsääntösesti juurikin tähän pettämis asiaan. Oon kertonu miehelleni näistä ajatuksista, se on helpottanu jonkin verran, mutta vaikka hän kuuntelee ja yrittää ymmärtää niin onhan se ihan eriasia puhua sellaselle joka ei todellisuudessa voi ymmärtää tätä hulluutta. Kun ei tätä itsekkään ymmärrä vaikka onkin se "hullu". Oon ens viikolla menossa käymään lääkärissä ja aijon ottaa silloin tämän asian puheeksi.
Olen myös miettinyt hypnoosia, että sitä voisi kokeilla jos sillä sais avattua omia ajatuksiaan.
Ootko miettinyt, että mistä asiat/ajatukset juontaa juurensa?

Onhan sitä miettiny et mistä nää tämmöset on tullu mut ei ymmärrä silti kun ei millään tunnu pääsevän eroon...näitä kummallisia ajatuksia alko tulla mieleen niin yhtäkkiä viime keväänä kun oli liikaa stressiä eri asioista ja voimat ihan loppu...sitten ajatukset muuttu vähän erilaisiks ja tilanne vaan paheni sen jälkeen kun pahin stressi oli jo ohi. Kyllähän niitä syitäkin varmasti on eikä kaikkee ehkä ite tiedostakaan et mistä mikäkin johtuu. Ja masennusta kun on kans niin sekin varmaan vaikuttaa et ajatukset on hankalampia. Mulla on lääkitystäkin tähän mut ei oo miksikään muuttanu, pitäis tietysti kuukausia käyttää et pakko-ajatuksiin ehkä auttais.

Ite oon aatellu et ois mahtavaa jos ois elämässä sellanen ystävä, jolla ois kans tämmöistä "hulluutta" ja vois jakaa sitä jonkun kanssa. Omat ystävät kun on ns. normaaleja niin ei he oikeen ymmärrä et tämmöstä voi olla eikä heille hirveesti viitsi puhua. 😞 Ootko sä opiskelija/töissä? Mainitsit, että toivottavasti helpottaa kun syksyllä palaa taas arkirytmiin. Samaa toivon itsekin kun opiskelut jatkuis kuukauden päästä.

Itseasiassa opiskelen ja käyn opiskelujen ohella töissä, mutta nyt olen ollut koko kesän lomalla.

Pakko itsekkin kirjoittaa tänne.
Mullakin on ollut pakkoajatuksia aina "kausittain". Välillä niitä ei ole ollenkaan ja välillä ne palaavat mieleeni. Huomaan, että esimerkiksi väsyneenä ja stressaantuneena ne pamahtavat enemmän mieleen. Myös silloin kun on yksin niin asioita saattaa miettiä enemmän.
Itselläni pakkoajatukset liittyvät lähinnä omaan terveyteen, pelkään erilaisia psyykkisiä sairauksia. Esimerkiksi joskus kuvittelen, että mitä jos rupeaisin näkemään harhoja tms. Tosi pelottavaa! Minua lohduttaa tässä tilanteessa se, että hulluksi tulemisen pelko suojelee jollakin lailla. Tai niin sanotaan, että silloin kun itse tajuaa asiat ja esimerkiksi juuri pelkää hulluksi tulemista niin ei ole huolta. Psykoosissa yleensä ihminen ei ymmärrä asioita ja todellisuudentaju on hämärtynyt.

Vinkkinä kuitenkin kaikille, että silloin kun mieleen tulee pakon omaisia ajatuksia. Kannattaa miettiä, että ne ovat vain ajatuksia eikä sen enempää. Ne ovat ajatuksia jotka voit unhotaa ja tuskin niitä toteutat. Jos jokin inhottava asia tulee mieleen, naura sille ja mieti vain mielessä miksi minä edes oikeasti ajattelen tämmöistä.

Tsemppiä kaikille syksyyn! 🙂🌻