Ahdistunut olo ja opiskelu
Hei,
Ajattelin kirjoittaa tänne, jospa löytäisin jotain vertaistukea/kohtalotovereita.
Olen itse parikymppinen nuori nainen ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Olen kärsinyt nuoruudessa paniikkikohtauksista jotka esiintyivät yleensä sillon kun olin yksin. Olen todella tarkka kaikissa asioissa, ja omaan huonon stressinsieto kyvyn. Tällähetkellä olen työharjoittelussa mielenterveys -ja päihdetyön parissa, joka tuntuu todella ahdistavalta. Lisäksi tehtäviä kertyy kokoajan lisää. Yritän olla ajattelematta tehtäviä, että kerkeän tehdä ne myöhemminkin. Mutta tuntuu, että kaikki pitäisi saada heti pois alta. Tämä aiheuttaa ahdistavaa oloa. Lisäksi kun olen harjoittelussa eteläsuomessa aika raskaassa paikassa. Pelkään, että tulen itsekkin hulluksi niiden hullujen kanssa tämän stressin keskellä 😀 Kärsin myös pakko-oireista, esim pakko-ajatuksista. Mietin paljon omaa terveyden tilaa yms, joka saa vielä stressin entistä pahemmaksi. Onko muita samanalaisia? Tai samanalaisessa elämäntilanteessa olevia 😀 Kertokaa jotain hyviä stressinhallinta keinoja!
Moikka!
Minäkin (reilu)parikymppinen nainen ja opiskelija ja kärsin samankaltaisista oireista kuin sinäkin. Itsekin olen valmistumassa ihmisalalle. Eli kohtalotovereita ollaan
Liikunnalla ja ihmisen tapaamisella ja omilla harrastuksilla on positiiviset vaikutukset mielialoihin ja stressinhallintaan. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, etenkin jos pakkoajatukst / ahdistus / masennus tuntuu lamaannuttavan voimakkaalta, niinkuin omalla kohdalla tuppaa usein olemaan.
Joskus auttaa tietoinen ajatusten hallinta. Kuvittelen että ajatukset ovat ohimeneviä, lipuvia pilviä... Välillä tepsii, välillä ei ja pitää ottaa opamox jos jonkun näkösen mielenrauhan haluaa.
Voimia syksyysi🙂🌻
Ihan mahtava kuulla, että on kohtalontovereita! Itselläni ahdistus ei ole niin voimakasta, että kokisin tarvivani lääkkeitä. Puhun silloin yleensä jollekkin kun ahdistaa ja olo alkaa helpottaa. Joskus kuitenkin vain tuntuu, että on "oman mielensä vanki" kun miettii turhia asioita liikaa. Mutta uskon, että tämäkin helpottaa pikkuhiljaa 🙂 Olo helpottui jotenkin kummasti kyllä, kun tietää että on kohtalontovereita 😀
Kiitos viestistä ja mukavaa syksyn jatkoa sinullekkin 🙂🙂🌻