Hei🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: minusta on ihan luonnollista se, että odotit ex- kumppanisi paluuta, tai toivoit sitä. Irtipäästäminen on aina vaikeaa.
Itsestäni huomaan oudon jutun: kotona ollessa tunteeni eivät ns.liiku mutta miesterapeuttini saa pelkällä näkemisellä itkun irtoamaan.
Jotain puhutaankin mutta itku tulee herkästi päälle.
Ihmettelen, mistä tämä johtuu???
Ihan, kuin tämä kotimme ei olisi turvallinen paikka tunteille.
Mies kyseli terapiakäynnin jälkeen, että mitäs siellä tänään. Tähän vastasin, että puhuttiin kaikesta.
Loppupäivänolin äärettömän väsynyt ja tavoittaminen poiketen, menin nukkumaankin jo yhdeksän aikaan ja nukuin kellon ympäri...

Moi Pöllöhuuhkaja.

Hienoa, että olet jo noin sinut tilanteesi ja tunteidesi kanssa. Niin kun sanoit nyt on aika nauttia elämästä ja tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu. Tiedän, että tuolla on sinulle se oikea ihminen, jos sitä päätät lähteä etsimään. Viisaammat kertoo, että sen tietää kun sellainen osuukohdalle. Se vain kuulemma kolahtaa heti. Älä menetä tuota herkkyyttä kuuntelijana ja ajattelijana. Se on arvokas taito. Toivon myös, ettei menneisyys tule myöhemmin kummittelemaan ainakaan pahasti. Itse olen vielä matkalla tuonne jälleerakennuksen vuoren huipulle. Kiivettävää on vielä, mutta perässä tullaan. En tiedä oletko jo tuon vuoren huipulla, mutta taidat tietää sen upean näkymän mikä sieltä avautuu. Oikein hyvää kevään jatkoa ja nauti olostasi.
🙂👍

Kiitokset Sammy ja Mariella ja elämää on eletty.

Pääsin mukavasti jo eteenpäin tapaillen ihmisiä ja saaden oman elämäni vähitellen kuosiin ja sitten eilen illalla myöhään sain eksältäni tekstiviestin jossa hän kyseli kaikenlaista ja halusi kuulumisia kuulla ja kertoa. Menin aivan sekaisin sisuskaluiltani. Sisäistä vapinaa enkä tiennyt miten suhtautua, soitin tuttavalleni ja purin oloani ja tekstailin jotain vastinetta, että miksi haluat nähdä, ja hän kertoi että on ollut ikävä ja haluaa vaan nähdä. Lopulta suostuin, ja menimme yökävelylle. Paljon puhuttiin ees sun taas ja ei mitään ihmeellistä uutta, hän vaan halusi kuulla miten mulla menee ja kertoa omasta tilanteestaan, suhde jatkuu ja tuntuu hyvältä.

Jälkikäteen mietin että miksi hän halusi nähdä? Hän ehkä kaipasi vaan sielunhoitajaa, kuuntelijaa omille jutuilleen. Sanoi tosin että oli monena päivänä jo miettinyt minua ja näkemistäni. Ehkä hän sai nykäistyä minut pois poterosta, kammoa kasvattamasta enää häntä kohtaan ja silleen jotenkin sai minut pois ajattelemasta hänestä vain pahaa. En koe voivani olla mitenkään tasapainoisesti vieläkään ystävä hänen kanssaan, kyllä tuo tapaaminen niin kipeän arven reunoja kolkutteli että en halua hänen kanssaan pitää yhteyttä. Pitäköön uuden ukkonsa ja tulkoon hänen kanssaan onnelliseksi ja selvitelköön omat ongelmansa. Niin hän ajatteli tekevänsäkin, mutta minulla on syytä katsoa edelleen entistä tarkemmin kohti OMAN elämäni hyviä asioita ja opetella itsellisyyttä, itselleni riittämistä ja onnelliseksi tulemista yksin, itsellisestii hyvällä tavalla itsekkäästi. Kiitokset jakamisista ja kertokaahan taas mitä kuuluu, kun siltä tuntuu.🙂👍

Moi Pöllöhuuhkaja

Olen törmännyt samaan tunteeseen, kun joudun tapaamaan vaimoani lapsen takia viikottain. Yritän pitää noi tapaamiset mahdollisimman lyhyinä. Luulen, että toi on jonkinlaista siedätyshoitoa. Varmaan ajan kanssa alan kestämään tuota paremmin. Toinen mistä en niin pidä, mutta johon on vaan totuttava on se, että oma lapsi puhuu tuosta äidin uudesta mies-ystävästä. En voi sanoa, että pitäisin siitä keskustelusta ja yritän sen aina ohjata johonkin muuhun. Tämä on aika arka aihe itselle. Tässä vaan joutuu nieleskelemään aika paljon ja ei todellakaan voi enää näyttää tunteita tuosta lapselle tai äidille. Noh, onneksi niitä voi purkaa sitten ystäville.

Mieliala on pysynyt kohtuu korkealla, kun on päässyt touhuamaan ulkona muksun kanssa. Tuo paha olo unohtuu onneksi aika äkkiä. Huomenna on taas sama ponnistus edessä, kun pitää viedä muksu äidille viikoksi.

Kyllä se siitä ja kohti kesää tässä mennään.

Hei🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: minusta on ikävää se, että ex- kumppanisi yrittää vielä saada sinusta olkapään omille murheilleen kaiken sen jälkeen, mitä hän on sinulle tehnyt.
Ja Sammy75: varmaan ottaa oman aikansa, ennenkuin tunteet ovat neutraalimmat.
Meillä menee tasaiseen tahtiin. Luottamus ei ole palautunut ja edelleen käyn terapiassa.
Joskus tuntuu siltä, että olisiko tilanne helpompi, jos olisin laittanut miehen kävelemään silloin, kun uskottomuus paljastui?
En ole vieläkään ns.eheytynyt tapahtumien jälkeen.
Mies on kyllä osittain palautunut entisenlaiseksi. Arvostelee herkästi minua ja myös muita...
Hellyyttä hän osoittaa satunnaisesti. Ilmeisesti enemmälti silloin, kun hänellä itsellään on ollut hyvä päivä.
Hetkeäkään hän ei osaa olemalla olla paikoillaan, jos on, niin nukkuu...
Eli tämmöisiä tänne kuuluu tällä kertaa 😋

Moi Pöllöhuuhkaja,

kiva, että tulit vielä takaisin kertomaan kuulumisia! Joskin ei niin kiva kuulla, että exäsi on ikävöinyt sinua vain omien huoltensa vuoksi. Tuli sellainen olo, että haluaisi jollakin tavalla varmistella sinun olevan edelleen paikalla olkapäänä ja tukena ja turvana, mikäli uudessa suhteessa jokin menisi penkin alle. Ei kovin kypsää eikä reilua sinua kohtaan, joka olet hänen suhteen tehnyt varmasti kaikkesi, minkä olet osannut suhteen pelastamiseksi tehdä.

Ihmismieli on omituinen. Vaikka järjellä tietää jutun olevan ohi, silti tekstiviestin kilahtaessa ja toisen halutessa yllätten tavata sitä alkaa miettiä josko tässä kuitenkin olisi vielä toivoa jostakin.

Hei Sammy, Mariella ja Amassados ja kiitos jakamisesta.

Tänään mulla loksahti päässä, kun katsoin kyläsairaalan tv sarjan uusintaa eiliseltä (se sydämenasialla sarjan "sisarussarja" tvssä ykösellä). Mulle kolahti tietoisuuteen se tosiasia, että eksäni ei rakastanut minua oikeasti vaikka niin sanoi ja vakuutti ja vaikka kuukautta ennen rytinää viime vuoden elokuussa halusi takaisin kihloihin kanssani. Sellainen tunne vaan tuli tänään tuota toissailtaista tapaamistamme pohtiessa ja se toisaalta helpotti. Eipähän tarvitse enää mietiskellä, eikä onneksi sitten päästy hänen kanssaan suhteessamme eteenpäin naimisiin asti, mitä olin halunnut alusta alkaen. Ehkä hän todellakin vaan halusi rauhan omalletunnolleen ja nähdä mun olevan jollain tavalla tolpillani. Eikä siinä sinällään mitään vikaa ole, ihmetykseni vaan paljastaa jotain ja myös minusta, että ehkä odotin jotain häneltä... selitystä tai edes jotain asian raottamista, mutta kun otin meidän suhteemme puheeksi hän totesi, että hänellä ei ole tarvetta sitä asiaa enää avata. ... no niinpä niin, keskustelu ei siis ollut vastavuoroista, eikä se siksi hänen kanssaan koskaan tulekaan. Hyvä vaan kun pillastui puoli vuotta sitten ja ihastui johonkuhun toiseen, kun ei kerran minua rakasta niin eihän sitä voi pakottaa tai edes toivoa saati yrittää. Se syttyy jos on syttyäkseen kehen syttyy ja sitä pitää myös tahtoa. Eksäni ei tahtonut. Sen päätelmän teen.

ja jatkan kohti omaa elämääni vieläkin intensiivisemmin unohtaen hänet edelleen. antaa ajan parantaa ja maailman tuulien. Olen hieman vapaampi omista toiveistani tänään, hullunkurisesti juuri eksäni yhteydenoton ja keskustelun takia, vapaampi tajuamaan että hän ei oikeasti koskaan rakastanut minua. Mitä sellaisen ihmisen perään vonkaamaan ja ikävöimään. Saattaa kuulostaa mekaaniselta selittämiseltä, mutta tämä asia naksahti aivoissani tietoisuuteen tänään ja siitä kiitän, kuten elämästäkin.

tänään on kaupungissa tapahtumia ja bändejä, ja sisko käymässä kotona pitkästä aikaa ulkomailta. Upea päivä, upea ilta ja hyvää tiedossa. Ystäviäkin aion nähdä tänään. Itselle elämisen aika jatkuu, hyvällä omallatunnolla ja mielellä.😉

Tsemppiä teille kanssasisaret ja -veljet siihen oman elämänne ja itsenne hyvällä mielin rakastamiseen. Olen omalla kohdallani huomannut vajavaisuuteni keskittyä itseeni ja omiin toiveisiini ja ylikehittyneen taipumuksen alkaa huolehtia muista enemmän kuin itsestäni. Siksipä opettelenkin hyvillä mielin hyvää itsekkyyttä ja omien halujen ja toiveiden kuuntelemista. Se on myös rehellisyyden ja avoimuuden opettelua pois piiloutumisesta kiltteyden kaavun taakse. Pam Pam ja Pum Pum, elämä täältä tullaan!

ja tuo edellisen kirjoitukseni ajatus on edelleenkin kantanut ja voimaannuttanut minua sen verran paljon, että haluan vahvistaa sen pitävän paikkaansa - jotain kolahti aivoissa naks paikalleen ja minä vapauduin. Siihen tarvittiin puoli vuotta omien tunteiden ja toiveiden lapioimista ulos - raakaa työtä, lukemista ja fisherin työkirjan tehtävien tekemistä, mutta se on kannattanut ja ...jatkuu vielä. mutta paljon helpomman oloisena ja vapaannuttaneena toistaiseksi - vapaana siitä odottamisesta ja toiveesta, että jotain lähentymistä vielä voisi tapahtua. Olen jostain syystä tiedostamattani vain odottanut. Enkä odota enää. Maailma odottaa minua löytämään oman hyvän voiman virtani draivin ja seuraamaan sitä. minne se sitten viekään 😀🙂👍 tsemppiä kanssasisaret ja veljet, puhukaa kipeyksiä auki, oksentakaa värejä paperille, raivotkaa ja tehkää mitä tahansa saadaksenne tunteenne ulos sisältä 😀 se vapauttaa ja parhaiummillaan pakottaa kohtaamaan itsensä ja omat varjonsa, joista saa voiton tuomalla ne päivänvalaoon... 😀 😀 😀

pöllöhuuhkaja kirjoitti 20.1.2014 23:35
Kylläpä on ollut aikuisella miehellä lapioimista yhden naisen lähdettyä puolentoistavuoden mittaisen suhteen jäläkeen. Ihan vähän hävettää, että on ottanut niinkin koville. ...
… Jään vaan miettimään jälkikäteen, että miksi en minä sitten kelvannut siihen hänen kuvioonsa... en varmaan koskaan saa kunnollista vastausta, tai sitten olen sen jo saanut, mutta en ole sitä huomannut. …
…Pitäisi osata ajatella terveen itsellisesti ja itseään rakastaen, että ok, sattuhan se, jos toinen ottaakin toisen, eikä minua. Mä en ole hänelle mieluinen. Mutta se ei alenna minun arvoani itseni silmissä. Ei minun tarvitse olla mieluinen sellaiselle, joka ei arvosta minua tarpeeksi. Minä voin riittää itselleni, ja voin arvostaa itseäni tästä kaikesta ikävästä ja surusta huolimatta. Nousta seisomaan omille jaloilleni ja katsella maailmaa, joka on kaunis pakkasenhuuruisine oksineen.…

Olipa mielenkiintoista lukea tätä omaa ketjuaan, siitä tämmönen teksti pukastui ulos...nyt on siis jo aikaa tuosta kivusta...teksti tuli nyt...

Jos et ota minua

Jos et ota minua
jos et huoli rakkaaksesi kuitenkaan
vaikka katsellut oot mua läheltä
ja myöskin sisältä.

Jos et ota minua
jos et huoli omaksesi kuitenkaan
niin se on sinun oma häpeä
jos et tahdo minua

Vaikken kelpaa sulle tällaisena millainen mä oon
Vaikken ole tarpeeksi sellainen kun pitäisi
Vaikken riitä sulle mittareilla joita sulla on
mä riitän itselleni aivan hyvin näin
mä riitän itselleni täydellisesti

Jos et ota minua
jos en ole mieleisesi kuitenkaan
vaikka tutkinut oot mua joka sentiltä
ja myöskin syönyt mua

Jos et ota minua
jos et tahdo omaksesi sittenkään
niin se on sinun oma häpeä
jos et tahdo minua

Vaikken kelpaa sulle tällaisena millainen mä oon
Vaikken ole tarpeeksi sellainen kun pitäisi
Vaikken riitä sulle mittareilla joita sulla on
mä riitän itselleni aivan hyvin näin
mä riitän itselleni täydellisesti

©böllöhjuuhkaja🙂👍

Olipa upeaa käydä viikonloppuna katsomassa ja kuuntelemassa viittä bändiä keikoilla, upeita ryhmiä ja heittäytyviä solisteja, ihanaa elämää pitkästä aikaa ja silmätkin eksyivät katselemaan hyvällä mielin sinne tulleita ihmisiä. Keskityin kuitenkin musiikin tuomaan nautintoon ja olisin tanssia revitellyt silmät irti päästäni jos jalka olisi ollut kunnossa. Lantiota ei voinut estää... ja hyvä olo omasta elämästä jatkuu edelleen.

Mustasta yöstä on tultu läpi ja pois ja helpottaa jo huomattavasti, kun on tajunnut päästää irti ja irrottaa mahdottomasta ja tajuta, että rakastamiseen riittää yksi mutta suhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoisesti sitä ja toisiaan haluavaa ja itseään rakastavaa ihmistä.

ETtä semmonen oppitunti näin paaaaaaaljon jälkikäteen, kuin mitä olisi itse toivonut oppineensa elämässä.

Kannustan erityisesti kaikkia jätettyjä irtautumaan syiden etsimisestä pelkästään tai pääpainokkaasti itsestä, jättäjällä on oma prosessinsa ja jätetyt vaan joskus tallautuvat kunnes osaamme lähteä omilleen siivilleen upeina lentämään parempaan todellisuuteen. 😀

🙂👍

Alkaa olla reilusti puoli vuotta siitä kun sain pahasti siipeeni ja tulin jätetyksi.

Elämä on alkanut vähitellen kantaa ja oma kytkös ikiomiin tunteisiin on tällä matkalla vahvistunut roimasti. Sanoitan omia tunteita itselleni runoina tai sanoituksina, jotka saavat ehkä joskus säveliä. Koen ja elän omassa itsessäni vahvemmin kuin ehkä koskaan ennen. Tuhkasta on noussut pikkuhiljaa räpelöinen ja vähän suttuinen olio, joka oikoo siipiään ja ravistellee pölyä ja tuhkaa sulistaan.

Eilen kävin pitkästä aikaa tanssipaikalla ja uskaltauduin jopa hakemaan muutamaa naista tanssimaan. Tuntui hyvältä. Ei tarvinnut yrittää muuta, kuin ylittää se kynnys, jonka oli itselleen tehnyt. Hakea vaan jotakuta silmille sopivaa tai eteen tai viereen tulevaa tanssimaan. Läheisyys ja koskettaminen teki pitkästä aikaa hyvää ja siihenhän se tietysti jäi, varovaisena poistuin näyttämöltä jossain vaiheessa ihan mielelläni ja hyvää kokeneena.

Elämä on ihmeellinen seikkailu... ja jatkuu. Toivottavasti teillä muillakin kovia kokeneilla ja painekattiloissa puristuneilla on uusia alkuja ja elämän silmuja edessä ja käsillä itsessänne.🙂👍

juu ja kesän ekat helteet tuli käsille ja iholle ja istun yksin yötä mökillä, missä eksäni kanssa teimme paljon vuosi sitten. Täällä ei enää haise hänelle. Ei tuoksukaan. On vähän kaksijakoinen olo, toisaalta on enemmän tilaa hengittää, kun tarttee vaan ajatella miltä itestä tuntuu ja mitä haluaa, toisaalta kaipaa ihmistä vierelleen tuhisemaan, saunomaan, nalikoita kassaamaan ja tekemään ruokaa.

Mutta, turha kuvitella menneestä turhan ruusuista. Muistan, että itse passasin häntä ja hänen lapsiaan jonkin verran. Tein sen tottumuksesta ja siitä, että musta tuntui hyvältä ja tuntui että sitä voi tehdäkin niin. Nyt ajattelisin ehkä hieman toisin jos olisi sellainen tilanne.

On se vaan jännä, kun ei ole yhtäkkiä tekemistä ja touhuamista, miten entiset asiat nousevat pintaan ja tulevat mieleen. Ei niitä voi estääkään, antaa tulla vaan... ja mennä pois. Ei ne enää heilauta niinkuin puoli vuotta sitten, jolloin en edes tänne mökille halunnut kyennyt tulemaan.

Kesä on ja vene kuljettaa uusiin maisemiin. Tapaamaan uusia ihmisiä ja näkemään uusia asioita. Se on hienointa mitä tiedän harrastukseni lisäksi.
🙂👍 Teille kaikille muille kipeyksien kanssa taisteleville 😀

Elämäni kantaa eteenpäin ja se on ihanaa. Eksä tulee mieleen enää pikkusen pidemmillä suorilla, kun on jo onneksi omaa itsellistä elämää ja mietittävää käsillä ihan mukavasti ja uusia ihmisiäkin. Fisherin kirja on vielä hieman kesken, mutta olen antanut itselleni aikaa viipyä tällä portaalla ja nauttia kesästä.

On hienoa lukea monien teidän selviytymistarinoitanne. Ja on hienoa elää omaansa, joka meinasi sortua lillukanvarsien sotkeutuessa polkimiini... no, olihan siellä isoja asioita jotka olivat miehen kaataa, mutta hyvien ystävien ym avulla niistäkin selvittiin.

Kohti uusia seikkailuja, toivottavasti myös teillä! 🙂👍

Kohti uusia seikkailuja! Kyllä. Elämähän on tässä ja nyt, eli jos sen antaa valua hukkaan niin turhaanhan täällä sitten eletään.

Hyvää loppukesää ja rentoutumista, koska kyllähän huonoja päiviä sitten joskus taas tulee ja silloin on hyvä päästä kohtaamaan ne levänneenä ja parhaissa hengen ja ruumiin voimissa. Ainakin itselleni annan välillä taukoa asioiden käsittelystä.

Usein onkin niin, ettei näitä täällä käsiteltyjä asioita niin hirveästi ajattelekaan, kun on paikka missä purkaa ajatuksia ulos. Tietenkin välillä jotkin ajatukset vaivaavat, koska yksin on aikaa ajatella, mutta uusin keinoin ja eväin tilanne ei todellakaan ole sietämätön. Kovaa sakkia ollaan me, kun näistä vaikeista ajoista ollaan puskettu läpi.

Moikka, tulee huonoja päiviä ja tulee hyviä päivä. Ja kaikkea kantaa jokin salattu hyvä fiilis siitä, että minä selviän. ihan mistä vaan mitä vastaan tulee.

Jotain ole ntällä vuoden kestäneellä vaikealla matkallani oppinut. ihan itse, tosin tok iystävien ja ammattijeesauksen ja fisherin ja kirkonpenkin kannustuksella, mutta ihan itse olen oppinut ja oivaltanut ja kasvanut. Ja jatkan valitsemallani tiellä kohti hyvää itsellisyyttä. Itseään kannattaa todellakin opetella rakastamaan ja vaalimaan ja ottamaan huomioon. Siinä on toisten rakastamisen viisaus myöskin. 😀 Melkein kohta kiitän eksääni että hylkäsi minut ja otti toisen, mutta enpä nyt kuitenkaan. Kyllä se niin paljon sattui minuun, että en kiitä, vaikka omaa tiedostamatonta vastuun ottamattomuutta oman elämäni ratkaisemattomista ongelmista olikin mukana, niin en nyt rupea jättäjää kiittämään. Itse olen oman kasvuni tehnyt ja sen päivittäin paininut menemään kohti hyvää ja parempaa hyvällä mielellä sinnepäin mistä saan voimani ja energiani ja iloni. ja nyt unille 😴