Naisystäväni ihastui kapakkatuttavuuteen ja rakastui – so long baby?

Naisystäväni ihastui kapakkatuttavuuteen ja rakastui - so long baby?

Käyttäjä pöllöhuuhkaja aloittanut aikaan 07.11.2013 klo 00:46 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 07.11.2013 klo 00:46

Niin siinä kävi, noin kuukausi sitten hän lähte karaokeen laulamaan, hyvä kun meni, kannustin, kun oli ylittämässä omia rajojaan ja rohkaistui laulamaan. Se kuulosti hyvältä.
Puolentoistavuoden suhteessamme oli ollut vaikeuksia jo aikaisemmin, hän oli kaksi kertaa katkaissut kihlauksemme ja palannut kuitenkin takaisin suhteeseen, niin oli tapahtunut muutama viikko ennen tätä tapausta.

No sieltä löytyi mies joka oli hauska ja ilmeisen sopiva. Me ollaan oltu kolme viikkoa kolmiodraamassa ja nyt sille tuli loppu onneksi. Minä törmäsin tässä prosessissa itseeni vaikka oletin ja vähän toivoinkin eettä kumppanini olisi törmännyt omiin oman elämänsä kysymyksiin, joita matkan varrella tuli vastaan … mm seksin jälkeen hän putosi ”monttuunsa”, henkiseen ja hengelliseen pahaan oloon, jolle löysin Kettusen Paavon kirjasta selityksen: häpeä. Asiaa ei päästy käsittelemään, vaikka toivoin jo huhtikuussa ekan kihlaeron tiimoilta, että mennään puhumaan, asiat selviää. En osannut itse lähteä hakemaan apua, ennenkuin vasta näinä viime viikkoina.

Itse menin rikki, onneksi ja luojan kiitos, törmäsin omaan läheisriippuvuuteen, joka oli meidän suhteemme ongelmakohta numero ”toinen”. Toinen ongelmakohta on vastapuolessa, ja hän käsittelee nyt sitä miten käsittelee, jos käsittelee, … kannoin tästä huolta pitkään, liian pitkään ja nyt olen sitten yksin. Taaplaamassa samaa polkua kuin ennenkin mutta hitusen rikkaampana hitusen särkyneempänä hitusen on vielä toivoa jostain mutta ensin on tämä oma kakkakasa lapioitava ja muhennettava madoille tilaa täällä uudistaa asioita ja ehkä omaa käsitystä itsestä ja purkaa tämä läheisriippuvuuden vankila.

Että jotain hyvääkin. Vastapuolella ajatus että menetin elämäni naisen itseäni nuoremmalle ja kypsemmän oloiselle miekkoselle, josta en ole juuri pahaa sanottavaa neljän viikon aikana kuullut. Onneksi keskusteluyhteytemme on ollut jonkinlainen ja olemme vuorotellen saaneet tapailla tätä ihastustamme. Vaan nyt se on loppu. Eksäni ei usko pystyvänsä kummankaan kanssa parisuhteeseen sanoo hän mulle, mutta tiedän minne hunaja ämpiäiset houkuttaa ja väistän nyt pois.

Totean ja huomaan yrittäneeni rakastaa liikaa, yrittäneeni täyttää toisen monet tarpeet turhaan, sellaisetkin mitä hän ei toivonut ja toisia en sitten kuullut omalta tarpeeltani täyttää toisen toiveet.

Kuulen miellläni kommenttejanne, oppia ikä ja kaikki vaikka reippaus on välillä iha tipotiessään. Puhuminen ja jakaminen näyttää silti kuitenkin paljon auttavan ja helpottavan. Samoin värien ja hahmojen ”oksentaminen” vesiväreillä paperille. Suosittelen.
😴😭😟

Käyttäjä Sammy75 kirjoittanut 12.01.2014 klo 02:32

Kiitos Pöllöhuuhkaja ketjustasi ja viesteistäsi. Niissä on tosi hyviä juttuja, joita minun tarvitsee alkaa ajattelemaan. Oma tarinani on hyvinkin samanlainen. Tosin kolmas pyörä on edelleen mukana ja vaimoni ei ole vielä tehnyt päätöstä kumpaa suhdetta hän jatkaa. Eli löysässä hirressä roikutaan. Päättämättömyys johtuu varmaankin meidän 4v. lapsesta ja ainakin itse en ole vielä valmis eroon tämän takia. Haluaisin itse kovasti korjata suhdetta, mutta toiselta ei toistaiseksi tahtoa löydy siihen. Nyt siis yritän vain itse jos toinen huomaisi vielä minut. Vaimollani on masennus ja jotenkin miellän, ettei hän ole kunnossa. Ei hän tuollaista tekisi muutoin. Tosin niinkuin aikaisemmissa viesteissä totesit hän on tehnyt sen valinnan ja lähtenyt hakemaan uutta suhdetta. Muutaman kerran käynyt terapiassa näitä tuntemuksia puhumassa ja paniikki ei enää iske ihan hirveesti. (Nyt ei uni tule, kun taas ajatukset jyllää.)

Pitäisi varmaan yrittää lainata joitain kirjoja joita suosittelit. Niistä voisi olla hyötyä tämän asian käsittelyssä. En tiedä minkälainen romahdus tulee, kun vihdoin saan päätöksen joko itse tehtyä tai toinen tekee sen. En oikein tiedä voiko siihen mitenkään valmistautua. On varmaan totta, että uuteen suhteeseen on helpompaa mennä, kuin korjata vanhaa. Tosin jos vanhaa ei käsittele loppuun, saattaa se pilata uudenkin suhteen. Ainakin itse tunnen niin, että tarvitsen tämän suhteen oikeasti päättää. En ikinä pystyisi liukumaan suhteesta toiseen noin vain. On hienoa nähdä, että kykenet ajattelemaan eteenpäin.

Toivotan jaksamista ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 12.01.2014 klo 15:30

Hei🌻🙂🌻
Sammy75: hetkellinen, lyhyt ihastus on usein pakoa arkitodellisuudesta. Varsinkin, kun ihminen on masentunut. Hän näkee kaikki ongelmat edellisessä suhteessa ja uusi on jotain lähellä taivasta olevaa. Tämähän ei ole realistista.
Toivoisin, että kumppanisi heräisi huomaamaan sinut ja lapsesi arvon. Hän menettää paljon, mikäli näin ei käy 😳

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 12.01.2014 klo 22:52

😠
Kiitos Sammy ja Mariella

Sammy, koeta nähdä oma arvosi itsellesi omana itsenäsi. Katso omia hyviä asioitasi, tapaa ystäviäsi, sukulaisia, ketä vaan kenen seurassa viihdyt. Hae omat tartuntapinnat hyvään kantavaan todellisuuteen ja astu rohkeasti askel taaksepäin suhteestasi jättäen toiselle todellakin mahdollisuuden, tilan ja myös pakon alkaa ajatella omilla aivoillaan eikä vain paeta jotain jota ei kykene käsittelemään. Toki itse päätät mitä teet.

Niin mä tekisin nyt, jos eläisin vuosi sitten huhtikuuta, kun eksäni teki ekan kihlaeron ja sanoi ettei tiedä haluaako todella minua. Minä vaan jatkoin rakastamista. Ja sanoin että haluan hänet, mutta nyt tajuan, että minun olisi pitänyt
1) arvostaa itseäni niin paljon, etten suostu suhteeseen millä ehdoin tahansa
ja
2) antaa hänelle eksälleni tilaa harkita rauhassa mitä haluaa, ja jos päätyy minuun niin tervetuloa sitten.

Meillä suhteessa painoi mm hänen kokemansa häpeä seksistä ennen avioliittoa, vaikka sitä harrastettiinkin. Mitä liekään siellä taustalla, ei enää ole minun asia, pohtikoon elämäänsä ihan rauhassa nykyisyytensä kanssa.

Tarkoitan sanoa, että KANNATTAA ARVOSTAA ITSEÄÄN JA SITÄ RAKKAUTTA MITÄ TARJOAA TOISELLE. Sitä kannattaa pitää arvossa itse, niin toinenkin sitten näkee pitää sitä arvossa.

Tätähän varten asumuserot ja harkinta-ajat kait on tarkoitettu myös.

Mutta hei, kiitos viesteistänne, en kokonaan katoa, yritän vaan fokusoida asioita kohti omaa elämääni... hyviä asioita. Siitä toisessa viestissäni, siis seuraavassa🌻🙂🌻

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 12.01.2014 klo 22:59

🙄
Kirjoitin sitten tänään JÄÄHYVÄISkirjeen EKSÄNI ONGELMILLE, kuten Fisherin erokirja kehottaa. Huomasin ottaneeni hänen ongelmansa vastaan ihan siinä missä halusin koko naisen itselleni lapsineen kaikkineen, ihan kaikkineen halusin hänet. Ja halusin liikaa työstää hänen kakkakasaansa sitten loppuvaiheessa, kun ... no se tuntui kiikastavan suhteessamme, vaikka tottakai myös minussa on omat vikani ja vaikeuteni, mm se etten osannut olla haavoittuva, hajallinen ja vajavainen paitsi suhteemme lopussa kun romahdin täysin.

Niin , siis kirjoitettuani jäähyväiset hänen ongelmilleen, sain omituisen kohtauksen tai reaktion. Vatsastani käsin alkoi sellainen aluksi pieni tärinä, sitten se meni vapinaksi ja lopulta koko mies tutisi. ... en ole sellaista ennen kokenut, jokin tunne vaan taitaa tulla miehestä lihaksista ulos, ja tervetuloa vaan.

Päässä ei heittänyt eikä hirveesti ahistanut. Ystävälle soitin jha kerroin tämmösestä ja se sano, että juu ihan tavallista tuttua kauraa, anna vaan olla tulla ja kuuntele mitä sillä tutinalla on asiaa ja siinä se sitten menikin ohi.

Tunnistin siitä osan vihaksi ja sain neuvon juosta, se kuulemma auttaa vihantunteiden kästitelyssä ja tyynyn hakkaaminen - nyt on kokemusta molemmista. Aloitin pomppimalla kotona ja sitten menin mätkimään tyynyä, joka osoittautui kuinka ollakaan eksäni nykyiseksi mieheksi, jolle annoin oikein kunnolla kyytiä, voi miten paljon voimaa tuleekaan tällaisesta pienestä miehestä ulos nyrkeistä. Nyrkeistä, joita en ole koskaan nyrkkitappeluihin osannut käyttää. en ole oppinnut tappelemaan ja näyttämään vihaani, päinvastoin.

Teki hyvää se hakkaaminen, vaikka tiedän totisesti että se äijjä tuli sopivasti vain pelinappulaksi, eikä sinällään ole syyllinen muuhun kuin meidän väliin tuloon, mutta se on hänen ongelmansa. En aio häneen käydä käsiksi, mutta tyynyä mätin kunnolla ja helpotti.

Sitten päätin juosta seuraaviin menoihini ja juokseminenkin auttoi ihan selvästi.

Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää, sillä vatsassani tuntuu kipristelevän ahdistuksenpoikanen jälleen, ja jos kerran tuolla kadulla mättävät tuntemattomia turpaan oman ahdistuksensa takia, niin minä mätän tyynyä tänä iltana niin että tämä äijjä huohottaa ja helepottaa. NYT VOIN SUOSITELLA SITÄ OMALLA KOKEMUKSELLA.🌻🙂🌻

Siihen se ei silti auta, että olen yksin ja kaipaan elämääni ihmistä...🤔

Käyttäjä Sammy75 kirjoittanut 12.01.2014 klo 23:17

Näin Mariella olen tilanteen myös miettinyt. Hetki sitten puhuttiin ja toinen kommentoi, että korjaaminen on niin pitkä prosessi ettei jaksa sitä. En tiedä mitä tai miten asiaa pitäisi hänelle selvittää. Olen yrittänyt puhua, että kyllä se lapsi tarvitsee isäänsä yhtälailla kuin äitiäkin. Yritän varata perheneuvolaan aikaa toistamiseen. Jos vaikka siellä kuuntelisi. Ongelmana on se, että hän miettii asioita omassa päässään tai sen toisen tyypin kanssa eikä minun. Koko tilanne on siis alunalkain mennyt tässä vikaan.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 12.01.2014 klo 23:56

Marion2 kirjoitti 11.1.2014 12:49

… Mutta minun mielestä olet oma henkisen kasvun siinä vaiheessa, että tiedät tasan tarkkaan, mikä on juuri SINULLE hyvää. Mietit millaisenä SINÄ näet suhteita eksan kanssa ja millaiset rajat asetat.

…Ja nyt teet juuri sitä mita tähän saakka: keskityt OMAAN elämään ja asiohin, mistä SINULLE tulee hyvää mieli.

Kiitos Vielä Marion2, meinaa tässä taistelun tuoksiunassa unohtua, että pitää välillä levätä ja hakea voimia sieltä, mistä niitä itse saa ja missä voimaantuu. Olet aivan oikeassa. ja samalla kun sinne menee, niin kääntää selkänsä eksälleen ja hänen ongelmilleen yms... Kiitos!🌻🙂🌻

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 12.01.2014 klo 23:59

mariella kirjoitti 12.1.2014 0:24

…
Ex- kumppanisi tekee hallaa sinulle tässä tilanteessa. Olit jo kypsynyt paljon ja osittain ehkä jo hyväksynyt eronne. Yhteydenpito sotkee nyt pakkaa ja pahasti.
Yritä löytää joku positiivinen asia elämästäsi, joka pitää sinut pinnalla. Anna lupa tunteillesi, sillä vain sitä kautta voit toipua.
Tätä samaa hoen itselleni silloin, kun menee huonosti.
…

Kiitos myös mariella ajatuksestasi, ehkäpä huominen päivä hyvin nukutun yön jälkeen antaa mahdollisuuden nollata ja aloittaa alusta, vaikkapa siivota huoneesta sotkuja ja panna se eksää ja sitä kipua käsitellyt värikuvaoksennusten iso vihko sieltä kaapin alta kassiin tai piiloon kaappiin. Nyt on aika oikeasti topakasti lähteä kulkemaan kohti omaa elämää ja hyviä asioita. En halua jäädä tämän asian vangiksi lopuksi elämääni.

Voimia teille myös itsellisissä ratkaisuissanne!🌻🙂🌻

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 13.01.2014 klo 00:08

Muistuu mieleeni syyskuun alussa käymäni keskustelu eksäni kanssa, jossa hän sanoi, että hänestä tuntuu, kuin hän olisi "huora" kanssani, kun suostuu kanssani seksiin.

Minä puhkesin itkemään, ja sanoin vain että en käsitä, sillä minä rakastan sinua ja haluaisin kanssani naimisiin. Kolmas pyörä oli jo silloin tullut kuvioon ja eksäni tapaili meitä vuoroilloin.

Sinäkin viikonloppuna olin antanut asuntoni hänelle käyttöön, koska hänen melkeinaikuinen tyttärensä oli saamassa viikonlopuksi kavereitaan vieraaksi, ja äidin piti olla poissa - Niin ja eksäin halusi olla siellä yksin, siis toivoi etten häiritsisi häntä, koska ei voinut mennä takuuseen, että voisi pitää rajansa ja olla menemättä kanssani sänkyyn... joten menin lähellä olevalle mökillemme yöpymään, toiveena että tilanteemme voisi parantua ja voisimme palata yhteen....

Olin aivan kahjo. Miksi luovuin omasta asunnostanikin, että eksä saisi tapailla sitä toista, joka nyt seurustelee hänen kanssaan. Voi hitto miten hölömön kiltti olenkaan ollut. Ja voi voi, miten soma hyväksikäyttäjä eksäni todellakin on ollut... ja minä hölmö annoin käyttää itseäni hyväksi.... tämän jälkeen tuntuu edelleenkin uudeellen siltä, että olin hänelle vain pomppulauta irti entisestä ukostaan ja käytänmnössä minä kavereitteni kanssa melkein muutin hänet ja hänen lapset sieltä tälle paikkakunnalle, missä hän sitten sopivan tilaisuuden tullen etsi itselleen uuden ...(hyväksikäytettävänkö...?) ;D melkein hymyilen jo sille, että voinko kohta alkaa ajatella oikeasti, että taisin päästä pälkähästä ja hänellä on nyt joku muu hyväksikäytettävä.... ? En tiedä enää onko tämä ajatus järkevä, mutta tuo aavistus pomppulautana olemisesta on minulle tullut pari kertaa aikaisemminkin, vaikka eksäni on kieltänyt ajatelleensa niin, ja kertoi olleensa tosissaan rakastunut minuun...

Nyt panen pisteen tälle pohdinnalle ja lähden nukkumaan. Iltayömyöhä itsekseen saa ajattelemaan kaikenlaista ja päivänvalo kertoo sitten onko tässä jopa järkeä...

Mutta liian kilttiä käytetään aina hyväksi. Omanarvontunto on kallisarvoinen asia ja pitää sinut turvallisesti siellä missä olet, etkä alistu hyväksikäytettäväksi. Minulla on kyllä sellainen olo, että minua on taidettu käyttää tässä suhteessa tosiaankin hyväksi... vaikka eksä vannoisi mitä tahansa rakkautta, niin hyväksikäytöltä tämä vaikuttaa. Ja minä olen aikoinaan antanut siihen luvan suostumalla siihen... miksi? En tiedä. Ehkä siksi että halusin hänet niin kovasti, melkein hinnalla millä hyvänsä, ja nyt siihen tuli stoppi. Kohti omaa uutta elämää, kiitos aamuruskon siivin ja iltayön sumun utuisessa nosteessa!" Siitä tulee seuraava voimaannuttava biisi
☺️

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 13.01.2014 klo 00:20

Hei kiitos teille kaikille jakamisesta ja tsemppiä!

- - - -

Kuljen kohti omaa uutta elämää,
kiitos sinulle veljeni menen aamuruskon siivin
kohti yötä tuntematonta
enkä pelkää enää
niinkuin pelkäsin ennen

Ehkä kanssani kuljet yöhön suureen tummuvaan
ehkä kanssani laulat aamuun uuteen aukeavaan
ehkä kanssani itket sydämesi surut pois
ehkä kanssani löydät sydämen sykkivän

Eiliseen ei nyt mennä
siellä on vain palanut maa
se saa eiliseen jäädä
on tänään paljon uutta tutkittavaa

Aamuruskon siivin
lyö sydämeni mun
Aamuruskon siivin
se laulaa laulun kaivatun
Etsii rohkeaa ja alastonta elämää
se etsii pyhää yksinkertaista
se etsii rakkautta

iltayön sumun hellään syleilyyn
minä nukahdan kai hetkeksi
ja uutta unta nään

uutta unta nään

uutta unta nään

😋 tää on mun © pöllöhuuhkaja

Käyttäjä mariella kirjoittanut 13.01.2014 klo 16:04

Hei 🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: hienosti kirjoitit, jälleen.
Samalla tavoin koen tulleeni hyväksikäytetyksi, kun mieheni roikotti minua mukanaan makutuomarina vaateostosillaan.
Näissä vaatteissaan hän sitten tapaili tuota toista naista.
Ne vaatteet leikkelin saksilla niin pieniin osiin, kuin pystyin, tilanteen minulle paljastuttua.
Minäkin olen ollut liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävä.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 13.01.2014 klo 22:19

mariella kirjoitti 13.1.2014 16:4

Hei 🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: hienosti kirjoitit, jälleen.
Samalla tavoin koen tulleeni hyväksikäytetyksi, kun mieheni roikotti minua mukanaan makutuomarina vaateostosillaan.
Näissä vaatteissaan hän sitten tapaili tuota toista naista.
Ne vaatteet leikkelin saksilla niin pieniin osiin, kuin pystyin, tilanteen minulle paljastuttua.
Minäkin olen ollut liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävä.

Voi hitto! Hieno toimintatapa, mulla ei oo enää tollaseen mahdollisuutta, vain rajata hänet pois elämästäni ja hakea apua itselleni ja kääntää katseeni oman elämäni hyviin asioihin, onneksi on hyviä ystäviä.

mulle tuli tänään illalla paha putoaminen melankoliaan, kun tajusin tämän tilanteeni, miten olen antanut käyttää itseäni hyväksi. Miten olenkin ollut niin sokea ja tyhmä rakkaudessani.☹️

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 14.01.2014 klo 11:03

VIHAN KÄSITTELY edes jollain tavoin rakentavasti on todella vaikeaa minulle, joka olen oppinut sen kieltämään näköjään lapsesta saakka. Toivon että tämä prosessi vapauttaa minussa sidottuna olleet voimavarat johonkin hyvään ja rakentavaan toimintaan. Ylevä toive ja periaate juu, mutta toisella puolella on se, että en halua jäädä vihan ja katkeruuden vangiksi enkä niihin pyörimään. Ehkäpä voisi riittää välimaastosta se ajatus, että oppisi vain purkamaan sen pois.

Implode=räjähtää sisäänpäin on termi jonka kuulin ystävältäni viitisen vuotta sitten, kun hän kertoi omasta prosessistaan ja nyt olen kokenut sen omakohtaisesti, se on salakavala opittu toimintatapa ja sisäänpäin räjähtäminen on tosi tuhoisaa itsen kannalta, muita sillä säästää ja se voi olla ihan tarpeellista joskus mutta se vain tietää sitä, että se viha on purettava toisaala pois. Nyt lapioin sitä vihaa, mitä koin, kun eksäni jätti tai kutsui minut samana päivänä toistamiseen tapaamaan itseään ja kun menin toiseen tapaamiseemme, niin löysin hänet kaulakkain nuoleskelemasta uuden tuttavuutensa kanssa.... siinä tilanteessa en osannut näyttää vihaani. En vain osannut.

Jos sulla on hyviä omakohtaisia tapoja, mitenn olet purkanut vihaasi, niin kiitos vinkit on tervetulleita. Tyynyä jo hakkasin, se osittain helpotti.🤨

Käyttäjä Tainukka kirjoittanut 14.01.2014 klo 15:33

pöllöhuuhkaja kirjoitti 14.1.2014 11:3

VIHAN KÄSITTELY edes jollain tavoin rakentavasti on todella vaikeaa minulle, joka olen oppinut sen kieltämään näköjään lapsesta saakka. Toivon että tämä prosessi vapauttaa minussa sidottuna olleet voimavarat johonkin hyvään ja rakentavaan toimintaan. Ylevä toive ja periaate juu, mutta toisella puolella on se, että en halua jäädä vihan ja katkeruuden vangiksi enkä niihin pyörimään. Ehkäpä voisi riittää välimaastosta se ajatus, että oppisi vain purkamaan sen pois.

Implode=räjähtää sisäänpäin on termi jonka kuulin ystävältäni viitisen vuotta sitten, kun hän kertoi omasta prosessistaan ja nyt olen kokenut sen omakohtaisesti, se on salakavala opittu toimintatapa ja sisäänpäin räjähtäminen on tosi tuhoisaa itsen kannalta, muita sillä säästää ja se voi olla ihan tarpeellista joskus mutta se vain tietää sitä, että se viha on purettava toisaala pois. Nyt lapioin sitä vihaa, mitä koin, kun eksäni jätti tai kutsui minut samana päivänä toistamiseen tapaamaan itseään ja kun menin toiseen tapaamiseemme, niin löysin hänet kaulakkain nuoleskelemasta uuden tuttavuutensa kanssa.... siinä tilanteessa en osannut näyttää vihaani. En vain osannut.

Jos sulla on hyviä omakohtaisia tapoja, mitenn olet purkanut vihaasi, niin kiitos vinkit on tervetulleita. Tyynyä jo hakkasin, se osittain helpotti.🤨

Vau, olet päässyt pitkälle vihan käsittelyssä! Meilläkin opetettiin kotona, että viha on
jonkinlainen elämään kuulumaton käsite, jota ei saanut ilmaista missään tilanteessa.
Piti niellä kaikki ja hymyillä. Kasvuiässä tunsin ahdistusta, en vain tajunnut, miksi sitä
tunsin. Aikuisiässä ja parisuhteessa olin liian nöyrä ja suvaitsevainen ja annoin
periksi jopa omissa periaatteissani. Vasta petetyksi tulemisen jälkeen olen oppinut,
että vihaa on oikeus tuntea. Olen sen myötä oppinut pitämään puoleni, sanomaan ei,
eliminoimaan vastenmielisiä tilanteita. Oppinut tervettä itsekkyyttä. Oppinut purkamaan
vihaa niin. ettei se kohdistu kanssaihmisiin, vaan asioihin, jotka ärsyttävät. Oppinut
olemaan katkeroitumatta, vaan selvittämään ongelmat puhumalla.
Miten aluksi vihaa purin: Hikilenkki, nyrkkeily säkin kanssa, huutaminen seinille,
vaihtamalla maisemaa joksikin aikaa, ystävien kanssa keskusteleminen ym.
Viha kuuluu elämään, se on rakentavaa. Sen avulla korjataan asioita. Kun se tapahtuu
tarpeeksi ajoissa, ennenkuin viha on niin suuri, ettei sitä pysty hallitsemaan.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 14.01.2014 klo 17:48

Hei 🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: ihmettelen suuresti, miksi ex:säsi kutsui sinut tapaamiseen, jossa uusi ystävä jo mukana???
Itse olisin siinä tilanteessa kyllä jo "kilahtanut" ja suusanallisesti purkanut vihan tunteeni. Mikäli vihaa ei saa puretuksi, se kääntyy itseä vastaan ja voi tulla masennus. Tätä mieltä ovat asiantuntijatkin.
Harrastatko mitään fyysistä kuntoilua??? Se nimittäin monilla helpottaa. Raju lenkki tms. Muita ohjeita minulla ei ole antaa.
Huomaan itsessäni vieläkin purkamatonta vihaa...
Aika kauan vie asioiden prosessointi aikaa.
Minun täytyy harjoitella itseni ulos tästä kiltin ihmisen roolista. Tavalla tai toisella.
Kiltit ihmiset tulevat hyväksikäytetyksi hyvin herkästi.
Voimia Sinulle 🌻🙂🌻

Käyttäjä Marion2 kirjoittanut 14.01.2014 klo 19:07

Hei,

olet kyllä joutunut käymään aikamoisia tapahtumia läpi.

Itse olen taistellut vihan tunteiden kanssa jo pari kuukautta. Etsin vieläkin juuri minulle sopivia purkamiskeinoja. Olen huomannut, että mitä voimakkaampi vihakohtaus ,sitä enemmän tarvitsen fyysistä toimintaa( jumppa, juoksu, joskus vaan hyppelen ylös-alas, tyynyn ja mattojen hakkaaminen).

Viime aikoina on tullut semmosta taustalla oleva vihaa, en osa tarkemmin selitää, mutta se ei ole ollut enää niin voimakas. Viikko sitten kirjoitin eksmiehelle erittäin vihaisen kirjeen, käytin oikein rumia sanoja. Kirjoittamisen jälkeen poltin sen. Tästä oli apua (kiitokset taas Fisherille). Olen soitellut myöskin kaverille ja puhunut vihan tutnteista - minulle toimiva.

Tsemppiä🙂👍