Liitympä petettyjen joukkoon minäkin
Olen nyt lukenut täällä muiden kohtalotoverien kirjoituksia. Olen pahoillani kaikkien meidän puolesta.
Itse tulin petetyksi 24 yhteisen vuoden jälkeen. Tähän johti yhteisen ajan puute joka sitten alkoi johtamaan riitoihin ja moniin itkuihin. Meillä on ollut tähän asti ihana ja lämmin liitto. Välillä tässä viimeisen vuodenkin aikana meni todella hyvin ja reissattiin ym. Ikinä en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin vaan kävi. Epäilys oli ja luin miehen tekstiviestit. Jalat meinasi hävitä alta. Tuttu kuvio. Naimisissa ollut työkaveri, joka myöskin perheellinen oli iskenyt silmänsä ja kyntensä mieheeni. Yhteinen työreissu yön yli ym. Mies oli tuolloin lähtenyt leikkiin mukaan, mutta kiinni jäätyään on todella katunut sitä ja ei halua menettää perhettään ja vaimoaan. Tässä on nyt 6viikkoa asioita puitu ja yhtydenpito tuohon naiseen loppui välittömästi. Samoin loppui naisen puolelta. Ei enää edes työasioissa olla yhteydessä.
Mies aikeissa vaihtaa työpaikkaa heti, kun mahdollista. Tämä on todella sekavaa tekstiä. Tänään on menty taas itkiessä vähän väliä. Uskon ja luotan siihen, että tästä päästään yli. Mies oli valmis pariterapiaan, joka alkaa tällä viikolla. Tahto on molemmilla kova ja rakkautta riittää. Enemmän, kuin muistan aikoihin olleen. Seksiä on ollut koko ajan,joten sekään ei ollut syy tuohon naiseen.
Läheisyys hiipui viimeisen vuoden aikana, mutta sitäkin oli. Sekavaa tekstiä, mutta miehellä oli peliä tuon naisen kanssa 7kk joka satuttaa niin paljon. Tämän voi ymmärtää vain saman kokenut. Itkettää. Surettaa. Pelottaa. Kerron vielä, että soitin heti tämän naisen miehelle. Sekavaa on ja mietin, että miten tästä koskaan voi päästä yli. Rintaa puristaa ja ahdistaa.
Silti rakastan enemmän, kuin koskaan. Ja saan läheisyyttä, lämpöä, rakkautta. Seksiäkin. Ihmettelin itsekin, että miten pystyin siihen, mutta tahto selvitä vaan on niin järkyttävän suuri. Mies on rehellisesti kertonut heti, jos on joutunut töissä törmäämään tähän naiseen. Onneksi vaan noin kerran viikossa ja silloin paikalla on muitakin. Lupasi myös heti kertoa, jos tämä nainen ottaa yhteyttä. Luotan siihen. Eikö tässä toivoa vielä ole?
Meillä miehen pettämisestä on 7kk aikaa. On erottu, muutettu erilleen, löydetty rakkaus uudestaan, päätetty jatkaa yhteistä elämää ja muutettu takaisin yhteiseen kotiin. Yhteistä elämää takana 13vuotta. Näen itse asiat, jotka johtivat pettämiseen mutta siihen MIKSI-kysymykseen tuskin kukaan saa koskaan vastausta. Ei siihen ole vastausta pettäjälläkään.
Itse kävin pettämisen jälkeen Hima Happines-järjestämän Särkymisen siunaus nettikurssin. Se oli todella hyvä. Auttoi ottamaan vastuuta omasta elämästä ja välttämään katkeroitumisen.
En käy tässä meidän tarinaa nyt tarkemmin läpi, te kyllä tiedätte miten pettäminen satuttaa. Mitä se repii rikki.
Muutaman ajatuksen kuitenkin jaan selviytymiseen liittyen 🙂 jos niistä olisi muillekin apua.
Te ette saa koskaan takaisin entistä suhdettanne. Se sattuu, mutta sinne ei ole paluuta. Se suru on surtava. Mutta yhdessä voi silti jatkaa <3 silloin lähdetään rakentamaan jotain uutta. Jotain parempaa <3 jotain vahvempaa, kestävämpää, rakkaampaa!
Sun on petettynä tehtävä päätös: pystytkö antamaan anteeksi, pystytkö pääsemään asian yli, pystytkö antamaan rakkaudelle ja luottamukselle mahdollisuuden?? Vai onko parempi erota. Aloittaa jonkun muun kanssa uusi rakkaus.
Meillä minä tiesin että ainoa mahdollisuus saada mies takaisin, on muuttaa kotoa pois ja antaa miehelle tila tehdä omat päätökset ja kokea elämä ilman mua. Jouduin myös itse tekemään päätöksen, mihin suuntaan lähden. Eroa kohti vai uskonko yhteenpaluuseen. Päätin keskittää kaikkeni yhteenpaluuseen ja rakkauteen. Ja se tie kantoi <3
Selvää oli, että minä en jaa miestäni muiden naisten kanssa. Joko olen minä eikä muita tai sit on muita eikä oo mua. Mies tämän ymmärsi ja kun päätettiin jatkaa yhdessä, sulki kolmannen osapuolen kokonaan pois elämästämme. Kokonaan.
Kävin puoli vuotta juttelemassa Perheasiain neuvottelukeskuksessa ja nyt oon käynyt miehen psykoterapeutilla tekemässä harjoituksia joilla oon saanut omaa päätä kasaan. Suosittelen terapiaa 🙂 turha jäädä omien ahdistusten vangiksi kun terapeutilla on avaimet päästä loukusta pois. (Meillä mies sairasti masennusta ja liian iso lääkitys vaikutti tilanteeseemme.)
On puhuttu. Mies on pyytänyt anteeksi ja peruisi pettämisen jos voisi. Näiden sanojen voimalla olen päässyt pahojen hetkien yli. Tapahtunutta ei voida muuttaa enkä voi tämän enempää pyytää mieheltä. Tämä riittää. Nyt panostetaan Meihin täysillä <3
Itse mietin myös sitä, että en pääse tästä asiasta eroon luopumalla miehestäni ja rakkaudestani, luopumalla elämästämme ja perheestämme. Tämä tuska on käytävä läpi, ja se kasvattaa mua ihmisenä ja auttaa löytämään omia kasvunkohtia itsestäni. Mieluumin pidän elämäni ja mun elämäni rakkauden, mieluumin tehdään töitä Meidän eteen ja selvitään pettämisestä kuin että joutuisin luopumaan kaikesta mulle rakkaasta ja tärkeestä miehen syksyisen valinnan takia. Koska nyt miehen valinta olen minä ja meidän elämä. Ja se mitä on nyt, on tärkeämpää kuin se, mitä on ollut aiemmin.
Oon puhunut erään miehen kanssa, joka on pettänyt vaimoaan 20 vuotta (seksitön liitto). Hän sanoi että eka kerta kannattaa antaa anteeksi jos rakkautta vielä on, mutta toista kertaa ei enää. Pettämiseen kuulema jää koukkuun kun huomaa miten helppoa ja jännää se on. Mut eka kerta ei tee vielä ihmisestä petturia. Se ei tee ihmisestä pahaa vaikka teko onkin satuttava.
En halua määrittää rakkauttamme pettämisen kautta vaan rakkautemme kautta. Aion käydä asiat pääni kanssa läpi niin että pettäminen muuttuu vain osaksi tarinaamme enkä aio antaa sen rikkoa meitä. Mulla ei myöskään ole oikeutta syyttää miestä asiasta loputtomiin tai nostaa asiaa esille joka riidan yhteydessä. Asia ei ole tabu ja olen kiitollinen mieheni kärsivällisyydestä, olen saanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini ja olen saanut kainalossa itkeä suruani. Mutta asiaa ei tarvitse jauhaa jatkuvasti. Sen pitää jäädä pikkuhiljaa taakse.
Rakkautta ja voimia teille ja meille kaikille <3 <3 <3 muista, että te selviätte kun vain päätätte niin. Rakkaus kantaa kun sen antaa kantaa. ☺️❤️☺️
Liina-Sofia kirjoitti 26.3.2018 12:9
Meillä miehen pettämisestä on 7kk aikaa. On erottu, muutettu erilleen, löydetty rakkaus uudestaan, päätetty jatkaa yhteistä elämää ja muutettu takaisin yhteiseen kotiin. Yhteistä elämää takana 13vuotta. Näen itse asiat, jotka johtivat pettämiseen mutta siihen MIKSI-kysymykseen tuskin kukaan saa koskaan vastausta. Ei siihen ole vastausta pettäjälläkään.
Itse kävin pettämisen jälkeen Hima Happines-järjestämän Särkymisen siunaus nettikurssin. Se oli todella hyvä. Auttoi ottamaan vastuuta omasta elämästä ja välttämään katkeroitumisen.
En käy tässä meidän tarinaa nyt tarkemmin läpi, te kyllä tiedätte miten pettäminen satuttaa. Mitä se repii rikki.
Muutaman ajatuksen kuitenkin jaan selviytymiseen liittyen 🙂 jos niistä olisi muillekin apua.
Te ette saa koskaan takaisin entistä suhdettanne. Se sattuu, mutta sinne ei ole paluuta. Se suru on surtava. Mutta yhdessä voi silti jatkaa <3 silloin lähdetään rakentamaan jotain uutta. Jotain parempaa <3 jotain vahvempaa, kestävämpää, rakkaampaa!
Sun on petettynä tehtävä päätös: pystytkö antamaan anteeksi, pystytkö pääsemään asian yli, pystytkö antamaan rakkaudelle ja luottamukselle mahdollisuuden?? Vai onko parempi erota. Aloittaa jonkun muun kanssa uusi rakkaus.
Meillä minä tiesin että ainoa mahdollisuus saada mies takaisin, on muuttaa kotoa pois ja antaa miehelle tila tehdä omat päätökset ja kokea elämä ilman mua. Jouduin myös itse tekemään päätöksen, mihin suuntaan lähden. Eroa kohti vai uskonko yhteenpaluuseen. Päätin keskittää kaikkeni yhteenpaluuseen ja rakkauteen. Ja se tie kantoi <3
Selvää oli, että minä en jaa miestäni muiden naisten kanssa. Joko olen minä eikä muita tai sit on muita eikä oo mua. Mies tämän ymmärsi ja kun päätettiin jatkaa yhdessä, sulki kolmannen osapuolen kokonaan pois elämästämme. Kokonaan.
Kävin puoli vuotta juttelemassa Perheasiain neuvottelukeskuksessa ja nyt oon käynyt miehen psykoterapeutilla tekemässä harjoituksia joilla oon saanut omaa päätä kasaan. Suosittelen terapiaa 🙂 turha jäädä omien ahdistusten vangiksi kun terapeutilla on avaimet päästä loukusta pois. (Meillä mies sairasti masennusta ja liian iso lääkitys vaikutti tilanteeseemme.)
On puhuttu. Mies on pyytänyt anteeksi ja peruisi pettämisen jos voisi. Näiden sanojen voimalla olen päässyt pahojen hetkien yli. Tapahtunutta ei voida muuttaa enkä voi tämän enempää pyytää mieheltä. Tämä riittää. Nyt panostetaan Meihin täysillä <3
Itse mietin myös sitä, että en pääse tästä asiasta eroon luopumalla miehestäni ja rakkaudestani, luopumalla elämästämme ja perheestämme. Tämä tuska on käytävä läpi, ja se kasvattaa mua ihmisenä ja auttaa löytämään omia kasvunkohtia itsestäni. Mieluumin pidän elämäni ja mun elämäni rakkauden, mieluumin tehdään töitä Meidän eteen ja selvitään pettämisestä kuin että joutuisin luopumaan kaikesta mulle rakkaasta ja tärkeestä miehen syksyisen valinnan takia. Koska nyt miehen valinta olen minä ja meidän elämä. Ja se mitä on nyt, on tärkeämpää kuin se, mitä on ollut aiemmin.
Oon puhunut erään miehen kanssa, joka on pettänyt vaimoaan 20 vuotta (seksitön liitto). Hän sanoi että eka kerta kannattaa antaa anteeksi jos rakkautta vielä on, mutta toista kertaa ei enää. Pettämiseen kuulema jää koukkuun kun huomaa miten helppoa ja jännää se on. Mut eka kerta ei tee vielä ihmisestä petturia. Se ei tee ihmisestä pahaa vaikka teko onkin satuttava.
En halua määrittää rakkauttamme pettämisen kautta vaan rakkautemme kautta. Aion käydä asiat pääni kanssa läpi niin että pettäminen muuttuu vain osaksi tarinaamme enkä aio antaa sen rikkoa meitä. Mulla ei myöskään ole oikeutta syyttää miestä asiasta loputtomiin tai nostaa asiaa esille joka riidan yhteydessä. Asia ei ole tabu ja olen kiitollinen mieheni kärsivällisyydestä, olen saanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini ja olen saanut kainalossa itkeä suruani. Mutta asiaa ei tarvitse jauhaa jatkuvasti. Sen pitää jäädä pikkuhiljaa taakse.
Rakkautta ja voimia teille ja meille kaikille <3 <3 <3 muista, että te selviätte kun vain päätätte niin. Rakkaus kantaa kun sen antaa kantaa. ☺️❤️☺️
Voi olipas sulla herkkä ja kaunis kirjoitus, olen aivan samaa mieltä nyt, eli rakastan miestäni enkä heti anna periksi, taistelen kynsin hampain, että saan hänet kokonaan itselleni. Meillä 30 vuotta takana ja haluat saman verran lisää yhdessä. Toivon todella että tämä onnistuu. On hyvä että tämä palsta antaa niin paljon voimaa jatkaa eteenpäin, enkä todellakaan ole ainoa, joka on joutunut petetyksi. Kiitos näistä tarinoista, on ollut hyväksi lukea muiden kokemuksia ja saada hyviä ohjeita. Pidän itselleni peukkuja ja kaikille teille muille myös.
🙂👍🙂👍🙂👍🙂👍🙂👍🙂👍
Minulla tulee yli kaksi vuotta siitä kun mies kävi vieraissa. Meillä ei vaan voitu puhua koska minä koin ettei mies osaa. Olisin selvinnyt paljon helpommin asiasta jos me olisimme pystyneet käymään yhdessä tapaus läpi.
Näihin vuosiin mahtuu paljon ja olen tuntenut ettei mieheni ole suomeksi sanottuna täysin normaali, hänellä on pakko olla jokin persoonallisuushäiriö.
Olen tullut tulokseen että miehelläni on narsistin piirteitä. En ala niitä tässä sen kummemmin ruotimaan . Hän on kuitenkin kiltti eikä ole näihin viiteen vuoteen ollut yhtään väkivallan piirteitä.
Minulla on siis taas uutta pohdittava ja paljon sillä tiedän sisimmissäni ettei mies tule muuttumaan eikä osaa muuttaa tapojaan toimia suhteessamme.
Elämäni on edelleen vuoristorataa josta yritän selvitä pivä kerrallaan.
Hei,
Mitä teille ketjulaisille kuuluu? Paistaako kevätaurinko myös parisuhteessa?
Tänään on tasan vuosi siitä kun elämä meni murusiksi. Viimeiset viikot on olleet raastavia, niin paljon tuskaisia fiiliksiä on noussut mieleen. Paljon rankkoja riitoja, halua yrittää uupumukseen asti. Mieli jotenkin oudon levollinen tuskaisista ajatuksista huolimatta. Jotenkin helpottunut olo, että voi jättää elämänsä paskimman vuoden taakse, uuden alku, oli tulevaisuus millainen tahansa. Pari- ja yksilöterapiat jatkuu, kakkoselle kirjoitin kirjeen terapian innoittamana. Lähetin sen myös, mikä vapautti oman mieleni. Hän vastasi asiallisesti ja lopuksi pyysi anteeksi. Jotenkin päästin mielessäni irti ja ajattelin että meitä on liian monta rikkinäistä ihmistä tässäkin sotkussa...minä voin valita mihin aikani ja enrgiani suuntaan. Halu on suunnata eteenpäin. Voimia meille kaikille...
Hei!
Täällä ei oikein mitään ihmeellistä. Yhdessä ollaan edelleen ja kova tahto molemmilla päästä eteenpäin. Paljon on puhuttu. Itkut omalta osaltani vähentyneet paljon, mutta kyllä se itku tietyissä tilanteissa tulee. Sille ei voi mitään. Käyn yksilöterapiassa ja välillä myös yhdessä käyty siellä.
Edelleenkään en voi tätä kaikkea tapahtunutta ymmärtää, mutta ehkä joskus.
Kirjoitelkaahan teidän kuulumisia. Mielelläni niitä luen vaikka en ole tänne nyt kovin aktiivisesti kirjoitellutkaan.
Hyvää kesää kaikille 🌻🙂🌻
Päivä päivältä kohti parempaa mennään! 🙂 kävin Suvi Bowellanin CTE-kurssin ja siitä on ollut käsittämättömän iso apu. Clearing Toxic Emotions; kurssilla opitaan puhdistamaan kehosta negatiivia tunteita. Tää on ollu pettämisestä selviämisenkin kannalta iso juttu. Suosittelen kurssia! 🙂 viha on kuin joisi itse lasin myrkkyä ja odottaisi että toinen kuolee. Olen saanut neutralisoitua negatunteita ja pettämiseen liittyvät asiat ei enää syökse mua rotkoon vaan ovat vain asioita ilman vahvoja tunteita. Ei se tapahtunutta poista mut antaa hirveesti uutta tilaa selviämiseen kun ei jää enää kiinni negafiiliksiin.
Ja tämä ketju kun oli tarkoitus pitää iloisena ja toiveikkaana. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin oli pariterapian jälkeen molemmilla hyvä olla. Jotain molemmissa meni rikki, hyvällä tavalla. Itku puhdisti, ja pienen pieni tunne siitä että rakkaus saattaisi vielä löytyä kaiken p****n alta alkoi itää. Aurinkoa ja kesän lämpöä meille ihan jokaiselle.
Olen lueskellut tätä ketjua ja myötäelänyt teidän kokemuksia. Voimia on vaatinut jokaiselta ja olette tosi vahvoja jokainen! Sitä olen vain jäänyt miettimään, että mitä on ne syyt jäädä pettäjän kanssa yhteen, jos rakkaus ja luottamus on hukassa vielä vuodenkin yrittämisen ja pariterapian jälkeen? Mistä enää löytyy uskoa tulevaan? En nyt haluanketään syyllistää enkä tuomita! Haluan vain ihan vilpittömästi tietää. ☺️
Hei Ufe
Itselläni ei tässä taistossa ole tällä hetkellä kyse ettenkö rakastaisi. Ongelma onkin enemmän siinä, että miten päästä yli siitä, että on satutettu niin pahasti, revitty sydän irti ja tallottu päälle pettämällä. Haluaisin niin jo unohtaa koko asian, koska suhteemme on tällä hetkellä parempi kuin koskaan. Loukkantumisen tunne ja luottamuksen puute vaan eivät tahdo poistua, joka viikko ja melkeinpä joka päivä jossain välissä se alakulo yrittää vallata mielen. Taistelu näitä vastaan on voimia vievää. Kai tässä enempi miettii sitä riittääkö se rakkaus pitämään suhteen kasassa, koska tämä muu soopa syö naista. Jotenkin ja jostain pitäisi löytää keinot saada oma mieli kuntoon ja ilo takaisin elämään, pelottaa vain että onko eroaminen se ainoa tie siihen. Koska sitä rakkautta on, en sitä haluaisi tehdä. Vuosi tässä myt on mielen synkissä soissa enempi ja vähempi tarvottu. Miten ihanaa olisi, kun oltaisiin tässä suhteen tilassa jostain muusta syystä. Jos siltä äijältä olis löytynyt sen verran munaa, että olisi vaikka pettämisen sijaan laittanut eron vireille.
Hei Ufe,
Ajattelin itsekin alussa, etten katsele tätä puolta vuotta pidempää. Nyt olen tyytyväinen , että aloitin oman terapian tukemaan omaa kasvuani ja ymmärrystäni tilanteesta, syistä ja menneisyydestä. Vuoden jälkeen koen, että olen vasta päässyt pahimmasta trauman aiheuttamasta kriisitä eteenpäin. Vasta nyt voimme aloittaa selvittelemään onko rakkautta ja tahtoa rakentaa uusi suhde.
Itselläni ratkaisevaa oli se, että mies halusi mennä itse terapiaan, on ollut koko ajan valmis ja halukas tekemään töitä meidän eteen, silloinkin kun minä olen kaatanut kauheuksia hänen niskaansa. Koen, että tämän elämämme pahimman kriisin selvittämiseen tarvitaan meitä molempia, onhan meitä tässä kaksi osapuolta. Pettäminen on miehen virhe, ja absoluuttisesti väärin, mutta yli 20 vuoden aikaiset haavat ja kokemukset ovat mein molempien vastuulla. En tiedä miten meille käy, mutta olemme sitoutuneet käymään tänän tien yhdessä. Asiantuntijoiden mukaan olemme alussa, eikä asioita voi nopeuttaa.
En koe enää tuhlaavani aikaani ja elämääni, vaan rakennan vahvaa pohjaa itselleni. Totta kai toivon, että löytäisimme vielä toisemme, mutta se ei ole enää se pääasia. Pääasia on että meitä on kaksi rikkinäistä, nyt aikuiseksi kasvanutta erillistä ihmistä, jotka tekevät valintoja tulevaisuutta varten. Siksi, että haluavat niin ei siksi että niin kuuluu tehdä.
Ja kyllä, alkuperäinen motiivi jäädä taistelemaan oli molemmilla lapset. Jos lapsia ei olisi, ero olisi ollut edessä heti mutta toisaalta silloin kaikki tämä mitä olemme käyneet läpi ja oppineet toisistamme olisi jäänyt elämättä.
Hei Ufe! Mehän erottiin pettämisen jälkeen. Muutettiin jopa erilleen hetkeksi. Ja näin jäljeen päin katsottuna se oli asia, joka tarvittiin siihen, että olemme edelleen yhdessä. Eron aikana molemmille kirkastui päivä päivältä selkeämmin se, ettei erossa ole hyvä olla ja että meillä on niin paljon rakkautta ja elämänkoulua keskenämme käymättä, että Meistä kannattaa taistella. Meidän ei tartte jossitella enää, toisiko ero paremman elämän. Ei tuo. Karua mutta totta; mieskin huomasi ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Sai kokemuksen joka lopulta vain vahvistaa Meitä.
Allekirjoitan myös edellisen kirjoittajan ajatuksen siitä, että nyt rakennetaan vahvempaa minää ja vahvempaa miestä, seisotaan tukevammin omilla kintuilla ja vastataan itse omasta onnellisuudestamme. Mutta kun se nimenomaan on elinehto huipulle parisuhteelle!! ☺️❤️☺️
Mua on auttanut myös se, että mulla ois ollu mahis käydä myös kokeilee muita. Olen saanut itse valita haluanko sen kokemuksen vai en. Valitsin itse etten halua. Ja olen tyytyväinen päätökseeni. Jos mies olis kieltänyt multa sen minkä itselleen soi, olisin ehkä jäänyt kantamaan kaunaa. Mutta nyt valinta on minun ja toimin omien arvojeni mukaan. Katson myös ettei mulla enää ole oikeutta kokeilla muita, se hetki meni ohi kun päätettiin palata yhteen.
Ja mun negatiiviseen ajatuskiertoon ja synkkiin ajatuksiin auttoi sanoinkuvaamattomasti toi Clearing Toxic Emotions-kurssi. Olen vapaa vihasta, loukatuksi tulemisen tunteesta ja surusta jne. Sain takaisin sisälleni rauhan, elämääni ilon ja uskon tulevaan 🙂🌻
Jos ei olis rakkautta, en näkisi järkeä jatkaa yhdessä. Nyt rakkautta on molemmilla niin äärettömän paljon, että olis hulluutta heittää sitä hukkaan. Ajansaatossa pettäminen muuttuu vain osaksi meidän tarinaa, ja me ollaan ne ketkä siitä selvis entistä vahvempina.
Hei teille kaikille!
Olen tässä miettinyt että miten päästä yli omasta epävarmuudesta, vaikka kaiken pitäisi olla nyt hyvin, niin kaipaan ihan hirveästi mieheltä läheisyyttä ja sanoja. Tekoja. Saankin niitä, mutta jos menee päivä, että tunnen, etten saa mielestäni tarpeeksi huomiota, niin alakulo valtaa heti mielen. Välillä, jos tulee riita niin mies sanoo että haluaa erota. Sitten taas ei. Tämä on asia joka ahdistaa paljon enkä meinaa päästä näistä yli. Paljon olen miettinyt, että vaadinko jo liikaa vai mitä ihmettä tämä on. Mies sanoo välillä, että rakastaa, kun kysyn. Ja sanoo että meidän perhe on kaikki kaikessa. Ei halua menettää sitä. Että olen tärkein jne. Kertokaa nyt hyvät ihmiset miten teillä nämä asiat sujuu? Millä pääsen näistä omista tuntemuksista eroon? Tästä epävarmuudesta joka on hirveän raskas taakka. Meillä on isojakin tulevaisuudensuunnitelmia ym mutta silti mielessä pelko joka välillä ihan hirveä. Itkettää usein vieläkin.
Käyn edelleen terapiassa ja ensi viikolla uusi aika. Onneksi siellä saan purkaa näitä. Ymmärrän miestä että varmasti raskasta hänellekin, kun tietää ajatukseni ja pelkoni. Yritän kovasti. Meillä nyt siis 7kk tapauksen ilmitulosta.
Hei Surullinen, mutta toiveikas! Tuntemuksesi kuulostavat tutuilta enkä näe, että sinä tuntisit väärin tai ajattelisit väärin vaan miehesi erolla uhkailu on oikeasti tosi kurjaa. Itse huomasin sen, että kun oli palattu yhteen ja päätetty panostaa meihin kaikkemme niin alkuun oli muutama tilanne, jossa riidan tuoksinassa tuotiin ero esille. Itselleni suurin pelko oli uusi ero, ja huomasin itse tuovani sen riitaan, ikäänkuin heitin pelkoni esille että aiotko taas jättää. Näistä puhuttiin keskenämme ja omissa terapioissa, ja sovittiin että erosta ei puhuta ellei sitä todella haluta. Nyt olen saanut opetella luottamaan siihen, ettei riita tarkoita eroa ja että tässä suhteessa on turvallista myös riidellä.
Myös tuo huomatuksi tuleminen on ihan jäätävän iso tarve tiettyyn aikaan, jo työpäivän aikana kerkeää oma pää kääntää kaikki niin että eipä se haluakaan olla mun kaa. Aivan kuin heti kun aamulla kumpikin lähtee töihinsä, joku laittaisi paniikkikellon päälle ja sit alkaa vain ajanlasku oman pään kaaokseen. Tästäkin me puhuttiin ja sovittiin, että joka päivä kun tullaan töistä, annetaan pusut toisillemme. Se on mulle merkkinä siitä, että toinen ei oo päivän aikana lakannut rakastamasta ja haluaa edelleen olla mun kaa eikä mun tartte iltaa kytätä ja etsiä vahvistusta ja merkkejä omille harhakuvitelmille.
Mut allekirjoitan täysin tuon rakastetuksi ja huomatuksi tulemisen tarpeen ja uskon että se turvallisuuden ja luottamuksen lisääntyessä kyllä helpottaa ja palaa normaalimpaan tilaan. Näin ainakin meillä on käynyt, mut edelleen pusutellaan tulot ja lähdöt ja kaipaan tietoa että oon rakas ja tärkee ☺️❤️☺️
Erolla uhkailu ei ole ok 😝
Liina-Sofia
Miten voikin olla näin samanlaiset tuntemukset ja ajatukset. Juuri näin se menee. Eipä juuri lisättävää. Itsekin riidoissa otan joskus esille erokortin, koska haluan miehen vakuutteluja siitä, ettei ole lähdössä mihinkään. Tämä koko soppa tuntuu niin järkyttävän epäreilulta, vaikka yhdessä halutaan olla. Haluaisin vaan niin kovasti jo päästä tästä kaikesta yli. Se, että täydellinen luottamus hajoaa 24 yhteisen vuoden jälkeen ei ole helppo korjata.