Hei kaikille! Olen uusi palstalla ja ajattelin kertoa tarinani, joka –ikävä kyllä- vielä jatkuu samanmoisena. Mieheni kanssa olemme olleet naimisissa kaksi vuotta ja meillä on 1½ -vuotias lapsi. Suhteemme alkuaikoina, vuosia sitten, kaikki oli hyvin. Hän oli huomaavainen, kiltti ja kohtelias. Hänen ystäviään en juurikaan tavannut, mutta silloin en siihen…

Olen 21-vuotias nuori nainen ja elämäni on ollut yhtä vuoristorataa jo hyvin pitkällä aika välillä. Lapsena kärsin perheväkivallasta ja äitini typeristä valinnoista miesten saralla. Sain kolme vuotta sitten tietää, että oikea isäni ei olekkaan oikea isäni. Nykyään äitini on naimisissa oikean isäni kanssa ja asuu n.200km päässä minusta. Kaikki tapahtui…

Hei, Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa… Takana on 18 vuoden suhde, josta 13 vuotta oltu naimisissa. Lapsia on kolme, vanhin 17 ja nuorin 6 vuotta. Kuukausi sitten mies muutti kotoa pois vaikkakin lähelle. Vuosi kuljettiin terapiassa, kumpikin omalla terapeutilla ja vasta tajusin mikä meidän suhdetta vaivasi. En jaksa vieläkään oikein sisäistää…

Hei kaikki kanssaihmiset! Haluaisin apua ja kommentteja tilanteeseeni, olen kamalan ahdistunut ja tuskainen…😭 Menimme naimisiin kesällä -05, olin raskaana ja osaksi sen myötä häät päätettiin pitää melkoisen pikaisella aikataululla. Olimme puhuneet avioliitosta jo paljon aikaisemmin, mutta mitään konkreettia (kihloja) ei ollut kuitenkaan vielä päätetty. Lapsen tulo oli iloinen ja toivottu…

Olen tyoskennellyt taalla Englannissa hotellin tarjoilijana kohta 3kk. Tyooloni ovat tosi vaikeat. Yritan parhaani, mutta pomo vain valittaa ja tekee sen huutamalla minulle kokkien, muitten tarjolijoitten, siivojien ja toisinaan osittain asiakkaidenkin kuullen. Han katsoo minua valilla hyvin halveksien. Yritan koko ajan tyoskennella niin hyvin kuin osaan ja olen sen hanelle…

Kun nyt teen muuttoa omaan kämppään, olen jo monet viikonloput harjoitellut. Mutta mikä on se juttu, että alkaa tuntee itsensä ulkopuoliseksi muun perheen jutuista. Onko tämä tuttu tunne teille vanhuksille ja palaako sellainen kuulun kuitenkin tuohon perheesees vaikken siellä asu tunne vielä jossain vaiheessa. Mulla ei siis ole miestä eikä…

Olen jälleen, nyt 51-vuotiaana, tietynlaisessa elämäni tienhaarassa. Sanon jälleen, koska tämä on jo niin mones risteys, etten pysty niitä enää laskemaan. Olen jättänyt elämäni aikana monen monta asiaa kesken. Oikeastaan se on ollut tapani elää – kesken jättämisen metodi. Mitään en ole uskaltanut – jaksanut, pystynyt viemään loppuun asti –…

Olen uudestaan naimisissa. Mieheni on juuri sellainen, kun toivoa saattaa. Häneen voi luottaa, hän ei juo ja on terve päänupistaan. Hän on ihan mukavan näköinenkin. Joskus törmään hänessä piirteeseen, joka ei aina ole niin kiva. Hän on nimittäin niin mahdottoman kiva, että kaikki muutkin sen huomaavat. Joskus vain ärsyttää, kun…

Minulla on oma tarina, meillä jokaisella on. Kun mietin, mitä kaikkea minä olen joutunut kokemaan, tahdon sen jonkun kanssa jakaa. Se helpottaa minua, ja toivottavasti antaa voimaa toisillekin. *5-vuotiaana, jouduin seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Tuntematon mies/poika käytti seksuaalisesti hyväksi. Yhden kerran. *7-vuotiaana, silloinen lastenhoitaja mies/poika käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Se jatkui…

Oma avioliitto karahti karille kesän aikana ja avioero on ottanut itselleni lujille. Päätös ei todellakaan ole helppo ja vaikutukset pitkäaikaiset. Mutta parisuhdetta tuskin voi olla olemassa jos siihen eivät molemmat osapuolet sitoudu. Suosittelen Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus. Se toki on suunnattu eronneille, mutta kannustaa ylipäänsä analysoimaan omaa toimintaa ja tavoitteita…