Olen 29-vuotias naimisissa oleva mieshenkilö. Perheeseemme kuuluu myös 1,5-vuotias poika. Olen ollut sairaslomilla masennuksen, ahdistuneisuuden takia jo niin kauan, että olen pudonnut tilapäiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Yritämme elää mahdollisimman säästäväisesti mutta laskuja kertyy ja perintätoimisto muistaa jatkuvasti kirjeillään. Meillä on rästissä laskuja 2000-3000 edestä…en edes tiedä summaa enää. Yritä tässä sitten toipua masennuksesta, kun rahatilanne ahdistaa niin paljon, että joudun syömään ahdistuslääkkeitä päivittäin pelkästään tästä syystä. Alkaa olla sellainen olo, ettei koko elämässä ole mitään järkeä. En suunnittele itsemurhaa, mutta odotan silti, omaa ”luonnollista” kuolemaani, sillä en vaan jaksa tätä taakkaa.
Onko joku teistä ollut joskus samankaltaisessa tilanteessa? Onko jotain tahoja olemassa, minne voisi ongelmineen kääntyä? En tiedä näistä mitään, sillä olen ollut ihan liian voimaton ottamaan asioista selvää. Olen päättänyt myös lopettaa vastaanottokäynnit psykiatrini luona. Pelkkä B-Lausunto maksaa yli 100 huh huh…
Hei!
Oletko tai oletteko ottaneet yhteyttä sosiaalitoimistoon hakenut toimeentulo avustusta. Sielä minä olen asioinut silloin joskus kun oli vaikeeta raha-asioiden kanssa. Tietty joka paikkakunnalla on oma tyyli hoitaa mut minä sain avun meidän perheelle sieltä. Meillä oli mies yrittäjä ja tuloja ei ollut vaan mitä minä sain silloin kun olin hoitovapaalla ja elätin sillä 4 hengen perheen maksoin laskut ja ostin ruuaat. Tiukkaa oli ja tiedän tunteen kun laskut kasaantuu eikä meinaa päästä kierteestä eroon. Toivon sinulle ja teille tsemppiä paljon.
mirlat
jakasamisia🙂👍
Hei!
Itse olen joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa ja silloin sain neuvoja Takuu Säätiöltä. Lainaa en sieltä saanut, koska ei ollut tuloja mutta minusta hyviä neuvoja. Kannattaa nyt laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä mitä pystytte maksamaan ja mitä ette. Tärkeintähän kuitenkin on, että pääset itse parantumaan. Itse jouduin myöntämään, etten selviä kaikista laskuistani ja luottotiedot menivät mutta se helpotti siinä mielessä, että pystyin keskittymään tärkeimpiin asioihin. Nyt sitten opiskelen kovalla tohinalla, että saisin kunnon töitä ja velat maksettua. Kyllä elämä aina voittaa ja aurinko paistaa vilä sinne risukasankin keskelle!
En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi jättää laskunsa maksamatta mutta joskus on vain pakko tehdä valintoja.....
Voimia ja jaksamista teille!