Miten toista voisi auttaa?
Hei!
Haluaisin kertoa oman tarinani. Olen vasta 21 vuotias mutta silti olen kokenut paljon. Tutustuin avomieheeni kolme vuotta sitten. Hän oli alussa todella ihana ja muutimmekin pian yhteen, minkäs teet kun olit epätoivoinen ja halusit jonkun lähellesi (minun äitipuoleni kävi kännipäissään kimppuuni ja siksi minun oli pakko muuttaa pois). Sitten aloin pian odottamaan lasta ja silloin kaikki alkoi, Avomieheni on kännissä todella aggressiivinen, ei tosin minulle , mutta muille. olen ollut pari kertaa näkemässä mitä hän saa aikaan kun hän suuttuu kännissä ja selvin päin on niin lauhkea ja ihana!
Me ollaan muutenkin koettu kaikki mitä vaan voi kokea, hän on vetänyt yliannostuksen lääkkeitä useaan otteeseen, kerranki hän oli kolme päivää niin kuin jossain transsissa ja minä kanniskelin häntä ympäri taloa lapsi mahassa. Hän on ollut kadoksissa kaksi päivää ja löytyi lopulta jostain moottoripyöräjengiläisten paikasta kännissä vaikka olisi pitänyt olla armeijassa! Hän on laiminlyönyt minua ja yrittänyt itsemurhaa monta kertaa.
Viimeksi kun hän yritti itsemurhaa niin hän meinasi oikeasti onnistua siinä . En saa häntä lopettamaan juomista ja pelkään ettähän tekee kännissä jotain todella pahaa (hän voi vaikka tappaa humalapäissään)!
Hän on käynyt jo puolisen vuotta hoidossa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta tuntuu ettei siitä ole mitään apua. Olen yrittänyt olla etten välittäisi hänen juomisestaan mutta silloinkin hän tekee jotakin typerää, en tiedä mitä tehdä kun hän taas ratkeaa Pelkään hirveästi joulua, se kun on minulle aina ollut rauhallista aikaa, minun molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja mutta jouluna he ovat olleet aina selvin päin.
Mitä minun pitäisi tehdä kun hän seuraavan kerran ratkeaa? Olla välittämättä? Lähteä lapsen kanssa pois jollei saa tietää mitä hän on taas toilaillut? Ottaa rahat pois? Jättää hänet, sairaan ihmisen?
Hei!
Olen itse ollut naimisissa parisenkymmentä vuotta. Koko avioliiton ajan mieheni on ottanut silloin tällöin alkoholia sammumiseen asti. Mutta alkoholin vaikutuksen alaisena hän ei ole aggressiivinen, selvinpäin kylläkin saattaa olla.
Olen oman tarinani kertonut omassa viestiketjussani. Ja nyt olen tajunnut, että asioihin olisi pitänyt puuttua jo aikoja sitten. Mitä miehesi tekee poissaollessasi lapsille, et voi tietää. Jos haluat, nuori kun olet, jatkaa yhdessäoloa, niin puhu miehellesi. Tulevaisuus voi vielä olla teidän. Minä en ole aikoinaan puhunut. Päin vastoin vastoinkäymisissä ja riitatilanteissa hiljenen. Se ei ole oikein, pitäisi uskaltaa sanoa oma mielipiteensä asiallisesti, kertoa omat tunteet. Vaikka vaikeaa se on, tiedän. Puhuminen ei ainakaan minulle ole helppoa. En osaa muuta neuvoa antaa kuin yritä puhua. Nämä ongelmat nimittäin ovat teillä vielä 20 vuoden päästäkin, jos asialle et tee mitään. Näin ainakin minun kohdallani on käynyt.
Uskalla puhua ystävillesi, puolisollesi, ammattiauttajille, tänne kanavalle. Saatat saada yllättäviltä tahoilta tukea.
Iloa ja jaksamista elämääsi!
Tatuma
Kiitoksia vastauksestasi... Meillä menee todella hyvin silloin kun avomieheni ei juo ja lapselle hän on loistava isä, kyllähän sen lapsestakin näkee, hän kun on niin kiintynyt isäänsä. Se on tietenkin toinen asia mitä hän isompana muistaa isänsä agressiiviisuudesta ja jos käytös ei sellainen käytös ei lopu niin koska hän rupeaa tajuamaan/huomaamaan meidän ongelmat.
Olen sanonut etten jaksa tätä kovinkaan pitkään, olenhan vasta 21 enkä todellakaan ajatellut tämmöistä elämää vielä tämänikäisenä mutta toinen on niin vaikea jättää, rakastan häntä niin paljon.
Nyt on onneksi mukava kausi menossa ja avomieheni on luvannut ettei juo, mutta mistäs minä sen tiedän kun en toiseen luota?!?! No toivottavasti tämä hyvä kausi jatkuu pitempään, tämä kun on niin mukavaa aikaa!!!